USAsta Venetsiaan emigroitunut Donna jaksaa edelleen vuosittaisen Brunettin työstää markkinoille. Ja Rikman kääntää. Kiitos kummallekin näin omasta ja muutaman muun dekkarinystävän puolesta.
Leonia ennenkin lukeneet tietää mistä kyse. Ensikertalainen hämmentyy. Mitä tämä tämmönen peli on, kun varsinaisesti ei tutkita oikein mitään, huokaillaan vain hirmuhelteitä, ajellaan pitkin kanaaleita, poiketaan pikku ryypyllä, kävästään kotona lounaalla, päivitellään turistilaumoja ja jossain välissä sihteerikkö Elettra selvittää hakkeroimalla kuka teki mitä.
Just sitä Donna Leonin kirjat ovat. Tylyä kyllästymistä ja turhautumista maan, jota Venetsia tässä symboloi, korruptioon, tehottomuuteen, kaksinaismoraaliin, autoritääriseen hierarkiaan, uskonnon ylivaltaan ja oman edun tavoitteluun. Poliittisen eliitin täydellistä umpioitumista omaan erinomaisuuteensa. No, tätä kirjoitettaessa herra Silvio Berlusconi oli vielä pääministeri. Saapi nähdä lempeyttivätkö setä Silvion potkut lainkaan Donna Leonon armotonta asennetta.
Uskon asia rakentuu parin pääjuonen ympärille. Täyspäisten poliisien pieneen joukkoon laskettavan Vianellon täti on hurahtanut kantamaan halllinnoimiaan suvun perheyrityksen rahoja salaperäiselle ennustaja-ihmeparantajalle. Jonka taustoja komisario Brunetti ryhtyy selvittämään.
Toisaalla pitkän virkauran tehnyt oikeusistuimen päävahtimestari, hyvä ihminen, löytyy tapettuna kotipalatsinsa pihasta. Kodin, jonka koko ja hintataso ei ole oikeassa suhteessa tuloihin. Siinäkin riittää selviteltävää, vallankin kun paikalle ensiksi ehtineet on jo ammattitaidottomuudellaan melkein pilannut tutkinnan.
Juonesta liikaa paljastamatta voinen sanoa, jotta kumpikin rikos tavallaan selviää. Syyllinen tiedetään, mutta tuomiota ei saada aikaan. Kuten niin usein Donna Leon teoksissa. Tavallisen avioerojutun venyttäminen kahdeksan vuotta kestäväksi on ennemmin sääntö kuin poikkeus Venetsiassa. Ja hyödyn korjaavat ne jotka hoitavat käsittelyä viran puolesta.
Donna Leonin kirjoissa useimmat miehet ovat tolloja tai öykkäreitä. Kuten surkuhupaisa varapoliisipäällikkö Patta. Jonka välttely vie kosolti poliisivoimien työaikaa. Äly, viisaus, verkostot, tehokkuus ja ironia ovat naisten keinoja pyörittää kaupunkia ja juttujen tutkintaa.
Varsinaisen tutkinnan hoitaa useimmiten laillisuuden hämärän rajan tuolla puolen operoiva sihteeri Elettra, kaupungin eliitin asiat tietää poliisia paremmin Brunettin anoppi, kreivitär Donatella ja länsimaisen kliinisen ja ironisen analyysin antaa puoliso Paola. Joka lie Donna Leonin alter ego, ainakin ammattinsa puolesta. Kumpikin opettaa englantilaista kirjallisuutta oikeana työnään.
Leon kuvaa ihmisiä pienin keinoin, huumorilla, terävästi ja tarkasti. Henkilöt elävät silmissä aitoina ja uskottavina. Siinä taidossa olisi monella kotimaisella paperinukkehahmoja työstävällä kirjoittajalla paljon oppimista.
Rohkenen suositella Brunettin ennestään tunteville. Uusille sanoisin, jotta kannattaa aloittaa sarjan alkupäästä.
Leonia ennenkin lukeneet tietää mistä kyse. Ensikertalainen hämmentyy. Mitä tämä tämmönen peli on, kun varsinaisesti ei tutkita oikein mitään, huokaillaan vain hirmuhelteitä, ajellaan pitkin kanaaleita, poiketaan pikku ryypyllä, kävästään kotona lounaalla, päivitellään turistilaumoja ja jossain välissä sihteerikkö Elettra selvittää hakkeroimalla kuka teki mitä.
Just sitä Donna Leonin kirjat ovat. Tylyä kyllästymistä ja turhautumista maan, jota Venetsia tässä symboloi, korruptioon, tehottomuuteen, kaksinaismoraaliin, autoritääriseen hierarkiaan, uskonnon ylivaltaan ja oman edun tavoitteluun. Poliittisen eliitin täydellistä umpioitumista omaan erinomaisuuteensa. No, tätä kirjoitettaessa herra Silvio Berlusconi oli vielä pääministeri. Saapi nähdä lempeyttivätkö setä Silvion potkut lainkaan Donna Leonon armotonta asennetta.
Uskon asia rakentuu parin pääjuonen ympärille. Täyspäisten poliisien pieneen joukkoon laskettavan Vianellon täti on hurahtanut kantamaan halllinnoimiaan suvun perheyrityksen rahoja salaperäiselle ennustaja-ihmeparantajalle. Jonka taustoja komisario Brunetti ryhtyy selvittämään.
Toisaalla pitkän virkauran tehnyt oikeusistuimen päävahtimestari, hyvä ihminen, löytyy tapettuna kotipalatsinsa pihasta. Kodin, jonka koko ja hintataso ei ole oikeassa suhteessa tuloihin. Siinäkin riittää selviteltävää, vallankin kun paikalle ensiksi ehtineet on jo ammattitaidottomuudellaan melkein pilannut tutkinnan.
Juonesta liikaa paljastamatta voinen sanoa, jotta kumpikin rikos tavallaan selviää. Syyllinen tiedetään, mutta tuomiota ei saada aikaan. Kuten niin usein Donna Leon teoksissa. Tavallisen avioerojutun venyttäminen kahdeksan vuotta kestäväksi on ennemmin sääntö kuin poikkeus Venetsiassa. Ja hyödyn korjaavat ne jotka hoitavat käsittelyä viran puolesta.
Donna Leonin kirjoissa useimmat miehet ovat tolloja tai öykkäreitä. Kuten surkuhupaisa varapoliisipäällikkö Patta. Jonka välttely vie kosolti poliisivoimien työaikaa. Äly, viisaus, verkostot, tehokkuus ja ironia ovat naisten keinoja pyörittää kaupunkia ja juttujen tutkintaa.
Varsinaisen tutkinnan hoitaa useimmiten laillisuuden hämärän rajan tuolla puolen operoiva sihteeri Elettra, kaupungin eliitin asiat tietää poliisia paremmin Brunettin anoppi, kreivitär Donatella ja länsimaisen kliinisen ja ironisen analyysin antaa puoliso Paola. Joka lie Donna Leonin alter ego, ainakin ammattinsa puolesta. Kumpikin opettaa englantilaista kirjallisuutta oikeana työnään.
Leon kuvaa ihmisiä pienin keinoin, huumorilla, terävästi ja tarkasti. Henkilöt elävät silmissä aitoina ja uskottavina. Siinä taidossa olisi monella kotimaisella paperinukkehahmoja työstävällä kirjoittajalla paljon oppimista.
Rohkenen suositella Brunettin ennestään tunteville. Uusille sanoisin, jotta kannattaa aloittaa sarjan alkupäästä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos tästä analyysista,,