Olen tosissaan ihmetellyt lääkärien työmäärää. En voi mitenkään ymmärtää miten joku voi jaksaa mennä vaikkapa sairaalassa tehdyn täyden työpäivän jälkeen vielä pitämään yksityisvastaanottoa. Voi siis olla samaan putkeen esim. 12 tunnin työrupeama. Ja siis yksityinen vastaanotto vapaaehtoisesti valittu. Mistä motivaatio moiseen?
Sanotaan, että erikoislääkäreillä on hyvä palkka. Eikö peruspalkka kuitenkaan riitä. Vai onko työaddiktio. Jos itse olisin hyvätuloinen, olisin onnellinen huolettomasta vapaa-ajasta ja aivan erityisesti, kun työ on vaativaa.
Aina pitäisi jaksaa olla tuossa ammatissa ystävällinen ja ehdottoman tarkka. Yli-ihmisiä ilmeisesti...
Sanotaan, että erikoislääkäreillä on hyvä palkka. Eikö peruspalkka kuitenkaan riitä. Vai onko työaddiktio. Jos itse olisin hyvätuloinen, olisin onnellinen huolettomasta vapaa-ajasta ja aivan erityisesti, kun työ on vaativaa.
Aina pitäisi jaksaa olla tuossa ammatissa ystävällinen ja ehdottoman tarkka. Yli-ihmisiä ilmeisesti...
Vastaukset 7
Vanhimmat
€€€
Kyllähän se raha on suurin syy. No, meillä ainakin jotkut erikoislääkärit tulevat klo 9 töihin ja lähtevät puolen päivän jälkeen (kun kierrot hoidettu) yksityisvastaanotoilleen. En tiedä kuinka kauan siellä vierähtää sitten aikaa...? Aika usein kyllä käy näitä apulaislääkäreitä sääliksi, kun joutuvat hoitamaan erikoislääkärin työt, kun on lähtenyt yksityisvastaanotolleen ja siihen päälle vielä joku mukava päivystysvuoro... Huh huh...
Voin vastata. Minä olen ihmetellyt aina samaa. Ihmettelen samaa lähes päivittäin. Minä en meinaa jaksaa kun lapsetkin kotona hoidettava ja huono terveys. Raskaimpia ovat kaikenlaiset lausunnot. Aina pitäisi olla skarppina, aina pitäisi olla pirteä ja ystävällinen ja ratkaista kaikenmaailman pulmia. Siksi teen osa-aikaa ja silti ottaa koville. Se tosin on palkkapussista pois. Mutta en koskaan ole tavannut toista lääkäriä, joka väsyisi. He ovat yli-ihmisiä (paitsi minä). Haaveissani on opiskella, että pääsisin väistymään muihin töihin :).
Niihin hommiin laitetaan vielä kaiken lisäksi aivan vääränlaiset ihmiset. Näille lääkäreille potilailla ihan sama, ja asioita ei tutkita loppuun asti. Kaikki tehdään hutiloiden. Ja sitten vielä samat ihmiset yleensä kehtaavat pitää yksityisvastaanottoja rahan pilke silmäkulmassa.
Tosi yli-ihmisiä, tosiasiahan on se että ovat rahanahneita, mammonan haalinta on vienyt kaiken ajattelukyvyn. Onhan se selvä, että jos on kalliit asunnot kaksin kappalein, autot viimeistä huutoa, lomamatkoja, eliittiharrastuksia ja penskoille pitää myös tarjota parasta kaikessa, niin pakkohan sitä on tahkota, ihan pakko. Ihan itsekkyyttään nämä ihmiset itsensä kurimukseensa ajavat ja jotku vielä säälivät heitä!
Uskon, että erikoislääkärit ovat tiettyjen työvuosien jälkeen niin rutinoituneet hoitamaan oman alansa sairauksia, että vähän väsyneempänäkin työ sujuu rutiinilla.
Useimmiten kun potilas on ketronut vaivastaan 20 sekuntia, tietää jo mikä potilasta vaivaa. Samanlaiset potilaat toistuvat päivästä ja vuodesta toiseen. Todella harvoin tulee ihmeellisiä potilastapuksia vastaan.
Rutiini on potilaan kannalta hyvä asia. Lääkäri tuntee sairauden oireet ja hoidon läpikotaisin. Harvoin tulee virheitä tehtyä. Ihotautilääkäri on hyvä esimerkki. Hän näkee jo 2 metrin päästä ensi silmäyksellä, mikä yli 2000 ihotaudista potilaalla on. Eikä diagnoosin tekoon vaikuta väsymys!
Jouduin ambulanssilla sairaalan ensiapuun perjantaina aamulla kovien kipujen vuoksi. Yöksi jäin osastolle tarkkailtavaksi.
Lauantaiaamuna kiersi lääkäri, joka päätti, että leikkaus suoritetaan heti, kun kiireellisemmiltä potilailta ehditään. Leikkaus alkoi lopulta klo 20 ja sama lääkäri leikkasi. Seuraavana päivänä taas sama lääkäri oli kierroksella.
Huh, mikä työtahti ja -määrä. Nostan hattua kaksin käsin ja kumarrus kaupan päälle!