Missä hoitajien arvostus?

Hyvin kirjoitettu.

Täyttä asiaa, ikävä kyllä. Itse tulin hoitoalalle vasta aikuisena ja kieltämättä olin liian sinisilmäinen enkä voinut kuvitella sitä palauteryöppyä, mitä hoitaja saa kuulla päivittäin milloin mistäkin.

Olen nyt kotipalvelussa ja monen mielestä olen kai enemmän palvelija kun hoitaja. Välillä tuntuu, että missä on ne tavalliset ihmiset, kun niin monet asiakkaat ja omaiset ovat ihan uskomattoman huonoja käytökseltään nykyään.

Itse olen rauhallinen, tunnollinen ja kaikille tasavertainen hoitaja, mutta kun mikään ei riitä. Hoitajaa kohtaan ei tunnu olevan mitään arvostusta eikä tavallisia käytöstapoja tarvitse noudattaa nykyään vaan päinvastoin tunnen välillä olevani ihan se alin maan matonen, vaikka itse vielä itseäni ja työtäni arvostankin.

Mutta mistää löytää motivaatiota, kun hyvästä työstä saa niin usein pelkkää paskaa niskaan jatkuvasti. Olen kyllä vetänyt omat rajani aika tarkalle mitä asiakastyössä enää siedän, koska muuten en yksinkertaisesti jaksa. Viime kerralla tein erään asiakkaan luona vain ne tarpeelliset ja sanoin, että käytöksesi perusteella et nyt tarvitse muuta apua tällä kertaa. Ja en koe ollenkaan huonoa omaatuntoa, jos tällöin jatkan seuraavan asiakkaan luo, koska työni ei kuitenkaan ole jatkuvasti paskakaivona olemista vaan ihan sitä hoitotyötä. Se monelta ainakin kotihoidossa tuntuu unohtuvan.

hei vaan, kollega hyvä, olet täysin oikeassa kirjoituksessasi. Laki potilaan oikeuksista kyllä on olemassa mutta missä on laki hoitajan oikeuksista ?
Tietääkö joku, onko sellaista olemassakaan? Jos ei, olisi kyllä korkea aika
tällaisen lain tekoon. Ja nämä lait näkyviin jokaisen työpaikan, ihmisten kodit mukaan lukien, seinälle. Ihmisiä tulisi valistaa yleisistä käytöstavoista, koska niitä ei ole, ei alkeellisimpiakaan. Jopa ensin haukutaan ja huoritellaan mutta sitten, seuraavassa hetkessä, ollaan jo työntämässä käsiään hoitajan haaroväliin. Kerran tällaisen tapauksen yhteydessä läppäsin kähmijää kynsille (kevyesti tosin, tehden viestini selkeäksi kun puhumalla kieltoa ei uskottu), aikoi mokoma tehdä valituksen....
Ei, tämä ei ole todellakaan ihmisen työtä ja katkerasti kadun, kun tälle alalle vuosia opiskelin, typerästi kuvitellen, että voisin auttaa hädässä olevaa kanssakulkijaa. Samassa ajassa olisin saanut jonkun hyvänkin ammatin, jossa voisin kokea olevani tarpeellinen ja arvostettu.
Toimenkuvani onkin nyt yleinen jäteastia, jota saa haukkua, potkia, sylkeä ja jota voi halveksia mielinmäärin. Anteeksi, että olen olemassa.

"Konkarihoitsu", kirjoituksesi oli karmeaa luettavaa ja ihan sen perusteella näin kolleganasi kehoittaisin hakemaan apua vakavaan asennevammaasi tai vaihtamaan alaa!

Sylkäisit ulos semmoista huippuunsa viritettyä negatiivisuutta ja asennevammaa hoidettavia IHMISIÄ kohtaan, että toivottavasti ymmärrät pian, että sinun asenteesi täytyy muuttua. Katso peiliin ja rauhoitu, mieti onko omassa toiminnassasi oleelliseti jotain korjattavaa ja tee korjausliike NYT, ennenkuin on liian myöhäistä!

Olipa hyvin kirjoitettu konkarihoitsulta, samaistun ajatuksiisi :)

Tikkaremmi:

Kiitos palautteestasi.

Mikäli olet tuota mieltä asenteestani työtäni ja potilaita kohtaan, kehottaisin sinua itseäsi myös kirjoittamaan samaan kritisoivaan tekstiisi parannusehdotuksia, miten minun kuuluisi toimia. Kovinkaan paljon uskottavuutta kirjoituksellesi ei anna, mikäli vain kritisoit kritisoimisen ilosta etkä osaa esittää mitään vaihtoehtoisia toimintatapoja. Miten itse koet oikeaksi toimia niissä tilanteissa, kun potilas tai omainen huutaa sinulle kurkku suorana, käy käsiksi, yrittää toimia pomonasi ja määrätä myös muiden potilaiden hoidosta? Toteutatko heidän kaikki toiveensa?

Kuten sanottu, mikäli on kanttia kritisoida toisia ihmisiä, voisi samaan syssyyn lisätä myös parannusehdotuksia tai kertoa miten itse kyseisissä tilanteissa toimisi. Se on sitä vastavuoroisuutta, minä en hiekkalaatikkoleikkeihin lähde mukaan.

Hyvää tulevaa viikonloppua kaikille kollegoille! :-)

Sinä olet asiakaspalvelija ja teet kuten sanotaan.

Sairaan- tai lähihoitajat eivät ole asiakaspalvelijoita. Asiakaspalvelu on oma ammattilajinsa, on olemassa asiakaspalvelun ammattilaisia ja sitten on olemassa sairaan- ja perushoidon ammattilaisia. Hoitotyön ammattilainen siis ei ole mikään piika joka tekee mitä sanotaan, vaan hoitaa potilaitaan. Mielestäni siinä on vissi ero varsinaiseen asiakaspalveluun, jossa kusipäät vittuilevat ja käyttävät heti tilannetta hyväkseen lyödäkseen ihmistä alas, aspa kun ei voi työpaikan menettämisen pelossa oikein asiakkaille vastaan sanoa. Asiakaspalvelija on näille vatipäille todella hyvä "väline" tuntea itsensä paremmaksi omasta mielestään.

Sääliksi käy kyllä molempia ammattiryhmiä, ihmiset osaavat olla aivan hirveitä toisilleen nykyään, enkä voi käsittää mistä se johtuu. Jotkut oikein saalistavat tilanteita joissa pääsevät aiheuttamaan toiselle pahaa mieltä ja iskevät kuin sika limppuun saman tien kun tilaisuus antaa myöten. Yök.

Selkeä trollihan se taas täällä jyllää. :D Trolololololoo! Älkää provosoituko kun siitä nuo nautintonsa saavat.

Nämä jotka väittävät hoitotyön olevan asiakaspalvelutyötä, eivät varmaan ole kuulleet kuntouttavasta työotteesta. Jos potilas on niin huonossa kunnossa, ettei saa vesilasia pöydältä, hoitaja tietysti auttaa ja tarpeen tullen kannustaa potilasta yrittämään itse ja auttaa sitten jos potilas ei siihen pysty. Asiakaspalvelutyössä asiakas maksaa palvelusta ja saa palvelua vaikka pystyisi itsekkin tekemään saman asian. Myönnän kyllä, että asiakaspalvelutyössä ja hoitotyössä tarvitaan samanlaisia taitoja, ja molemmat joutuvat kohtaamaan epä-asiallista käytöstä, joka täytyy joskus ymmärtää sekä potilailta että omaisilta. Vaikkei potilas olisi psyykkisesti sairas, niin kyllähän vakava sairaus tai tapaturma järkyttää sekä potilaan että omaisen mieltä. Eikä sairaanhoitaja mene asiakkaan kotiin siivoamaan vaan esim. ottamaan verinäytteen, ja luultavasti sitten täytyy jo kiiruhtaa toiseen paikkaan, että saa näytteen toimitettua labraan ajallaan.

Tätä kuntouttavaa työotetta juurikin tarkoitan. Hoitajan tehtävänä on ohjata potilasta toimimaan sairaalassa/kotihoidossa mahdollisimman omatoimisesti ja juuri siinä tuntuu olevan se ristiriita ihmisten mielikuvissa siitä mitä hoitajan työ on. Hoitaja ei ole palvelija joka juoksee täysin omatoimisten ihmisten puolesta asioita. Hoitaja auttaa potilasta vain mikäli tämä ei fysiikkansa puolesta pysty toimittamaan päivittäisiä toimintoja esim. ottamaan vesilasia, hakemaan vaatteita jne. Sairaanhoitajien työhön kuuluu vastata potilaiden lääkityksistä, hoitosuunnitelmien teosta, jatkohoitoasioiden järjestelyistä, pitää yhteyttä omaisiin, kotihoitoon, reagoida nopeasti mikäli potilaan tila huononee ja osata toimia tilanteessa ja kaikenlisäksi hoitaa hyvin monia erilaisia sairauksia alkoholisteista monisairaisiin vanhuksiin, psykiatrisiin potilaisiin, nuoriin infektiopotilaisiin jne.. Kuntouttaa huonokuntoisia ihmisiä jne. Missä vaiheessa tässä ehtii passata täysin omatoimisia ihmisiä?

Varsinkin vanhempi kansa on edelleen siinä uskossa että sairaalaan tullaan saamaan "palvelua" ja se on peruja niiltä ajoilta kun potilaat oikeasti makuutettiin sänkyyn hoitajien passatessa kaiken valmiiksi kuin manulle illallinen. Enää näin ei toimita vaan nykyisin toimitaan kuntouttavalla työotteella, jossa potilas tekee asioita mahdollisimman paljon itse ja hoitsu ohjaa ja tekee puolesta vain tarpeen vaatiessa. Sillä ehkäistään laitostumista ja passivoitumista, mihin ei nyky-yhteiskunnassa todellakaan ole varaa.

Arvostus lähtee siitä kun näkee miten vanhuksia arvostetaan.