Miten olette selvinneet velkakierteestä?

Kokemuksia?

Itse sorruin luottamaan sukulaiseen ja epäpätevään jollei jopa rikolliseen kirjanpitäjään. Velkaa jäi kymmeniä tonneja.
Töissä ei kannattanut käydä kun sossusta sai saman mitä jäi töistä käteen, bla bla bla....
Tinkiä on joutunut, lehtiä ei ole osteltu eikä valmisruokia.
Positiivisina seikkoina haluan mainita että arvot on parantuneet, olen onnistunut irtautumaan krääsän keräämisestä, jos jotain hankin, niin säästän ja hankin laadukkaita tuotteita(mieluummin alesta). Valmistan ruoat raaka-aineista, se että köyhällä ei ole varaa syödä terveellisesti, on härskein valhe. Einekset tulee kalliimmaksi!
Laita asiat eteenpäin, selvitä asiat niiden kanssa joille ne kuuluvat ja kehitä itseäsi tällä ikävällä tapauksella.
Älä pelkää muutosta, vaan ylistä sitä!

Mä olen duunissa. Itse maksan sovitun summan palkastani UO miehelle,itseasiassa maksanut nyt 5 vuotta. Nyt marraskuussa lähtee viimeinen erä maksuun,IHANAA.
Tiukkaa on ollut mutta nyt tuntuu hyvälle kun tuo Uo:lle MAKSETTAVA raha jääkin taskuun,Yes! Olen ylpeä itsestäni.
Tsemppiä sulle..kaikki järjestyy kyllä!!

Itse kusin nuorena raha-asiani pahasti. Onneksi sain duunia tehtaasta ja tein ylitöitä sen minkä kerkesin. Ei sekään silti auttanut muuten kuin, että sain ulosotossa olevat velat maksettua. (Jatko)opiskeluaikana velkaannuin taasen ja meinasi kaikki kosahtaa. Onneksi tajusin apua pyytää ja sitä sain. En suurta, mutta pieni apu ja kurinpalautus toimivat.

Nykyään katson tarkkaan mihin rahani pistän. Perusääntönä on, että AINA ensin maksetaan laskut ja hoidetaan velvoitteet sitten katsotaan mihin rahaa jää. Syöminen ja eläminen onnistuu yllättävän pienellä rahalla.

Mikäli jossain vaiheessa tulee ongelmamaksun kanssa otan HETI puhelimen käteen ja soitan laskuista ja kysyn, että voiko eräpäivää siirtää esim ensi kuuhun yms...Mikäli hommat hoidat sovitusti niin järjestelystä tulee todella vähän kuluja mikäli lainkaan.

Raha-asioissa kuin muissakin asioissa suoraselkäisyys ja rehellisyys niin itselleen kuin muillekin on kaiken A ja O. Tämän olen itse oppinut kantapään kautta. Ei ole häpeä olla vähävarainen, mutta on häpeä olla lusmu.

Ulosotossa ollaan ja omasta tyhmyydestä. Itsellä todella huono taloudellinen tilanne, ulosotto kun vie suurimman osan tilistäni niin käteen jää noin 500e-600e kahden viikon välein, sillä pitäisi vuokra, autolaina, autovakuutuksen ja vielä eläminenkin maksaa, mutta parhaakseni näin että antaa mennä ulosottoon, ne kyllä vievät rahat siellä ja jossain vaiheessa velat on kuitattu ja pääsee "aloittamaan uuden elämän" ja sen jälkeen uskoisin että en halua kuullakkaan sanaa velka. Itse olen jo henkisesti aivan rikki, mutta vieläkin eteenpäin porskutetaan ja tällä hetkellä tulevaisuus näyttää erittäin huonolta, ainakin seuraavat kolmisen vuotta.. ehkä muutaman vuoden päästä elämä taas voittaa, niin ainakin toivon..

Minulla on lapsuuden ystävä, jonka perhe on varakas. Heillä on kaksi lasta, joista molemmat lapset poika ja tyttö ovat nyt seikkailleet tässä elämässä yli kolmekymppiseksi saakka tekemättä päivääkään töitä ja jättämällä kaikki koulut kesken. He käyvät etelän lomilla pari kertaa viikossa ja vanhemmat maksavat leveämmän elämisen kuin keskiverto työssäkäyvälle kilalahtaa raikuli tyttärelle ja pojalleen. Ikinä eivät ole joutuneet ulosotonkanssa tekemisiin vaikka eivät ole päivääkään olleet töissä. Hevosratsastus ja laskettelu lomat on kivempaa kuin työn tekeminen.

Minä olen opiskellut itselleni kolme eri ammattia ikinä ei ole yksikään koulu kesken jäänyt ja ollut töissä vuosia elämästäni, maksanut veroni ja aina elänyt kaikkien sääntöjen mukaan. En ole ikinä saanut koulutustavastaavaatyötä ja ne työt mitä olen saanut ovat olleet vuokrafirmojen listoilta tai sitten muita määräaikaisuuksia. Työttömyydestä olen joutunut kärsimään. Elintasoni on aina jäänyt reilusti alle näiden elämässään päivääkään töitä tekemättömien raikulien. Ulosoton kanssakin olen joutunut tekemisiin kun minimipalkasta kerätyt säästöt ovat loppuneet pitemmän työttömyysjakson aikana.

Sitä tämän maan simpanssit ei tajua, että täällä ei todellakaan saa palkintoa sen mukaan miten suuren panoksen on antanut tälle yhteiskunnalle. Mitään tekemättömät eivät joudu ulosottojen kuluja maksamaan kun eivät selviä laskuistaan ja kaikkensa yrittäneet kovan taakan ottaneilta lannistetaan viimeinenkin motivaation.

Miksi joillekin on maksettu työpanoksesta niin hyvät edut, palkat ja tulot, että vielä heidän lapsensa ja lapsenlapsensakin pääsevät pätemään tuloilla siten, että he voivat heittäytyä kokoelämänsä ajaksi mitään tekemättömiksi ilman, että ikinä joutuvat UO kanssa asioimaan?

Omalla kohdalla velkaantuminen lähti käyntiin pikaistuksissa otetuista kulutusluotoista. Kun palkka ei enää riittänyt lyhennyksiin, vuokraan, muihin kiinteisiin laskuihin ja ruokaan, sorruin pikavippeihin.
Tilanteeni ajautui pian kaoottiseksi. Velkaa silmät ja korvat täynnä ja elämä totaalisessa umpikujassa. Oli selvää, etten voinut sopia maksuohjelmia velkojien kanssa, summat olivat sitä luokkaa, etten olisi kyennyt lyhennyksistä selviytymään. Oli pakko laskea ne ulosottoon. Ongelmaksi on muodostunut se, että lyhennän velkaani sekä ulosottoon sekä pankkiin. Ulosotto vie reilut 550/kk ja lyhennän velkaani pankkiin reilut 300/kk. Yksin asuvana n. 1600 nettopalkan saajana voi päässään ynnätä, paljonko jää rahaa, kun velkojen päälle maksaa 500 vuokran. Ovi toisensa jälkeen on sulkeutunut kasvojen edestä, kun olen hakenut apua selvitäkseni kuukaudesta. Aina tulee jokin muotoseikka eteen, jolla evätään taloudellinen tuli. Olen kertaalleen yrittänyt velkajärjestelyyn, päätös oli kielteinen. Kesällä diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ei ainakaan tässä tilanteessa ollut tarpeeksi lieventävänä osatekijänä velkaantumisessa. En yritä keplotella itseäni vapaaksi tekemistäni valinnoista. Toivon ylläpitäminen asetetaan kuitenkin toistuvasti kyseenalaiseksi, kun jobinpostia muodossa tai toisessa tulee juuri silloin, kun on hetkeksi erehtynyt ajattelemaan, että ehkä tästä nyt jotenkin vielä selvitään.

Oletteko päässeet velkajärjestelyyn?
- kyl

Oletteko ulosotossa?
- 1992 --> 2008

Millaisia maksusuunnitelmia?
- Velkajärjestely 2008 --> 2013, n. 600e/kk

Onko omistusasuntoa?
- Ei oo koskaa ehtiny semmost hankkimaan, kun ei oo tulot riittäny edes vanhojen velkojen korkoihin.

Miten jaksatte, ja miltä tulevaisuus näyttää?
- Päivä kerrallaan..

Ihmiset käy paljon kyselemässä näillä palstoilla. Ois kiva joskus myös kuulla miten asiat ovat järjestyneet. Tänkin ketjun aloituksesta kulunut jo yli 3kk, mikähän on tilanne tänään?

Velkaneuvojan kanssa toinen tapaaminen parin viikon sisään, jolloin velkajärjestelyhakemus saadaan vihdoin eteenpäin. Joulunaika viivytti aikataulua ikävästi.

Velkoja olen maksanu tänä aikana parhaani mukaan, osa on nyt siirtymässä ulosottoon. Yksi velkoja haki maksuhäiriömerkinnän.

Olotila ollut asian huomioon ottaen ihan hyviä. Kaikenlaisia vastoinkäymisiä kyllä ollut tässä lähiaikoina, mutta päivä kerrallaan täällä taaperretaan.

En ole velkajärjestelyä hakenut, maksan ulosottoon, olen tehnyt ulosoton kanssa sopimuksen, maksan 600e/kk sinne. Vielä yksi luotto on menossa ulosottoon, kumman kauan sekin kestää... Olin Takuu-säätiön neuvontaan yhteydessä kun mietin että mitä helvettiä oikein teen kun en selviä millään tästä sopasta (ihan itse keittämästä) ja annanko vain kaiken mennä ulosottoon. Sain vastauksen että voin aivan hyvin antaa kaiken mennä ulosottoon ja sitten vain maksan yhteen paikkaan. Toki kustannuksia tulee paljon enemmän, korkoja järkyttävä määrä ja oikeudenkäyntikuluja, mutta saanpahan lyhentää yhtä velkaa. Noin kolmen vuoden kuluttua olen nollatilanteessa.

Omistusasuntoa ei ole. Jaksaminen on välillä niin ja näin, onneksi summa on kuitenkin sellainen että pystyn sen hoitamaan, vaikkakin aikaa siihen menee. Opinpahan tulemaan toimeen vähemmällä ja sitten kun on taas enemmän rahaa, toivottavasti saan paljon säästöönkin! Tulevaisuus vielä näyttää vähän ankealta kun maksamista riittää, mutta kuitenkin tuo muutama vuosi on viedlä siedettävä aika.

Kauan odotettu päätös tuli: velkajärjestely aloitetaan! Olo on sanoinkuvaamaton.

hyvä ihmiset yritin aikani sopia pää voudin kanssa 1992 hän sanoi ei käy otamme kaiken mukava jäädä korvaukselle 40v mutta terveenä raajat toimii ja pää ei jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan huh.. mikä.. helpotus... rakentakaa perustakaa perheitä.. ei saa luovuttaa...kuten.. minä...

Minulla on osa veloista ollut ulosotossa kohta 30-vuotta, kun pystyvät jollain ihme kepulikonstilla niitä aina uusimaan. Suurin osa on kyllä jo vanhentunut, mutta ihmetyttää kun muutama velka kummittelee perinnässä vielä kymmenien vuosien jälkeen. Kuitenkin korkoa on kertynyt jäljellä oleviin velkoihin, niin paljon ettei niitä pysty enää maksamaan. Työtilanteeni on sellainen, että noin kahden vuoden välein pääsen palkkatuettuun työhön yleensä vuodeksi kerrallaan. Osa-aikainen työ ja siitä palkaa non 1250€/kk brutto. Nettoa noin 1000€ kaikkien vähennysten jälkeen. Ulosottoon noin 290€. Siinä kylmät faktat.
Silloin kun pääsen em. töihin joudun kuitenkin kelalta hakemaan avustusta vuokran omavastuuosuuteen. Vuokran ja muiden maksujen jälkeen jää käteen noin 400€ töissä ollessa ja nyt työttömänä noin 350€. Työttömänä ollessa ei mene ulosottoon työmarkkinatuesta ja asumistuesta. Kuitenkin jostain ihmeen syystä saan joka vuosi veronpalautuksia pieniä summia ja ne ulosmitataan. Lieneekö se syynä ettei kaikki velat koskaan tunnu vanhenevan.

Vippejä tuli otettua kymmenen vuotta sitten nuorena hölmönä, kun ei ymmärtänyt että takaisinmaksussa voi tulla ongelmia. Myös osamaksuja kertyi. Lopulta tuli todettua ettei tuloja riitä kattamaan kaikkia näitä velkoja. Olin todella epätietoinen siitä miten käy kun laskut jäävät maksamatta enkä ymmärtänyt miten Ulosotto toimii (ja mitä siitä seuraa). En tarkoita tällä että olisin ylimielisesti tuhlannut rahoja mitä ei ollut, vaan olin nuori ihminen eikä tällaisesta koskaan kerrottu. Olen jälkeenpäin todennut että olisi äärimmäisen hyvä jos esimerkiksi yläasteella olisi jonkinlaista opetusta jossa käydään läpi taloutta ja näitä elämän oikeita asioita. Yleensä näistäkin oppii kun on liian myöhäistä. Otan kuitenkin vastuun omista teoistani, ilman muuta.

Kun laskuja alkoi tippumaan postiluukusta ja elin työttömän/opiskelijan elämää, ahdistuin niin että saatoin vaan heittää laskut pois. Eihän se fiksua ollut, mutta näin se eteni. Opintojen jälkeen siirryin työelämään ja pelkäsin, että nyt on kohdattava vanhat virheet. Tässä ajassa olin kerinnyt myös aikuistua. Kun palkka alkoi juoksemaan, Ulosotto nappasi kolmannes osan palkasta. Silloin oli vielä aika pienehkö palkka (ammattia nähden) joten rahaa jäi käteen vähän alle 1000€/kk josta maksaa kaikki elämisen kulut. Tuntui todella kurjalta ja masensi usein.. Parin vuoden päästä vaihdoin työpaikkaa ja palkkakin nousi reilummin. Ulosotto jatkui ja sain käteen n. 1300€. Tämä tuntui jo paremmalta, mutta tuli usein todella syviä masennushetkiä.

Harkitsin muutaman kerran takuusäätiötä, mutta totesin ettei se varinaisesti pienentäisi minun kuukausittaista velanmaksun määrää. Ulosoton kanssa oli helppo sopia asioita (minulla oli mukava UO-mies). Pahimmat hetket oli kun jokin vanha lasku tupsahti Ulosottoon ja potti kasvoi uudelleen...

Loppujen lopuksi pääsin velattomaksi 5 vuodessa (töissä koko ajan) ja alkuperäinen UO summa oli noin 23 000€. Tuntui paikoitellen että tämä helvetti ei ikinä pääty. Maksuhäiriömerkintä on tästä päivästä vielä noin puolitoista vuotta voimassa. Se tuntuu kohtuuttomalta kun miettii että kaikki on maksettu mallikkaasti pois vuosi sitten. Sain kyllä hankittua REF-merkinnät niihin pariin häiriömerkintään jotka vielä on, eli se kannattaa tehdä heti kun velat on maksettu!

Ymmärrän 110% sen, että omat sotkut on siivottava. Mutta velallisena oleminen on edelleen tässä yhteiskunnassa ihan hirveä häpeäpilkku. Velallisten rangaistus on todella pitkäkestoinen (mm. juurikin siinä, että vaikka maksat kaiken takaisin ja velkaantumisesta on 10 vuotta ja silti merkintä pysyy vielä) ja armoa ei anneta. Olen sanonut monesti että en ihmettele sitä, jos jotkut luovuttavat. Minulla oli sentään ammatin puolesta hyväpalkkainen työ joka mahdollisti etten elä 500€/kk, mutta niitä on jolle ei oikeasti jää mitään käteen.

Velallisille pitäisi ehdottomasti tarjota enemmän apua. Kun minun merkinnät häviävät ja tämä kaikki on ihan 100% historiaa, velkaantumisesta on kulunut 12 vuotta. Pidän sitä kohtuuttomana.

Kaiken lisäksi kun pääsin veloistani eroon viime vuonna ja olin onnellinen saadakseni nauttia vihdoin velattomuudesta, niin FC Perintä Oy / Kasbono / O.Sarmasten yritys päätti vetää minut mukaan heidän sotkuihin. Taistelen heidän kanssa edelleen. Siksi olen aivan korviani myöten raivostunut ettei heitä saada mihinkään vastuuseen. Olen velkani maksanut ja tuomioni kärsinyt, nyt minulla on kaikki oikeus antaa itselleni virheeni anteeksi ja aloittaa elämä puhtaalta pöydältä.

Jäin työttömäksi yllättäen ja jouduin lopettamaan alihankintatyön kuin seinään. Samoihin aikoihin sairastuin vakavasti fyysisesti. Työmarkkinatuella ei ravata hoidoissa enkä saanut edes sairauspäivärahaa. Olin silloin jo eläkeiän kynnyksellä, työuraa takana yli 40 vuotta. Kitkuttelin aikani, mutta sitten oli pakko tehdä velkaa saadakseni laskut maksettua, ja autoon nastat, terkkarilaskut hoidettua, ostaa lääkkeet ja syödäkin. Taloon tuli iso vesivahinko ja vakuutus ei korvannut euroakaan. Lainaa en saanut omasta pankista (asiakassuhde yli 50v), en Takuusäätiöstä (vain moitteita), en velkaneuvonnastakaan mitään apua, vain aivan pähkähullua huutamista ja syyllistämistä.

Sairauspäivärahaa ei siis Kela myöntänyt, työkyvyttömyyshakemukset hylättiin. Taistelin muutoksenhakulautakuntien kanssa vuosia, jopa vakuutusoikeuden, mutta eläkkeen sain neljän vuoden jälkeen ja silloin olin jo menettänyt mahdollisuuteni päästä normaaliin elämään. Nyt olen antanut omaisuuteni ulosmitatuksi ja sitä huutokaupataan huonolla menestyksellä. Taidan olla viimeiset vuoteni ulosoton kynsissä ja edelleen siis köyhyysrajan alapuolella elävä (puolikuollut) seniori. Eli, Kela ja työeläkeyhtiö Elo ajoivat sairaan ulosoton asiakkaaksi koska eivät noudattaneet lakia sairaan sosiaaliturvasta, vaan jättivät täysin heitteille ja koronkiskurien armoille.

Itselleni tuli nuoruuden hölmöilyissä velkaa joka kasvoi korkoineen ja oikeuskuluineen ~20k€ suuruiseksi. Pitkään välttelin maksamista, velka rupesi käymään henkisesti raskaaksi joten hankin töitä ja painoin ylitöitä niin paljon kun vain työnantaja antoi tehdä. Viime kesänä sain viimeiset maksettua ulosotosta ja sen jälkeen ollut huomattavasti vapautuneempi olo. Reilu vuosi siinä meni maksellessa ja pahalta tuntui välillä kun lähes kaikki ylitöillä ansaitut rahat menivät lyhennyksiin, mutta tammikuussa 2021 viimeinenkin merkintä poistuu rekisteristä ja olen askeleen lähempänä yhteiskuntakelpoista kansalaista. Suosittelen olemaan omatoiminen, aloittamaan maksamisen heti ja soittelemaan velkojille, itselläni osa jopa antoi perintäkulut ja korot anteeksi kun maksoin koko velan kerralla pois.

maksamalla

Alkoi kun autoliike kusetti. Eka auto hajosi. Antoivat toisen.. Mutta piti lyhentää myös sen ekan korjauskuluja osa.. Toinen auto.. Romu jota piti korjata kuntoon ja sen omisti rahoitus et ei voinu myydä.. Pikavippejä, ym... Lopulta alkoi perintäkirjeet tulla. Sain neuvon velkaneuvojalta et nää menee ulosottoon ja auto takasin firmalle paitsi jos heti haet velkajärjestelyyn oikeudessa. Oli oikein koska nämä paniikissa otetut pienlainat mitätöitiin ja auto jäi itselle ja saan pitää sairaseläkkeeni sekä veronpalautukset. Siinä vain piti sopia summa jonka maksan KAIKESTA per kk..Korko ei juossut sain puoli nopeaa siinä sen ajantasalle. Mutta autokauppiaat kun ammatti on myydä velkaa. ja leskelle joka mitään autoista tajua helppo kohde näille olin siinä. .Saisi talloa suohon järjestään.

LAKKASIN VÄLITTÄMÄSTÄ NIIN SITTEN YHTÄÄN MISTÄÄN JA ALOIN KÄYTTÄÄ AMFETAMIINIA. Siten minä viimeiset 10 vuotta jaksanut.