Hei, olen nuori nainen. Minulla on pelko siitä, että pudotin heti ruokamääräni liian alas ja painon putoaminen loppuu jossain vaiheessa. Syön päivässä enää omenan ja kaksi ruokalusikallista ruokaa. Näin on jatkunut nyt vähän yli kuukauden. Meinaan pyörtyä jatkuvasti ja minun on vaikea hengittää. Haluaisin syödä normaalisti, mutta en vain pysty siihen. Pelkään, että kun elimistöni on tottunut tähän ruokamäärään, normaalisti syödessä alan lihoa. Aloin laihduttamaan jo todella nuorena. Sairastuin syömishäiriöön ensimmäistä kertaa 11- vuotiaana. Se on ollut aina välillä poissa, mutta palaa aina pahempana takaisin. Luulin parantuneeni lopullisesti pari vuotta sitten, kunnes joitain kuukausia sitten kihlattuni heitti puolihuumorilla pullukkakommentin. Siitä se riemu taas repesi. Yritin nauraa ja ottaa sen itsekin vitsillä, mutta en kyennyt siihen. En tiedä mitä tässä viestissä pyydän, haluaisin ehkä vain jonkun jonka kanssa puhua. Tuntuu, että olen umpikujassa. Kihlattu kokee syyllisyyttä mun epätoivosesta laihduttamisesta, ja mä koen syyllisyyttä siitä, että kaikilla on huoli ja paha olla mun takia. En jaksa enään muuta kuin itkeä ja yrittää selviytyä jokasesta päivästä. Tuntuu ettei mikään ole koskaan tarpeeksi. Tiedän, se on ajatuksen tasolla helppoa vaan syödä normaalisti. Mutta mä en siihen pysty.
Umpikujassa..
Epätoivoinen
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.