Olen nyt itse 20 viikolla raskaana. Tähän mennessä kaikki on mennyt todella hyvin vaikkakin pahoinvointia ja oksentelua oli 16 viikolle saakka ja välillä on ollut selkäkipuja ja väsymystä. Muutaman päivän aikana olen myös tuntenut painetta alavatsassa, enkä ole varma onko se sikiön liikkeitä vai harjoitussupistuksia.
Tämä on ensimmäinen raskauteni ja olen kauhean huolissaan koko ajan vauvan hyvinvoinnista ja raskauden loppuajasta, mikä luultavasti on ihan normaalia. Yritän jatkuvasti välttää netissa kaiken negatiivisen lukemista, koska muuten alan pelkäämään aina, että jotain menee vikaan.
Odotan kuitenkin innolla pikkuiseni syntymää ja sitä, kun pääsen hoitamaan pientä vauvaa, vaihtamaan vaippoja, ja elämään perhe-elämää.
Haluaisin kuulla muidenkin odottavien äitien tuntemuksia ja sitä, miten raskaus on sujunut :)
Tämä on ensimmäinen raskauteni ja olen kauhean huolissaan koko ajan vauvan hyvinvoinnista ja raskauden loppuajasta, mikä luultavasti on ihan normaalia. Yritän jatkuvasti välttää netissa kaiken negatiivisen lukemista, koska muuten alan pelkäämään aina, että jotain menee vikaan.
Odotan kuitenkin innolla pikkuiseni syntymää ja sitä, kun pääsen hoitamaan pientä vauvaa, vaihtamaan vaippoja, ja elämään perhe-elämää.
Haluaisin kuulla muidenkin odottavien äitien tuntemuksia ja sitä, miten raskaus on sujunut :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voin kertoa ettet todellakaan ole ainoa :)
Heti plussan jälkeen alkoi paniikki ja melkein keksin itselleni keskenmenon oireita, koska eihän siis mitenkään voinut olla mahdollista että eka yritys onnistuu!
Nyt jo viikoilla 40 3 ja vaikken enää niin paljoa pelkääkään, heti alkaa murehtimaan jos vauva on hetkenkin liikkumatta. Mut ei se pelko kuulemma koskaan hellitä vaikka lapset olis keski-ikäisiä, eli paree vaan totutella! :D
Jätä tosiaan kauhutarinoiden lueskelu minimiin niin raskauden kuin synnytyksenkin osalta. Asiallisen tiedon hankinta auttaa pelkoihin, koen itseni paljon itsevarmemmaksi kun ei tarvitse heittäytyä tuntemattomaan ihan tietämättömänä.
Etenkin synnytyksen osalta pelkäsin kovasti sitä, että mun päätöksentekokykyä kyseenalaistetaan ja kävellään yli jne. Kun tiedän eri kivunlievitysvaihtoehdoista, ponnistusvaiheen asennoista sun muista, mun on helpompi pysyä tilanteen tasalla eikä ala pelottamaan niin herkästi :)