NUORI SINKKU ja vauvakuume!

Et inä rahalla lapsia kasvata!

Ei rahalla lasta kasvatakkaan...pelkästään. Mutta aina se lapsen kannalta on parempi jos vanhemman/vanhempien elämä on kunnossa niin opiskelu/työsaralla kuin taloudellisestikkin vakaalla pohjalla. Tiedän ettei se raha sitä lasta onnelliseksi tee, mutta kun se vaan on pakollinen "väline" kaikkeen, helpottaa se kummasti lapsenkin elämää jos vanhempi ei stressaa koko aikaa mistä taas rahaa vuokraan, tai mistä tässä kuussa luovutaan että saadaan ostettua talvea varten toppavaatteet. Fiksu nyt ymmärtänee pointin. Tässä tapauksessa etenkin kun epäilen aloittajan olevan hyvin nuori niin parempi olisi saada elämä ensin itsellä sellaiseen kuntoon että olisi aikaa sille lapselle.

Onko joku rikas mies vienyt naisesi ja lapsesi kuin noin katkerana kirjoitat kuinka raha on turhaa?

Itse en ole rikas todellakaan. Mutta voin sanoa ihan rehellisesti että en tiedä millä ilveellä olisin opiskeluaikana lapseni kasvattanut. Kulut kuitenkin on huomattavat jo pelkästään ennen kuin itse lapsi on maailmaan päässyt, pitää ostaa sitä ja tätä valmiiksi uutta ihmistä varten. Yksiössä ei kaksi tai kolme ihmistä asu kauaa hulluksi tulematta. Myöskin opiskelijabudjetti on hyvin pieni. Olen itse ainakin onnellinen että odotin siihen asti että sain opiskelut loppuun, vakituisen työpaikan ja nyt voin nauttia myös perhe-elämästä. Rahaa ei ole kuin roskaa, sitä on niin että pärjää, ilman että tarvitsisi tehdä suuren suuria kompromisseja elämisen suhteen rahan takia, mutta kuitenkin liikoja tuhlailematta.
Rakkaus se tärkein lapselle on. Mutta rahakin stressaa ja masentaa ihmistä, onko masentunut ja stressaantunut ihminen paras lapselle kun lapsi huomaa että jokin on vialla. Sittenhän sitä vasta aletaankin ryyppäämään kun masentaa ja lopulta lastensuojelu vie lapsen.

Kannataa vain oma elämä vakauttaa ennen kuin lapsi syntyy. Koskaan kun ei ole sekään sanottua että sieltä syntyy terve lapsi. Mikään elämässä ei ole varmaa. Voit saada vammautuneen lapsen joka vaatii kymmenen kertaa enemmän työtä ja resursseja itseltäsi. Onko silloin voimavaroja stressata jonkun niin silti turhan vaikka silti elämälle tärkeän asian kuin rahan takia, kun pitäisi toisen vuoksi olla vahva.

yksinkertaista se on kirjoitti:

Ei rahalla lasta kasvatakkaan...pelkästään. Mutta aina se lapsen kannalta on parempi jos vanhemman/vanhempien elämä on kunnossa niin opiskelu/työsaralla kuin taloudellisestikkin vakaalla pohjalla. Tiedän ettei se raha sitä lasta onnelliseksi tee, mutta kun se vaan on pakollinen "väline" kaikkeen, helpottaa se kummasti lapsenkin elämää jos vanhempi ei stressaa koko aikaa mistä taas rahaa vuokraan, tai mistä tässä kuussa luovutaan että saadaan ostettua talvea varten toppavaatteet. Fiksu nyt ymmärtänee pointin. Tässä tapauksessa etenkin kun epäilen aloittajan olevan hyvin nuori niin parempi olisi saada elämä ensin itsellä sellaiseen kuntoon että olisi aikaa sille lapselle.

Onko joku rikas mies vienyt naisesi ja lapsesi kuin noin katkerana kirjoitat kuinka raha on turhaa?

Itse en ole rikas todellakaan. Mutta voin sanoa ihan rehellisesti että en tiedä millä ilveellä olisin opiskeluaikana lapseni kasvattanut. Kulut kuitenkin on huomattavat jo pelkästään ennen kuin itse lapsi on maailmaan päässyt, pitää ostaa sitä ja tätä valmiiksi uutta ihmistä varten. Yksiössä ei kaksi tai kolme ihmistä asu kauaa hulluksi tulematta. Myöskin opiskelijabudjetti on hyvin pieni. Olen itse ainakin onnellinen että odotin siihen asti että sain opiskelut loppuun, vakituisen työpaikan ja nyt voin nauttia myös perhe-elämästä. Rahaa ei ole kuin roskaa, sitä on niin että pärjää, ilman että tarvitsisi tehdä suuren suuria kompromisseja elämisen suhteen rahan takia, mutta kuitenkin liikoja tuhlailematta.
Rakkaus se tärkein lapselle on. Mutta rahakin stressaa ja masentaa ihmistä, onko masentunut ja stressaantunut ihminen paras lapselle kun lapsi huomaa että jokin on vialla. Sittenhän sitä vasta aletaankin ryyppäämään kun masentaa ja lopulta lastensuojelu vie lapsen.

Kannataa vain oma elämä vakauttaa ennen kuin lapsi syntyy. Koskaan kun ei ole sekään sanottua että sieltä syntyy terve lapsi. Mikään elämässä ei ole varmaa. Voit saada vammautuneen lapsen joka vaatii kymmenen kertaa enemmän työtä ja resursseja itseltäsi. Onko silloin voimavaroja stressata jonkun niin silti turhan vaikka silti elämälle tärkeän asian kuin rahan takia, kun pitäisi toisen vuoksi olla vahva.

Raha helpotttaa elämää kyllä, mutta ei se poista ongelmia ja mm. parisuhdeongelmia ja kykenemättömyyttä perhe-elämään, vaan päinvastoin auttaa pakenemaan todellisuutta ja vieraantumaan perheestä varsinkinmiesten kohdalla. Rahaahan saa yhteiskunnalta ihan hyvin: Jos ei ole töitä ja on älynnyt maksaa liitonmaksut, niin liitosta saa 80% palkasta joka on näinä kalliin bensan aikoina hyvä raha tilanteessa jos ei tarvitse kulkea töihin. Menoja voi aina karsia ja nimenomaan niitä turhia menoja: -auto, -porukoilla kulkeminen, -roskaruoan syönti, - leffat, - videopelit, - viina, -tupakka jne. ja voi opetella aikansa kuluksi esim. itse kokkaamaan ja oppia nauttimaan siitä perhearjesta kaikkinen vitutuksineen. Raha ei todellakaan tuo onnea - voin kertoa, vaan yhteinen aika perheen kanssa on se juttu! - Ette nuoret ehkä tajua tätä, mutta se onkin se syy miksi nuorison ei kannnata alkaa vauvoista unelmoimaan ja ihmiselämiä riskeeraamaan kokeiluissaan. Lapsia voi aina hankkia myöhemmin ja kypsempänä, mutta menetettyä elämää ja elämänkokemusta ei saa takaisin.

"Onko joku rikas mies vienyt naisesi ja lapsesi kuin noin katkerana kirjoitat kuinka raha on turhaa?" - Heh, no ei todellakaan. Sehän tässä jännää onkin, kun olen vähän "omanlaiseni" tässä elämässä. Kuljen hyvissä vaatteissa, meillä syödään hyvin, käytn alkoa kohtuudella, harrastelen ja silti olen KÖYHÄ jos rahatilannetta katsotaan. Meillä myöskin kauniimpi puolisko harrastaa ja minä hoidan lasta, koska sen minkä ajassa menettää sen laadussa voittaa.
Ei minulla ole hienoja autoja eikä mitään, mutta miksi olisi, kun minulla on terveet jalat? Auto kyllä löytyy. Todellakaan rikas mies ei ole vienyt avupuolisonani. -Mehän emme siis pitkiästä suhteestamme hulimatta naimisiin ole menneet, koska mielestämme hyvä suhde ei tarvits esellaisia muodollisuuksia ja prinsessaleikkejä hämäämään todellisuudesta.
En ole katkera vaikka kerronkin nkemykseni joka on aika raadollinen siis nuoria ajatellen, mutta elämää monesta näkökulmasta ja ammattiroolistakin nähneenä sen tietää. MIksi siis totuutta ei saisi kertoa olematta katkera?

Tuossa olet oikeassa, että elämän on oltava vakaa kun lapsia hankkii. Lapsenhankinta on liiopusessaan aika itsekäs valinta ja varsinkin mikäli oma elämä ja ITSE ei ole vakaa. Vauvahaaveet ja avioliitto- ja hääunelmat yleensä sokaistaa ihmistä todellisuudesta. Elämästä voi nauttia omalla tavallaankin: ei kaikki tarvitse sitä kaikkien ihanuuseksi päihin iskostettua omakotitaloa, farmari Volvoa, kahta lasta ja kultaistanoutajaa - voi olla onnellinen ihan omalla tavallaankin. Väitänkin, että vihreällä ladalla kauan pihaan kurvaava perhe voi olla onnellisempi ja rikkaampi rahallisesti ja henkisesti kuin sillä city.maasturilla tuleva kulissiperhe.

Isä1977 kirjoitti:

Raha helpotttaa elämää kyllä, mutta ei se poista ongelmia ja mm. parisuhdeongelmia ja kykenemättömyyttä perhe-elämään, vaan päinvastoin auttaa pakenemaan todellisuutta ja vieraantumaan perheestä varsinkinmiesten kohdalla. Rahaahan saa yhteiskunnalta ihan hyvin: Jos ei ole töitä ja on älynnyt maksaa liitonmaksut, niin liitosta saa 80% palkasta joka on näinä kalliin bensan aikoina hyvä raha tilanteessa jos ei tarvitse kulkea töihin. Menoja voi aina karsia ja nimenomaan niitä turhia menoja: -auto, -porukoilla kulkeminen, -roskaruoan syönti, - leffat, - videopelit, - viina, -tupakka jne. ja voi opetella aikansa kuluksi esim. itse kokkaamaan ja oppia nauttimaan siitä perhearjesta kaikkinen vitutuksineen. Raha ei todellakaan tuo onnea - voin kertoa, vaan yhteinen aika perheen kanssa on se juttu! - Ette nuoret ehkä tajua tätä, mutta se onkin se syy miksi nuorison ei kannnata alkaa vauvoista unelmoimaan ja ihmiselämiä riskeeraamaan kokeiluissaan. Lapsia voi aina hankkia myöhemmin ja kypsempänä, mutta menetettyä elämää ja elämänkokemusta ei saa takaisin.

"Onko joku rikas mies vienyt naisesi ja lapsesi kuin noin katkerana kirjoitat kuinka raha on turhaa?" - Heh, no ei todellakaan. Sehän tässä jännää onkin, kun olen vähän "omanlaiseni" tässä elämässä. Kuljen hyvissä vaatteissa, meillä syödään hyvin, käytn alkoa kohtuudella, harrastelen ja silti olen KÖYHÄ jos rahatilannetta katsotaan. Meillä myöskin kauniimpi puolisko harrastaa ja minä hoidan lasta, koska sen minkä ajassa menettää sen laadussa voittaa.
Ei minulla ole hienoja autoja eikä mitään, mutta miksi olisi, kun minulla on terveet jalat? Auto kyllä löytyy. Todellakaan rikas mies ei ole vienyt avupuolisonani. -Mehän emme siis pitkiästä suhteestamme hulimatta naimisiin ole menneet, koska mielestämme hyvä suhde ei tarvits esellaisia muodollisuuksia ja prinsessaleikkejä hämäämään todellisuudesta.
En ole katkera vaikka kerronkin nkemykseni joka on aika raadollinen siis nuoria ajatellen, mutta elämää monesta näkökulmasta ja ammattiroolistakin nähneenä sen tietää. MIksi siis totuutta ei saisi kertoa olematta katkera?

Tuossa olet oikeassa, että elämän on oltava vakaa kun lapsia hankkii. Lapsenhankinta on liiopusessaan aika itsekäs valinta ja varsinkin mikäli oma elämä ja ITSE ei ole vakaa. Vauvahaaveet ja avioliitto- ja hääunelmat yleensä sokaistaa ihmistä todellisuudesta. Elämästä voi nauttia omalla tavallaankin: ei kaikki tarvitse sitä kaikkien ihanuuseksi päihin iskostettua omakotitaloa, farmari Volvoa, kahta lasta ja kultaistanoutajaa - voi olla onnellinen ihan omalla tavallaankin. Väitänkin, että vihreällä ladalla kauan pihaan kurvaava perhe voi olla onnellisempi ja rikkaampi rahallisesti ja henkisesti kuin sillä city.maasturilla tuleva kulissiperhe.

Mutta valitettavasti rahakin on yksi asia mistä saa aikaiseksi riitaa helposti, jos haluaa. Itse voin sen myöntää että kyllä vetää nupin aina välillä aika kireäksi jos yhdelle kuulle kasaantuu laskut ja eletään aika tiukasti sen takia se kuukausi, lasketaan periaatteessa ennakkoon joka kauppareissun menot ja lasketaan että pärjätään loppukuu. Eli ei tässä itsekään elellä kuin kroisokset. Mutta paremmin kuin opiskeluaikana rahaa silti nyt on. Aina silti lapselle välttämättömät hankinnat menee omien edelle, se lienee monelle itsestäänselvyys ja niin sen kuuluukin olla.

Ja voin kertoa, en ole itse juonut vuosiin, mieheni ei ole koskaan paljoa juonut, mutta lopetti senkin vähän kokonaan silti raskausaikanani, samoin lopetti tupakoinnin koska en pystynyt sietämään tupakanhajua raskaana. En siedä vieläkään. Kotona on aina ruuat tehty omasta takaa, ainoa missä meidän taloudessa rahaa menee kuukaudessa on pakolliset ostokset, eli ruuat, vaipat, mahdolliset vaatekustannukset vauvalle (ei joka kuukausi), laskut ja lainanlyhennys. Omaa autoa meillä ei ole, liikumme kävelle kaikki lyhyet matkat, pidemmät julkisilla. En pidä itseäni enää kovin nuorena 28-vuoden iässä, mutta tavallaan kai vielä nuori olen. Elämässäni olen silti saanut kokea enemmän kuin olisin halunnut, niin kamalaa kuin hyvääkin. Toisaalta, se kaikki on kasvattanut minusta sen mikä tällä hetkellä olen, enkä halua muuksi muuttuakkaan. Olen oppinut näkemään ettei maailma ole mustavalkoinen, elämässä ei kaikki mene niinkuin elokuvissa.

Ja tuossa olet oikeassa että se vihreällä Ladalla ajava perhe voi olla onnellisempi kuin city-maasturilla ajava kulissiperhe. Meitä ei ole ylenpalttisella rahalla "siunattu", vain maalaisjärjellä, rakkaudella ja sillä määrällä rahaa että pärjää. Onnellinen olen, muuksi en muuttaisi mitään. Yleensä elämässä pärjää pitkälti jo sillä kun käyttää ajattelua hieman huomista pidemmälle ja ripaus sitä maalaisjärkeä mukaan niin alkaa näyttää asiat siltä miten ne oikeasti on, ei niikuin Disneyn piirretyissä.

maalaisneitokainen kirjoitti:

Mutta valitettavasti rahakin on yksi asia mistä saa aikaiseksi riitaa helposti, jos haluaa. Itse voin sen myöntää että kyllä vetää nupin aina välillä aika kireäksi jos yhdelle kuulle kasaantuu laskut ja eletään aika tiukasti sen takia se kuukausi, lasketaan periaatteessa ennakkoon joka kauppareissun menot ja lasketaan että pärjätään loppukuu. Eli ei tässä itsekään elellä kuin kroisokset. Mutta paremmin kuin opiskeluaikana rahaa silti nyt on. Aina silti lapselle välttämättömät hankinnat menee omien edelle, se lienee monelle itsestäänselvyys ja niin sen kuuluukin olla.

Ja voin kertoa, en ole itse juonut vuosiin, mieheni ei ole koskaan paljoa juonut, mutta lopetti senkin vähän kokonaan silti raskausaikanani, samoin lopetti tupakoinnin koska en pystynyt sietämään tupakanhajua raskaana. En siedä vieläkään. Kotona on aina ruuat tehty omasta takaa, ainoa missä meidän taloudessa rahaa menee kuukaudessa on pakolliset ostokset, eli ruuat, vaipat, mahdolliset vaatekustannukset vauvalle (ei joka kuukausi), laskut ja lainanlyhennys. Omaa autoa meillä ei ole, liikumme kävelle kaikki lyhyet matkat, pidemmät julkisilla. En pidä itseäni enää kovin nuorena 28-vuoden iässä, mutta tavallaan kai vielä nuori olen. Elämässäni olen silti saanut kokea enemmän kuin olisin halunnut, niin kamalaa kuin hyvääkin. Toisaalta, se kaikki on kasvattanut minusta sen mikä tällä hetkellä olen, enkä halua muuksi muuttuakkaan. Olen oppinut näkemään ettei maailma ole mustavalkoinen, elämässä ei kaikki mene niinkuin elokuvissa.

Ja tuossa olet oikeassa että se vihreällä Ladalla ajava perhe voi olla onnellisempi kuin city-maasturilla ajava kulissiperhe. Meitä ei ole ylenpalttisella rahalla "siunattu", vain maalaisjärjellä, rakkaudella ja sillä määrällä rahaa että pärjää. Onnellinen olen, muuksi en muuttaisi mitään. Yleensä elämässä pärjää pitkälti jo sillä kun käyttää ajattelua hieman huomista pidemmälle ja ripaus sitä maalaisjärkeä mukaan niin alkaa näyttää asiat siltä miten ne oikeasti on, ei niikuin Disneyn piirretyissä.

Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.
Nykyajan uusavuttomien ei kannata lapsia sotkea elämäänsä, koska se on kallista ja tuhoisaa.

Chhjfgjkk kirjoitti:

Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.
Nykyajan uusavuttomien ei kannata lapsia sotkea elämäänsä, koska se on kallista ja tuhoisaa.

riippuu ketä sanot uusavuttomaks

Tiedoksesi että vauvaan menee sitten sellainen reilu satanen kuussa.

Kasvahan tyttö muutama vuosi. Etsi itsellesi hyvä mies ja ala nauttimaan hänen kanssaan elämästä muutamiksi vuosiksi (10v). Kyllä se ohi menee se vauvakuume ja toivottavasti palaa sitten aikuisempana.

Totta.

Siis vauvathan on ihania, mutta lapset ei. Teinit vielä vähemmän..

Joo nää 18 kesästen mielipiteet kannattaa joo ottaa vakavasti. Ne kun tietää, kokemusta kun on :)