Moi!, Olen 26 vuotias mies. Pakko purkaa vähän ajatuksia, olen ikuinen epäonnistuja. Kärsin jonkunlaisesta alemmuudentunteesta jatkuvasti, varmaan ihan syystäkin, olen sosiaalisissa suhteissa todella tönkkö ja välttelenkin niitä, pelkään suoraan sanoen. Olen entinen narkkari, olen kuitenkin päässyt kaikista aineista ja lääkkeistä eroon. On todella vaikea sopeutua takaisin yhteiskuntaan, teen kyllä töitä, mutta vakituiseen työsuhteeseen en ole pääsemässä. Tämä masentaa aika pahasti onhan minulla kaksi ammattiakin. En myöskään naista itselleni saa vaikka nyt kun olisin niin sanotusti kunnossa niin niitä ei enää ole enkä tapaa missään. Vituttaa elää tietäen, että todennäköisesti kuolen täysin luuserina, ystävät menettäneenä, yksin ja ilman rahaa. Välillä tuntuu että pitäisikö jatkaa narkkaus uraa, koska silloin oli sentäs aikoja kun sai olla itsetunto korkealla ja paljon samanhenkistä seuraa. Haluaisin vain vakituisen työn, puolison ja muutaman ystävän. En paljoa pyydä mutta jos olen kaikkeen näihin kykenemätön, kannattaako tätä kituuttamista enää jatkaa. En suoraan sanoen oikein edes osaakkaan mitään. Kiitos kaikille jotka jaksoitte lukea ja toivoisin asiallisia kommentteja. Kiitos
Mitähän tässä pitäisi tehdä?
Luuzerds
271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minun mielipide: älä hoe noita noita negatiivisia ajatuksia itsestäsi ja elämästä: Lukitset vain itsesi siihen rooliin.
Muuntamalla negatiiviset ajatukset realistisempaan, positiivisempaan suuntaan on mahdollista vapautua parempaan elämään.
Avainsana on vähitellen. Turha yrittää muuttaa negatiivisuus suoraan positiiviseksi ja odottaa tuloksia päivässä tai viikossa.
Mutta jo muutamassa kuukaudessa muutos todella tapahtuu, tummat pilvet yllä kuluu vähitellen pois. Niitä on paljon muttei loputtomasti.
Kiitos tilityksestä, ap, vaikka tuntuikin hurjalta lukea noin nuoren ihmisen tilitystä elämästään, asenteella, että se olisi jo jotenkin ohi ja koettu ja edessä pelkkää läpipääsemätöntä tylsyyden ryteikköä vaan.
Tekee mieli sanoa - ja anteeksi jos loukkaan, se ei ole tarkoitukseni - ettet sinä tiedä elämästä vielä paljoakaan kun olet vieläpä tulannut osan siitä sumussa reivaamiseen. Todellisuus on paljon niitä kokemuksia rikkaampaa, haasteellisempaa ja monikerroksisempaa.
Etkä sinä ole ikuinen epäonnistuja: olet onnistunut pääsemään aineista kuville! Onneksi olkoon! Juma, se vaatii jo sen luokan päättäväisyyttä, kärsivällisyyttä ja tahdonvoimaa, ettei sitä saavutusta pidä ainakaan vähätellä tai hävetä! Sinussa on paljon enemmän neuvokkuutta, sinnikkyyttä ja voimaa kuin mitä itse haluat uskoakaan, et ilmeisesti vain ole päässyt vielä näyttämään kynsiäsi ja käyttämään lahjojasi esim. ammatillisesti. Siinäkään mielessä et ole yksin. Moni sun ikäinen (ja vanhempikin!) kelaa parhaillaan aivan samoja juttuja, että mikä musta tulee isona, mikä mua oikeesti kiinnostaa ja missä mä olen hyvä, jne.
Etsimällä ja kokeilemalla sekin selviää, joten kandee hankkia työkokemusta vaikka väärältäkin alalta. Työ kuitenkin pitää osana porukkaa ja koko tätä yhteiskuntaa ja tukee siten myös itsetuntoa ja omanarvontunnetta.
Mistäs se johtuu, ettet koe tapaavasi naisia missään? Maailma on täynnä ihmisiä (niin että luontokin siitä jo kärsii!), sen kun sukeltaa sekaan ja kohtaa heitä. Jos löysit kavereita narkkaamalla, löydät niitä selvinkinpäin just sieltä missä liikut ja haluat heitä kohdata. Aloita vaikka harrastus tai liity johonkin seuraan jos tuntuu siltä, ettei muuten tule lähdetyksi vapaa-aikana ulos himasta.
Ihmisellä tulee olla päämääriä, vaikka kuinka pieniäkin, joihin pyrkiä ja joita varten tsempata. Siitä ponnistelusta tämä arki eli elämä muodostuu. Pienistä ja isoista missioista, suunitelmista ja unelmista ja niiden toteuttamisesta käytännössä, askel askeleelta. No, sinä jos kuka sen tiedät kun olet jo onnistunut jättämään yhden elämän taaksesi ja pyrit nyt viihtymään tässä nykyisessä. Mukaan mahtuu sekä hyviä että huonoja päiviä ja hetkiä meill kaikilla, joten miksi hyysätä ja hyssytellä vain niitä huonoja?
Tiedä mikä tai kuka suakin odottaa jo tänä iltana tai tulevassa viikonlopussa, jossain, kenties aivan ennalta arvaamattomassa tilanteessa ja paikassa...