Umpikujassa..

Hei, olen nuori nainen. Minulla on pelko siitä, että pudotin heti ruokamääräni liian alas ja painon putoaminen loppuu jossain vaiheessa. Syön päivässä enää omenan ja kaksi ruokalusikallista ruokaa. Näin on jatkunut nyt vähän yli kuukauden. Meinaan pyörtyä jatkuvasti ja minun on vaikea hengittää. Haluaisin syödä normaalisti, mutta en vain pysty siihen. Pelkään, että kun elimistöni on tottunut tähän ruokamäärään, normaalisti syödessä alan lihoa. Aloin laihduttamaan jo todella nuorena. Sairastuin syömishäiriöön ensimmäistä kertaa 11- vuotiaana. Se on ollut aina välillä poissa, mutta palaa aina pahempana takaisin. Luulin parantuneeni lopullisesti pari vuotta sitten, kunnes joitain kuukausia sitten kihlattuni heitti puolihuumorilla pullukkakommentin. Siitä se riemu taas repesi. Yritin nauraa ja ottaa sen itsekin vitsillä, mutta en kyennyt siihen. En tiedä mitä tässä viestissä pyydän, haluaisin ehkä vain jonkun jonka kanssa puhua. Tuntuu, että olen umpikujassa. Kihlattu kokee syyllisyyttä mun epätoivosesta laihduttamisesta, ja mä koen syyllisyyttä siitä, että kaikilla on huoli ja paha olla mun takia. En jaksa enään muuta kuin itkeä ja yrittää selviytyä jokasesta päivästä. Tuntuu ettei mikään ole koskaan tarpeeksi. Tiedän, se on ajatuksen tasolla helppoa vaan syödä normaalisti. Mutta mä en siihen pysty.
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Epätoivoinen kirjoitti:

Hei, olen nuori nainen. Minulla on pelko siitä, että pudotin heti ruokamääräni liian alas ja painon putoaminen loppuu jossain vaiheessa. Syön päivässä enää omenan ja kaksi ruokalusikallista ruokaa. Näin on jatkunut nyt vähän yli kuukauden. Meinaan pyörtyä jatkuvasti ja minun on vaikea hengittää. Haluaisin syödä normaalisti, mutta en vain pysty siihen. Pelkään, että kun elimistöni on tottunut tähän ruokamäärään, normaalisti syödessä alan lihoa. Aloin laihduttamaan jo todella nuorena. Sairastuin syömishäiriöön ensimmäistä kertaa 11- vuotiaana. Se on ollut aina välillä poissa, mutta palaa aina pahempana takaisin. Luulin parantuneeni lopullisesti pari vuotta sitten, kunnes joitain kuukausia sitten kihlattuni heitti puolihuumorilla pullukkakommentin. Siitä se riemu taas repesi. Yritin nauraa ja ottaa sen itsekin vitsillä, mutta en kyennyt siihen. En tiedä mitä tässä viestissä pyydän, haluaisin ehkä vain jonkun jonka kanssa puhua. Tuntuu, että olen umpikujassa. Kihlattu kokee syyllisyyttä mun epätoivosesta laihduttamisesta, ja mä koen syyllisyyttä siitä, että kaikilla on huoli ja paha olla mun takia. En jaksa enään muuta kuin itkeä ja yrittää selviytyä jokasesta päivästä. Tuntuu ettei mikään ole koskaan tarpeeksi. Tiedän, se on ajatuksen tasolla helppoa vaan syödä normaalisti. Mutta mä en siihen pysty.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu