itselläni on ihan kauheat traumat vieläkin faijani kuolemasta... olin silloin jtn 2-3vuotias penska..enkä edes tajunnut ku faija delas silmien etee...ihan mun vieree... ja kuulen melkein joka yö sen huudon korvissani... faijani delaamisen jälkee,samana päivänä mun lempi nukkeni katos... en voi käsittää mihin se hävis... oon itkeny sitä nukkea faijani kuolemasta tähän hetkeen asti...joka yö... ihan käsittämätöntä kuinka voi olla näin ikävä jtn paskasta nukkea... >:/ maksaisin vaikka oikean handuni jos saisin sen nuken... ja selvyyttä faijani delaamisesta.. sillo saisin rauhan.. ja voisin nukkua onnellisena.. ilman painajaisia...huutoa... ja itkua...
traumoja aika vitun monen vuoden takaa..
timo fani :P
3419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä taas hajotin sen v*n nuken.. En tiedä mikä tuli. En halunnut nähdä sitä enää päivääkään.
Olen hävittänyt ja tuhonnut tavaroitani. Toivon hävittäväni osan itseäni pois lopullisesti. Kohta kyllä loppuvat kaikki henkilökohtaiset tavarat. Sitten minä enää jäljellä...Siihen en saa koskea, enhän niin...
Kirjoituksia.. runoja...ruoka-ohjeita... muistotavaroita...leikkeitä...vaatteita.. kirjoja... valokuvia...kaiken poltan ja hävitän.
Se helpotti vähän.
Näen minäkin unia. En vaan käytä unilääkkeitä.. valvotaan ja chatataa... Jos nukun niin saatan nähdä unta helvetistä. Koko huone liekeissä kuin helvetissä. Tai saatan vain pelätä hirvittävästi, enkä tiedä miksi. Tai saata kuunneella ääniä... ja niitähän riittää.
Joku kysyi kerran lääkäriltä pelosta ja unesta ja lääkäri sanoi ettei ole kuullut koskaan sellaisesta. Sillä tavalla. Eipä sitten toivoa. Olen poikkeustapaus.. vähemmmistöryhmä tai pirujen leikkikentta. Kiusaavat sitä joka pelkää eniten?
En voi käsittää niiden ihmisten ilkeyttä ja empatian puutetta, jotka säveltävät näitä viestejä.