Itselläni on 15-vuotias poika. Olin pitkään sinkkuna, lapseni isä kuoli yli kymmenen vuotta sitten . Muutama kuukausi sitten tapasin miehen, jonka kanssa olen nyt tapaillut aina vain useammin. Hänellä on 5-vuotias tytär.
Nyt on ollut puhetta, että tapaisin tämän tyttären. Miehen mielestä voisin hyvin olla yötäkin hänen luonaan silloin, kun tytär on siellä. Itse ajattelen, että parempi olisi, jos ensimmäinen tapaaminen olisi lyhyempi. Kenties olisin heidän kanssaan muutaman tunnin verran.
Ongelmani on siinä, että mies puhuu jo siitä, että haluaa kanssani pitkän ja kestävän ihmissuhteen, mutta minusta tuntuu siltä, että "pinnan alla" kytee jotain.
Mies ei ole sopinut lapsen äidin kanssa vakituisia tapaamisaikoja lapsensa kanssa, vaan hakee tyttärensä äidiltään aina, kun hän niin pyytää. Mies myös kuljettaa tyttärensä aina harrastuksiin (Joka la ja su!). Lisäksi minua vaivaa se, että mies itsekin sanoo, ettei osaa sanoa lapselleen ei. Yhden orastavan ihmissuhteen pistin aiemmin poikki juuri tästä syystä: en kestänyt katsoa vierestä, kun "isi" lelli lastaan ja mitätöi sillä tavoin lapsensa äidin tekemää kasvatustyötä (hän piti kiinni nukkumaanmenoajoista, viikorahoista yms.).
Onko aivan älytöntä ajatella, että miehen tapa toimia isänä voisi muuttua, vai tulisinko hänen kanssaan päätymään sivustakatsojaksi, kun pikku prinsessa kiertää isukkinsa pikkusormensa ympäri? Kaupan päälle taitaisi ex-vaimokin olla viikottain tiivisti osa elämää... Sellaiseen en voi lähteä mukaan - varsinkin, kun oma lapsi on jo niin iso, että nyt olisi aikaa viettää aikuisen ihmisen elämää lähes 15 vuoden yksinhuoltajuuden jälkeen.
Kerronko huoleni suoraan miehelle, vai olenko vain vainoharhainen? En vain haluaisi päätyä tilanteeseen, jossa joudun ajattelemaan, että itsepähän lähdin leikkiin mukaan - varsinkaan, kun kyseessä on myös pienen lapsen perhesuhteet ja kasvatus.
Nyt on ollut puhetta, että tapaisin tämän tyttären. Miehen mielestä voisin hyvin olla yötäkin hänen luonaan silloin, kun tytär on siellä. Itse ajattelen, että parempi olisi, jos ensimmäinen tapaaminen olisi lyhyempi. Kenties olisin heidän kanssaan muutaman tunnin verran.
Ongelmani on siinä, että mies puhuu jo siitä, että haluaa kanssani pitkän ja kestävän ihmissuhteen, mutta minusta tuntuu siltä, että "pinnan alla" kytee jotain.
Mies ei ole sopinut lapsen äidin kanssa vakituisia tapaamisaikoja lapsensa kanssa, vaan hakee tyttärensä äidiltään aina, kun hän niin pyytää. Mies myös kuljettaa tyttärensä aina harrastuksiin (Joka la ja su!). Lisäksi minua vaivaa se, että mies itsekin sanoo, ettei osaa sanoa lapselleen ei. Yhden orastavan ihmissuhteen pistin aiemmin poikki juuri tästä syystä: en kestänyt katsoa vierestä, kun "isi" lelli lastaan ja mitätöi sillä tavoin lapsensa äidin tekemää kasvatustyötä (hän piti kiinni nukkumaanmenoajoista, viikorahoista yms.).
Onko aivan älytöntä ajatella, että miehen tapa toimia isänä voisi muuttua, vai tulisinko hänen kanssaan päätymään sivustakatsojaksi, kun pikku prinsessa kiertää isukkinsa pikkusormensa ympäri? Kaupan päälle taitaisi ex-vaimokin olla viikottain tiivisti osa elämää... Sellaiseen en voi lähteä mukaan - varsinkin, kun oma lapsi on jo niin iso, että nyt olisi aikaa viettää aikuisen ihmisen elämää lähes 15 vuoden yksinhuoltajuuden jälkeen.
Kerronko huoleni suoraan miehelle, vai olenko vain vainoharhainen? En vain haluaisi päätyä tilanteeseen, jossa joudun ajattelemaan, että itsepähän lähdin leikkiin mukaan - varsinkaan, kun kyseessä on myös pienen lapsen perhesuhteet ja kasvatus.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Niin no, kyllähän sinä itsekin tiedät mikä tuohon on ratkaisu :). Etsi nyt hyvä ihminen lapseton mies. Eikä sun 15-vee luultavasti kilju riemusta myöskään, jos hän saa uuden "isän" ja "siskon" ;).
Oma lapseni sanoi, että hänen mielestään olisi hienoa, jos lötäisin vierelleni mukavan miehen. Olen kuulemma ollut yksin jo liikaakin. :-) Eipä silti, 15-vuotias ei välttämättä vielä osaa ajatella asiaa monesta eri näkökulmasta.
Missään nimessä en olisi muuttamassa yhteen miehen kanssa pitkiin aikoihin, mutta koen asian niin, että tämän miehen kanssa seurustelu sisältää myös lapseen (ja hänen äitiinsä) tutustumisen ja vastuullisen aikuisen roolin ottamisen tytön kanssa tarvittaessa.
Lähinnä mietin sitä, ovatko nuo "pinnan alla" kytevät ajatukset omaa vainoharhaisuuttani, vai onko tuollainen ihan normaalia viikonloppuisän käytöstä? Minusta vain on aina ollut outoa, jos lapsen vanhemmista toinen pitää kiinni säännöistä ja toinen vain haluaa miellyttää lastaan keinolla millä hyvänsä.
Taidan kuitenkin uskaltautua tapaamaan miehen lapsensa kanssa. Sittenpähän näen, onko miehen omissa puheissa perää, vai osaisiko hän sittenkin sanoa myös ei tyttärelleen. Tai onko edes valmis pohtimaan omaa vanhemmuuttaan ja sitä, onko hänellä aikaa aikuisten asioille - joita minä kyllä suoraan sanottuna kaipaan nyt elämääni.
Piti kirjoittaa: "Lähinnä mietin sitä, ovatko nuo "pinnan alla" kytevät ajatukset omaa vainoharhaisuuttani, ELI onko tuollainen ihan normaalia viikonloppuisän käytöstä?"
On ihan normaalia. Ei ole hyvä lähtökohta ajatella, että toisen pitää muuttua jollakin tavalla, jotta voit olla hänen kanssaan. Sen tilanteen pitäis tuntua täysin hyvältä alussa, muuten mennään metsään ja lujaa. Jos alussa jo epäilyttää niin, no, kyllä sä tiedät itse. Et vaan halua sitä nyt myöntää, kun olet ihastunut.
ÄLÄ NYT ALA MUUTTELEMAAN TOISEN PERHEEN SÄÄNTÖJÄ OMIEN MIELIHALUJESI MUKAAN!
Jos se tyyli on sopinyt heille, niin ei sen sinulle tarvikkan sopia. Tahalleen aiheutat riitaa hyvin toimivassa eroperheessä.
Voi ihme näitä uusikkoja...!!! Anna nyt toisten tehdä omat aiat niinkuin haluaa, se ei kuulu sulle.
Voi ihme kun näitä provoja sitten tulee kuin sieniä sateella. Taas on semmoinen ärsytys juttu että hohhoijaa... ... luulis hävettävän kirjoittajaa.
Pahoittelen sitä, että ärsytin sinua aloituksellani. Se ei suinkaan ollut tarkoitukseni. Jos olen aivan rehellinen, niin hiukan kyllä hävettääkin se, että tein tänne aloituksen. Asia kuitenkin painaa mieltäni melkoisesti. Olen puhunut asiasta omien ystävieni kanssa, mutta tiedän, että ilman muuta he ovat minun tukenani asiassa kuin asiassa. En siis saa välttämättä heiltä kuulla mielipiteitä eri näkökulmista.
Kokemusta on! Pinnan alla kuplivat ajatukset osuvat ihan nappiin! Kyseessä on tällainen sirkustelijaisä, joka antaa lapselleen kaiken ja kaikkensa. Namut ja sirkushuvit, viikko taikka viikonloppu toisen jälkeen. Omalla tapauksella oli oikeen kilpailua lapsen suosiosta, että hänellä piti olla aina vaan hauskempaa kuin äidillään. Sairasta. Onhan se hyvä, että lapsella on virikkeitä ja harrastuksia, mutta rajansa kaikella. Harkitse tarkkaan ja seuraa heidän välistä suhdettaan! Jos mies ei kykene pitämään kiinni yksinkertaisista säännöistä, tulisi yhteiselo veetuttamaan sinua aivan varmasti. Ennen en osannut näitä kuvitella, mutta kokemuksesta oppii!
Ei kannata mennä sotkemaan toisten hyvin sujuvia asioita. Se satuttaa lasta kaikista eniten. Mutta jos on kyllin ilkeä ihminen, joka ei ajattele kuin itseään ja sitä että saa toisten elämän sekaisin, niin sairaalloisella mielellä sen semmoinen tekee. Oisko tuossakin kyse vain siitä, että isä jättäisi lapsensa.
Tänne tuli parikin viestiä, jossa kommentoitiin niin, että haluaisin sotkea toisten hyvin sujuvia asioita. Tästä ei mielestäni ole kyse. Mies itsekin sanoi, että lapsen äiti on monta kertaa sanonut, että hän kyllä toivoisi, että myös mies pitäisi kiinni arjen rutiineista lapsen kanssa eikä antaisi tälle karkkia muulloin kuin karkkipäivänä, pistäisi lapsen nukkumaan ajoissa jne. Eli ihan perusasioistakin on ilmeisesti ollut ongelmia.
En halua sotkea mitään, enkä toivo mitään pahaa lapselle tai hänen äidilleen. Itse äitinä kuitenkin ymmärrän, että ei ole lapsen parasta, jos toinen vanhemmista koittaa kasvattaa lastaan pitäen säännöistä kiinni ja toinen jatkuvasti antaa periksi vain siksi, ettei jaksa/osaa ottaa vanhemman roolia, vaan haluaa, että lapsella on "aina kivaa". Mies jopa sanoi, että pelkää sitä, jos kaupassa tulee "kohtaus" lapsen kanssa ja meluummin ostaa tälle mitä hän haluaa, jotta selviäisi tilanteesta ilman konfliktia (!). Omaa lastani en kasvattunut niin, enkä voi katsoa vierestä, jos toinen tekee niin.
Jos jotain, niin toivoisin, että voisin tukea miestä hänen vanhemmuudessaan. Ei niin, että sanoisin, että sinun on tehtävä juuri niin tai näin, vaan keskustelemalla ja kertomalla omista kokemuksistani äitinä. Kukin on vanhempi omalla tavallaan, mutta välillä miehen puheista kuvastuu se, ettei hän ole pohtinut ihan loppuun asti sitä, että hänen tehtävänsä ei ole olla "sirkusisä" (kuten joku tuossa kirjoitti), vaan olla vanhempi samalla tavoin kuin lapsen äitikin on.
Tänään sain kuulla, että lapsi oli itkenyt isänsä luona, ettei halua mennä äitinsä luo. Isin kanssa on niin paljon kivempaa... Huoh... Totta kai on, jos siellä ei ole sääntöjä ja kaupasta saa mitä vain pyytää. Tuli ihan sellainen olo, että minusta voisi tulla hyvä ystävä lapsen äidin kanssa. :-)
Miehelle pikku prinsessa on koko elämän suola ja aurinko - mikä sinänsä kuullostaa upealta. Mutta... Mietin tätä äitiä. Itse olisin vastaavassa tilanteessa toivonut mieheni viisastuvan ja olevan lapselle vanhempi eikä mikään karkkiautomaatti.
Ilmeisesti heidän perheensä asiat ovat nyt kuitenkin sillä tolalla, ettei sinne kannata lähteä sekaan sotkemaan soppaa. Ainakaan, jos en saa tavata lapsen äitiä ja puhua asioista aikuisten kesken. Haluan, ettei hän koa omaa äitiyttään uhatuksi millään tavalla. Haluaisin mös varmistua, että miehen ja hänen ex-vaimonsa välit ovat todella hyvät ja ero on käsitelty molemmin puolin.
Alkaa vain tuntua siltä, että mies on valmis aloittamaan uuden suhteen, vaikka edellisen "pölyt" (anteeksi tämä sanavalinta) eivät ole vielä laantuneet.
Äläpä loukkaannu noista asiattomista vastauksista, häirikkö on taas vauhdissa.
Kertomasi on tosi yleistä eronneiden joukossa.
Kun isät tapaavat lapsiaan harvoin, lellivät he lapsiaan ja takana on varmasti osittain syyllisyyden tunne siitä etteivät ole lapsen pävittäisessä elämässä ja toisaalta pelkäävät etteivät lapset tule muuten luokse. Oma mieheni aikoinaan sanoi nimenomaan kun kysyin että miksi suostuu exnsä ja lastensa pompoteltavaksi että pelkää että ex suuttuu ja hankaloittaa hänen ja lasten tapaamisia ja taas toisaalta lellii lapsia sen pelossa etteivät lapset halua muutoin tulla isänsä luo.
SIis normaalia, mutta se ei tarkoita että hyväksyttävää. Meillä tilanne ratkesi ajan kanssa keskustellen. Sen jälkeen varsinkin kun muutimme yhteen, on ollut selvää että lapsia kohdellaan tasapuolisesti, eikä niin että omaa lähilastani kasvatetaan normisti ja miehen etälapsia lellitään pilalle. Kummasti nuo lapset soputui siihen, ettei isi enään ostanutkaan joka päivä herkkuja, ja vienyt kesällä viittä kertaa päivässä uimaan, tai mitä lapset nyt ikinä osasivat pyytää.
Puhu miehesi kanssa, se on ainoa tapa asia ratkaista, älä siis vaan anna palstan häirikön idioottikirjoitusten vaikuttaa mietteisiisi!
Tsemppiä !
Mistä löydättekin noita tomppelimaisia miehiä, jotka eivät edes omaa lastaan osaa hoitaa eivätkä kasvattaa ilman teidän pitkiä kehityskeskustelujanne?
Miesparka saa pelätä sekä entistään että tulevaa entistään.
Mä luulen että tälläkin uusiolla on vaan päällimäisenä halu rikkoa perheen hyvint oimiva astelma lapsen kanssa.
Jos se ei haittaa isää ei kä exää ja lasta, niin tottakai se haittaa tätä uusikkoo.
Eihän kuvio ole hyvin toimiva, jos vanhemmat itsekin ovat eri mieltä siitä, millaisia sääntöjä ja käytänteitä noudatetaan. Ikävä kyllä asia on niin, että kaikki vanhemmat eivät osaa hoitaa asioita niin kuin ne pitäisi. "Ulkopuolisen" on toisinaan helpompi nähdä, ettei kaikki ole hyvin. Minun mielestäni siihen kyllä voi puuttua. Eri asia tietysti on, meneekö mikään perille. Lastensuojeluviranomaiset ja koulujen oppilashuoltoryhmien jäsenet voisivat kertoa tarinoita, jos heillä ei olisi vaitiolovelvollisuutta.
Ilmeisesti näiden kahden vastauksen takaa löytyy sama ihminen, joten vastaanpa kerralla. Kyse ei ole siitä etteikö isä lapsiaan osannut kasvattaa, vaan nimenomaan tästä sirkusisätyylistä, josta ihan kirjoissakin kerrotaan.
Ihan samalla tavalla mies aikoinaan avasi omat silmäni virheiltä joita tein eron aiheuttamana lapselleni. Ihan normaalia, ja jos ihminen tässä jotain epänormaalia näkee, niin kertonee vain siitä ihmisestä....
Ja sitten kummasti kirjoitetaan perheen hyvbinnt poimivasta astelmasta.... no ei ollut perhettä, ei ainakaan ydinperhettä. Kyllä kai se haittasi isää että ex ja lapset lypsivät kaikki rahat ja käyttivät hyväkseen, mutta hän ei USKALTANUT puuttua asiaa seikkojen takia, jotka jo edellä mainitsin. Ymmärrän kyllä että rahat syytäminen exlle on lissussta ihan oikein, mutta uusperheessä eletään uusperheen elämää johon ext ei kuulu. Minulla nyt kuitenkin on 10 onnellista uusperhevuotta takana, sinulla ei, joten uskallanpa väittää että asiasta tiedän melkoisesti enemmän kuin sinä
Tapanani ei ole tälle häirikölle edes vastata, ja tämä jääköön viimeiseksi vastaukseksi hänelle.
Täysin samaa ieltä. Omat vanhemmat ei osaa kasvattaa lapsiaan, varsinkaan silloin kun äiti jää yksin. Onneksi miehet löytää nopeasti uuden ihmisen tai jo avioliiton aikana, joka osaa kasvattaa lapset paremmin kuin heidän äiti ja tämä mies.
On lapsen etu että isän nainen alkaa kasvattamaan häntä, eihän ne äidit mitään osaa.
Äidit ja isät ovat niin huonoja, että luulisi heitä hävettävän.
Tapa lissu ittes
Onneksi tämmöisiä naisia ei kasva joka perheessä, eikä varsinkaan meidän lähipiirissä.
On säälittävää, että joku katkeroituu niin paljon miehen edellisestä elämästä, että haluaa väkisin rikkoa kaikki mikä mehen mielestä on oikien heidän perheelle.
Katkeruus tekee niin paljon pahaa.
Lissu n mantra...katkera, katkera,katkera. Taitaa olla se sana, joka lissua itseään parhaiten kuvaa.
jep,lissun avainsanat ovat, me, meillä meidän, ja katkera sekä kateellinen...ja hän on itse katkera ja kade ja lapsensa hän on opettanut samanmoisiksi.
Hei, älkää unohtako myös näitä hänen ahkerasti käyttämiään sanoja:
naikkonen
naikkoset
suttura
exmiehennaiset
exisännaiset
perheenrikkoja
uusikko
Mun mielestä on huvittavaa kun Lissu ihan tosissaan kuvittelee, että kaikki on hänelle kateellisia :D :D Siinä on nimittäin viimeisin tyyppi jolle olisin kateellinen!
Lähinnä hän herättää vain sääliä.
Just, millälailla hululle voi olla kateellinen ja katkera ei kukaan halua olla hullu ja naurunalainen.
..ohoh.. jo viides saman ihmisen peräkkäinen ilmaisu.:)) Eikö sulla ole muuta tekemistä kun massapostittaa viestejä?
älä lissu selitä......
Sie oot aikamoinen lissufani! Mitähän tekisitkään ellei olisi lissua jolle sydänsurusi kertoisit.
Noh, lissu olosi helpottaa, nythän on perjantai ja saat taas vetää kossua aamusta lähtien, en tosin tiedä miten viinakset sopii ton sun mielisairautes vaatimien lääkkeiden kaveriksi, varo vaan ettet vedä niin että henki lähtee....toisaalta oisko sillä niin väliä
Sinä se vaan jaksat fanittaa, hyvä niin!;))
tapa ittes
Voi sinua,on sulla musta maailma!;)
No ethän sinä voi hyvä lapsi puuttua toisten ihmisten asioihin. Eihän hekään varmaan yritämuuttaa sun tapojasi heidän mieleisekseen?
Jos he kokisivat jotain ongelmaa käytännössä, he korjaisivat sen.
Mutta kun sinä olet niin katkera, haluat tuolla lapsellisella käytöksellä saada hyvin toimiva asia sotkuun, jotta voit nauraa ja leikkiä voittajaa taas kerran.
Mä toivon että kirjoitit pila mielessä, sillä kun yksi mokaa, leimaa se kaikki kaltaisesi samanlaisiksi, ilman heidän syytä.
Mutta jätä oikeesti toisten elämä rauhaan.
Kyllä se on aikuisen velvollisuuskin puuttua asiaan, jos huomaa, että lapsen hyvinvoinnissa on puutteita. Aloittaja pystyy varmasti auttamaan miestä hänen vanhemmuudessaan. Jos hän seurustelee miehen kanssa pitkään ja tavoitteena on jonain päivänä asua yhdessä, tulee hänestäkin osa lapsen elämää. Minusta on hienoa, että hän ajattelee asiaa noin vastuullisesti.
Yhtä hyvin hän voisi vetäytyä asiasta sivuun ja antaa miehen mitätöidä lapsen äidin tekemää kasvatustyötä. Sellaista ei pidä hyväksyä. Jossain vaiheessa olisi varmasti hyvä, jos aloittaja ja lapsen äiti tapaisivat toisensa. Jokainen äiti haluaa tuntea ne aikuiset, joiden vastuulla lapsi milloinkin on. Joidenkin äitien on myös vaikea luottaa siihen, että muutkin osaavat pitää hänen lapsestaan hyvää huolta kuin tämän biologiset vanhemmat. Tutustuminen auttaa tässä asiassa varmasti.
Aloittaja ei vaikuta ollenkaan katkeralta vaan realistilta. On hyvä pohtia "äidin sijaiseksi" ryhtymistä, sillä siihen liittyy suuriain vastuita.
Tälläkin palstalla on niin paljon lukihäiriöisiä ihmisiä, ettei ole ihme, että vastaukset on mitä sattuu! Ei tietenkään kaikki!