Miten olet ajatellut lähestyä häntä

eipä ole sotasuunnitelmia tullut laadittuu...omana itsenä vaan yritän mennä eteenpäin...tunteiden ja järjen sekamelskassa :) en mä ketään väkisin yritä.

Jos tietäisin jonkin "sotasuunnitelman" jolla ihan varmasti saisin miehen omakseni tekisin sen välittömästi miettimättä. :)

Se on nyt enää täysin hänen käsissään. En voi kuin toivoa että hänen tunteensa olisivat samanlaiset kuin mulla, ja ettei hänkään tahtoisi vielä irrottaa ja unohtaa.

Itse tiedän ettei tule ketään toista lähellekään samanlaista, ei lähellekään.

änkytys & punastelu, senat sakaisin & hikeä otsalle

aseet laskettu, taistelu ohi, sota sodittu...rauha maassa, en yritä enää mitään

enkä milloinkaan,hän(mies) on varattu,valitettavasti:(

oma itsensä, koska se on paras lähtökohta. Ei voi eikä saa punnita käytöstään etukäteen.

ikävä-palstalle häntä kaipaavia viestejä, joista hän saattaa tunnistaa itsensä. Tämä on varma nakki!

käynnissä jo mutta tilanne voi elää ja muuttua mutta päämäärä on selkeämpääkin selkeä! we can work it out.

sota hävittiin, kaikki kuolivat

hän saa lähestyä minua,kumpa hän uskaltaisi,olen odottanut jo kauan

ei sotasuunnitelmaa, vaan rakkaussuunnitelma ;)))

tietäisi missä hänet voi nähdä niin menisin sinne ja sitten tekisin sen mitä se vaatii.. ainakin paljastaisin tunteeni hänelle mistä sitä tietää riittäisikö se mutta eipä tarviis enää miettiä...