Minun vuosien taisto esimiehen sairasta käyttäytymistä kohtaan päättyi ensin laittomaan irtisanomiseen, muutamiin sovintoehdotukseen sekä minun ukaasiin riitauttaa asia ja tehdä asiasta julkinen. Vasta tämän jälkeen saatiin aikaan soppari, jossa työnantaja maksaa vahingonkorvausta minulle. Sopimuksessa on kohta salassapidosta, eli ts. Työnantaja haluaa ostaa minut hiljaiseksi. Kannattaako tähän tälväistä nimensä alle? Muutenhan sopimus sinänsä on ok - suht laiha lohtu, mutta parempi kuin lihava riita. Kokemuksia?
Voinko sanoa kysyttäessä että työnantaja on maksanut minulle, vaan en tietenkään että miten paljon? Vai mitä kannataa sanoa?
Ystäväni ja perhettäni sopimus ei sinänsä koske, kenelläkään ei ole tarvetta soittaa seiskaan jne. mutta voi olla että sanovat asioista muille, sen verta härskiä touhu on ollut.
Jos työnantaja alkaa väittämään minun paljastaneen asia jollekin _allekirjoituksen jälkeen_ niin miten tämä käytännössä pitää näyttää toteen, ei kai se riitä että hän vain alkaisi väittämään jotain niin kuin tähän saakka? Voinko puhua siitä, mitä sopimuksessa on ehdotettu ennen kuin se allekirjoitetaan?
Voinko sanoa kysyttäessä että työnantaja on maksanut minulle, vaan en tietenkään että miten paljon? Vai mitä kannataa sanoa?
Ystäväni ja perhettäni sopimus ei sinänsä koske, kenelläkään ei ole tarvetta soittaa seiskaan jne. mutta voi olla että sanovat asioista muille, sen verta härskiä touhu on ollut.
Jos työnantaja alkaa väittämään minun paljastaneen asia jollekin _allekirjoituksen jälkeen_ niin miten tämä käytännössä pitää näyttää toteen, ei kai se riitä että hän vain alkaisi väittämään jotain niin kuin tähän saakka? Voinko puhua siitä, mitä sopimuksessa on ehdotettu ennen kuin se allekirjoitetaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tarvitset siihen jonkun työoikeutta ja irtisanomiskäytäntöjä tuntevan avuksi, ammattiliiton lakimies käy, jos sellaisen apuun on mahdollisuus.
Oikeustapauksista en osaa sanoa, ymmärtääkseni näissä tämäntyyppisissä työnantajalla saattaisi olla suurempi intressi riitauttaa sopimuksen rikkominen jälkikäteen kuin muissa irtisanomiskorvaustapauksissa, mutta riippuu tietysti siitä työnantajasta, vaikka mitään ei pidä mennä olettamaan edes valtiotyönantajasta, yksityisen puolen toimijoista puhumattakaan. Joten jos sitoutuu salassapitosopimukseen, niin pitää olla valmiuksia noudattaa sitä, eikä siitä silloin voi puhua ympäriinsä, eikä varsinkaan julkisesti, jos kohta täydellinen asiasta vaikeneminen voitaisiin katsoa joissakin tapauksissa kohtuuttomaksi työntekijän olosuhteet huomioonottaen, ja niinpä esimerkiksi työhaastattelussa siitä ei tarvinne suoranaisesti valehdella, mutta toki pitää ottaa huomioon, että kyse on kahden osapuolen liikesopimuksesta, johon kellään muilla ulkopuolisilla kuin viranomaisilla ei voi olla lähtökohtaisesti mitään tiedonsaantioikeutta.
Siten siihen sopimukseen on sitouduttava ja siinä on normaalit sopimusvelvoitteet mukana ja lojaliteettivelvollisuus sopimuskumppania kohtaan on niistä yksi keskeisempiä, mutta se ei mitenkään rajaa oikeudellisen asiantuntija-apuun turvautumista, kunhan se pysyy luottamuksellisena.