Mitä teen? Sain tietää olevani raskaana, olen onneni kukkuloilla. Mutta avomieheni ei.. Hän ei tahtoisi lasta vielä. Hän ehdotti aborttia mutta siihen en suostu. Ei olla pahemmin keskusteltu sen jälkeen kun kerroin "ilouutisen" Eilen ukolla oli mykkäkoulu koko illan ja alkoi sohvalle nukkumaan , yöllä kyl kömpi viereeni. Tänään kun tulin töistä, lähti kavereittensa kans vetää kännit. Yhteyttä ei oo ottanut. Onko muilla saman tyylisiä ongelmia ja miten lopulta käynyt? Onnellinen loppu olis hyvä vaihtoehto mulle!
odotus & avomies
...
25637
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ikää miehellä?
21v
Ehkä lapsellista vetää kännit keskustelun sijaan, mutta toisaalta ymmärrän miestä oikein hyvin, 21-v on nuori isäksi. Painostaakaan et häntä saa.
Riippuu kai siitä oliko tämä suunniteltu raskaus, vai vahinkoraskaus?
Ymmärrän kyllä että järkytys voi olla suuri ja jotkut miehet (eivät kyllä naisetkaan aina) osaa heti hoitaa asioita niin että istuu alas ja asiat puhutaan. Se on aika suomalainen tapa että lähtee vetämään kännin, nollaa pään, ja seuraavana päivänä miettii asiaa tarkemmin.
21-vuotias on niin tavattoman nuori vielä. Harva on oikeasti kypsä vanhemmaksi vielä siinä iässä. Vauvakuumetta voi olla kun monella ikäisellä tai nuoremmalla on söpö vauva, mutta kun todellisuus ei ole vain sitä söpöä. Vastuu on valtava, elämä muuttuu täysin, voit sanoa nuoruudelle lähes hyvästi jos aiot vastuullinen vanhempi olla, mikä aina lapsen kannalta paras. Mutta onko ihminen itse valmis 21-vuotiaana valmis luopumaan omasta vapaudesta ja sitoutumaan ehdoitta toiseen avuttomaan pieneen elämänalkuun ja opastaa häntä elämän vaikeuksissa kun itsekin juuri vasta lapsen saappaista astunut täysi-ikäisyyteen.
Aikaa kai tarvitsee. Pakottamalla ei mitään muuta synny kuin vahinkoa.
Vissiin ei kannata sitten seksiä harrastaa, jos ei pysty kantamaan vastuuta seurauksista. Kaikki vapauden menestykset, valmiina olemiset sun muut pienet ihmisenalut pitää olla jo hyvin mietittynä siinä vaiheessa, kun päättää ruveta aikuisten hommiin. Ja en nyt usko, että kukaan on miestä niihin pakottanut, tuskin edes painostanut.
Meillä ei ehdotettu aborttia mutta mies otti asian vastaan kyllä hyvin varauksella eikä oikein tiennyt miten olisi suhtautunut. Hyväksyi asian ja tavallaan oli mielissään, mutta samalla kielsi minulta asiasta riemuitsemisen ja asian ulkopuolisille levittelyn. Hän alkoi todella ymmärtää asian vasta kun vauvamaha alkoi näkyä kuukausien päästä, ja vasta kun vauva syntyi ja asiat todella realisoituivat niin puhkesi onneensa! Nyt haluaisi samantien toisen lapsen, kun taas minä aion ensin nukkua hieman paremmin ennenkun ryhdyn jälleen vauvarumbaan.
kyllä itse olin mielestäni valmiks äidiksi ku sain esikoiseni 21vuotiaana.. tyttö nyt vähä yli 11kk ja onnellisia ollaan miehen kans kun saatiin pieni ilopilleri elämäämme :) mies nyt 24v.. aluksihan se oli järkytys, varmaan enemmän mulle.. mut kyllä kaikesta ollaan selvitty ja mies otti toosi hyvin sillon raskaus uutisen.. :)
että elkäähän ihmiset yleistäkö että ei olisi valmis äidiksi vaikka oiski 21v..
itse en tykkää käydä bilettämässä yhtään, ei vaan kiinnosta.. kun täytin 18 sen jälkeen olen käynyt huimat 4 kertaa baarissa ja neki sellasia et olen käynyt laulamassa karaokea.. ja mieheni juo tosi harvoin saattaa 2 kertaa vuodessa käydä saunaillassa..
Ei voi yleistää, mutta silti se on niin että moni parikymppinen ei oo valmis äidiksi/isäksi. Tosin teinivanhemmuus lisääntynyt kun nykyään ei tiedetä edes mikä kondomi on, joku utopinen muoviplasma avaruudesta? Nykyään on niin vatusti näitä "pikkuvanhoja", 11-vuotiaat pukeutuu samalla tavalla ku Britneyt ja Perryt.
Minun mieheni on 22 ja tulee isäksi ensi kuussa. Otti asian erittäin hyvin ja ollaan onnellisia yhdessä. Mies on todella vastuuntuntoinen ja on keskittynyt nytkin täysillä opiskeluun ja työntekoon, olen tosi ylpeä hänestä. Vastaavasti en tiedä ketään muuta hänen ikäistään miestä, josta olisi tullut ns. hyvä isä tai että olisi sopeutunut siihen isän rooliin. Mutta hän oli jo valmiiksi tosi vastuuntuntoinen ja hyvä mies, että jos miehesi ei ole sitä nyt ollut niin ei se vauva häntä muuta kyllä valitettavasti.. Usein vain pahentaa tilannetta, kun joudut itse keskittymään vauvaan ja parisuhde kärsii.. Ja kun toista ei voi pakottaa vanhemmaksi tai pakottaa olemaan motivoitunut. Miehesi ei selvästikään halunnut lasta, varmaan hän sen hyväksyy jossain vaiheessa mutta eri asia, onko hänestä Isäksi tai olemaan perheessä se Mies.
ei voi yleistää etteikö olisi valmis isäksi /äidiksi, itse koin ainakin olevani valmis kun sain esikoisen 6 viikkoa sitten, ja 20v olen, mutta baari elämät ja tämmöset on jätetty ajat sitten taakse jo, joten perhe-elämälle on aikaa. ja miehenikin täyttää vasta tammikuussa 23v. mutta ollaan onnellisia elämäämme emmekä yhtään kadu päätöstä.
Täällä ei oo kukaan yleistänyt, miksi jauhatte paskaa. On sanottu että MONI parikymppinen ei ole kypsä vanhemmaksi.
kylläpä täällä on pistetty miinuksia nuorille vanhemmille jotka on kirjottanut.. taitaa olla vanhat akat täällä vittuuntumassa, kun ei ole itse ollut valmis vanhemmaksi nuorempana..!! on se ihme että ei vois olla hyvä vanhempi vaikka ois nuori.. jos nuorilla vanhemmilla menee hyvin lapsen ja miehen kans, mitä siinhä on sellasta että pitäis olla heti aikomassa päätään?? kysynpähä vaa..
No sun ikäs tietää olevan 10-22v. Ei kaikki halua 15-vuotiaina vanhemmiksi, usko pirukses. Ihan asiaa tuolla on kirjotettu että kyllä se lapsi tarvitsee aikuisen elättäjäkseen ja vanhemmakseen kuin kokemattoman ja epäkypsän teinin jonka elämäkään ei järjestyksessä eikä elämää edes vielä nähnyt muuta kuin vanhempien siipien alta.
Minu mies on ihana. Eka meni paniikkiin mutta ku sai miettittyy päässään asioita läpi ni ei tää nii paha juttu olekaan :) molemmat innoissaan ja toivotaan että kaikki menee hyvin. T: Kultakimpaleen itselleen löytänyt onnellinen nainen. Ihanan siirappista!
Ihanan sirpaleista kun hajoaa.
Meillä esikoinen on jo yli 2v eikä tuo siirappisuus ole kadonnut :)
En kyllä ymmärrä, miten vielä nykyään näitä ns vahinkoja sattuu, kun on NIIN helppoa tuo ehkäisyhommeli. Pitäsi sen varran vastuuta olla, ettei ns paljaalla sohelleta, jos ei ole tarkoitus tulla raskaaksi. On väärin toista osapuolta kohtaan sitten painostaa isäksi/aidiksi, jos ei asianomainen oikeasti ole valmis vanhemmuuteen.
Asia voi tuntua jopa kivalta äkkiseltään, mutta hyvin harva nykyajan parikymppinen todella tietää, miten pitkällinen prosessi perhe on. Lasta ei voi kylläsyessään heivata mihikän löytöelänikotiin, niinkuin lemmikeillekin nykyään nuoret tekee, kun kyllästyvät kakatus- ja pissatusreissuihin ja siihen, ettei pääsekään harrastuksiinsa yhtä spontaanisti kuin ilman lasta.
Amen! Yhdyn nimittäin niin tuohon kirjoitukseesi.
Ensiksikin jo se kertoo ettei ole vastuuntuntoinen jos ei osaa edes huolehtia ehkäisystä, se on seksin ensimmäinen edellytys kun sitä alkaa harrastamaan. Ja sitten tulee näitä vahinkoraskauksia. Vastuuntuntoinen ihminen hoitaa ehkäisyn, myös kortsun kanssa jos yhdenyönjuttujakin on, välttyäkseen sukupuolitaudeilta.
Nuori ei osaa ajatella elämää pitkällä mittakaavalla jos tulee 15-22-vuotiaana raskaaksi. Missä vaiheessa hoitaa opinnot, ajatellaan ettei niistä tarvitse nyt huolehtia kun se tulee vastaan sitten tulevaisuudessa. Ei näin voi lähteä rakentamaan "perhettä" ja elämää siinä uskossa että se joku on sitten vasta tulevaisuudessa, murehditaan sitä sitten. Työelämän kokemusta tarvitaan usein jos aikoo johonkin hakea, aina katsotaan eduksi aiempi työkokemus edes jostain jos aikoo sitten johonkin hakea.
Ja todellakin, äkkiseltään perheen leikkiminen voi tuntua kivalta, mutta jos tyttö päättää että aikoo pysyä kotiäitinä niin tarvitsee kyllä rinnalleen sitten puolestaan töissäkäyvän miehen joka pystyy perheen elättämään. Ja nykyään tuntuu että jo ne muutaman ikäiset viedään sinne isovanhemmille kun ei jakseta itkua, aikaisia herätyksiä ja sitä että kaikki pyörii lapsen ympärillä.
Onhan se täällä hyvä muuta väittää, mutta lapsi sitoo sinut loppuelämäkseen itseensä. Eikä kaikki 18-vuotiaat heti kotoaan pois muuta. Eli ei se kasvatus vielä siihenkään lopu.
Asia kannattaisi nähdä pitkällä tähtäimellä jonka aikuiset ja vastuuntuntoiset näkevät. He osaavat oikeasti sanoa sopiiko lapsi heidän elämään juuri sillä hetkellä. Me lykättiin vauvahaaveita jopa kahdella vuodella eteenpäin kun elämäntilanteemme ei ollut sopiva vauvalle. Pitää nähdä se tulevaisuus että millainen se tulee olemaan lapsen kanssa. Ja itse olen enemmän kuin tyytyväinen että odotettiin se 2v ennen kuin jätettiin ehkäisy ja vauva oli tervetullut.
*muutaman viikon/kuukauden ikäiset viedään helposti yökylään jo...
Sama saisi päteä myös noihin miehiin, eli vastuuntuntoinen mieskin voisi huolehtia siitä ehkäisystä. Ei ole pakottamista, jos KUMPI TAHANSA osapuoli jättää tietoisesti käyttämättä ehkäisyä. Turha valittaa, jos käpy käy. Kumman tahansa.
No, me olemme 22-vuotiaita ja eka lapsi tulossa, rv37. Minä olen ammattikorkeassa ja 1,5 vuotta jää jäljelle, palaan kouluun lapsen ollessa vuoden tai kaksi. Mies opiskelee ja vika vuosi ennen kandin valmistumista. Olemme olleet kokopäivätyössä ja äitiysrahani määräytyi sen mukaan, että vuosituloni ovat tänä vuonna 22 700e. Miehellä vuositulot 19 000e. Kihloissa oltu kolme vuotta, vuokralla asutaan mutta asp-tili on. Asunto ostetaan, kun on kaikki haluamamme lapset tehty- sitä ennen on edullisempaa asua vuokralla, jos ei ole molempien tuloja käytössä. Että ihan hyvin täällä menee, vaikka nuoria ollaankin.:) Ei kaikilla vanhemmilla mene yhtään paremmin, asia ei ole iästä kiinni..
anna kun arvaan. teit salaa kakaran äijällesi. vituttaa tuollaiset akat. ihan turha itkeä jos toista ei vain kiinnosta. kannattaisi miettiä siinä vaiheessa kun ei käytä ehkäisyä
"kannattaisi miettiä siinä vaiheessa kun ei käytä ehkäisyä."
Nimenomaan. Miesten kannattaisi muistaa tämä joka kerta kun vetelee paljaaltaan. Kun se e-pillerikään ei ole mikään 100% varma ehkäisymuoto. eli nimenomaan sen joka EI halua lasta kannattaa huolehtia siitä, että ehkäisy on kunnossa - turha luottaa siihen, että se osapuoli, joka HALUAA lapsen, huolehtisi ehkäisystä :D ja tämä pätee siis ihan kumpaankin sukupuoleen. tiedänpä nimittäin tapauksen, jossa mies on myöntänyt puhkoneensa jokikisen käyttämänsä kumin, koska avokki ei halunnut vielä lasta, mutta mies halusi. tyttö tuli, ja miehestä yh. äiti maksaa elarit. olisi senkin tytön kannattanut syödä niitä pillereitä ainakin varuilta. ja samoin miehet jotka valittelee naisen touhunneen salaa selän takana, niin höpön pöpön, kyllä se mies silloin suostumuksensa antaa, kun paljaalla vetelee. ikävä totuus.
Täällä 23 vuotias 2 vuotiaan äiti, mies pian 20 vuotias, tuli siis 17 vuotiaana isäksi. Toista lasta odotamme, raskaus alussa. Emme varsinaisesti yrittäneet lasta, mutta oli tervetullut, joten ehkäisyä ei ollut käytössä. Mies on ollut todella hyvä isä lapsellemme koko 2 vuoden ajan! MUTTA.. hän ei juurikaan raskausaikana kommentoinut asiaa (1.raskaudessa). Lähti mukaan ultriin jne. omasta halustaan, mutta ei todellakaan elellyt vaaleanpunaisissa pilvissä 9kk =) Vasta, kun sai oman vauvan synnärillä syliin, niin rakkaus lapseen näkyi siitä hetkestä eteenpäin!
Voi siis olla, että sinunkin miehesi aikanaan kasvaa isäksi raskauden myötä. Tottakai se on miehille vaikeampaa, kun vauva kasvaa äidin vatsassa ja he itse pääsevät kontaktiin vasta lapsen synnyttyä.
Toivottavasti saatte asianne kuntoon ja toiv. et ainakaan lähde pakon alla aborttia miettimään. Tsemppiä odotukseen!
Tuosta voi tulla onnellinenkin loppu, ihan hyvin. Kunhan nyt annat miehelle, lapsen isälle aikaa ilman mitään mielenosoituksia ja sen suurempia vaatimuksia. Viisainta varmaan nauttia raskauden alkamisesta ihan itsekseen, ilman, että vaatii miestä samaan tunteeseen väkisin. Eihän se raskaus siitä keskeydy, jos mies ei menekään onnesta sekaisin, vaan kenties vain sekaisin.
Onhan se, melkoinen elämän mullistus, mutta ei todellakaan ole iästä kiinni, eikä siitäkään, miten kauan ollaan oltu yhdessä,tai miten suunniteltu tai suunnittelematon raskaus on. Kaikki se yllättää, väistämättä.
Jotkut väittää, että parikymppinen on vielä ihan kakara. Voi olla, mutta niin voi olla kuusikymmentä täyttänytkin; ei se ole syntymävuodesta kiinni, eikä eletyt vuodet välttämättä asiaa muuta miksikään.
Hienoa, jos ja kun olet valinnut kantasi aborttiin, siitä kannattaa varmaankin pitää kiinni. Huomioit vaan senkin kurjan vaihtoehdon, että lapsen isä ei tuosta miehisty,joudut hoitamaan lapsen ihan ominesi. Pahimmoillaan näin voi käydä, mutta ei todellakaan välttämättä. Asia on vaan hyvä käyttää mielessä.
Mutta saattaa olla, että miehistyykin, niinkin voi käydä, ja monen kohdalla on käynytkin. Kuten joku aiempikin sanoi, asia kun ei realisoidu miehelle kuin vasta kuukausien päästä.
Mielestäni on hyvän merkki tuo, että ei kuitenkaan jäänyt sohvalle. Äkkipikaisempi olisi lähtenyt samantien, eikä olisi sallinut itselleen sitä vaihtoehtoa, että olisi vielä viereen kömpinyt. Jos olisi omalla kohdalla, en ainakaan yrittäisikään ottaa nyt yhteyttä, vaan antaisin todellakin vetää ne kännit ihan rauhassa. Se, miten ja milloin tulee kotiin takaisin on paljon merkityksellisempää. Ehkä kännejä tuossa tilanteessa tarvitaankin, että voi tilanteen ottaa puheeksi, jos ei ole tottunut selvinpäin asioitaan purkamaan kavereittensa kanssa.
Anna siis aikaa, malttia itsellesi. Sellaista rehellistä ja oikeaa malttia, eikä mitään loukatun prinsessan eikä marttyyriäidin malttia, joka vaatii kokoajan hyvitystä muka loukkauksista. Katso, mitä aika tuo, sitä on edessä kuitenkin jokunen tovi ennen kuin käärö on sylissänne. Kääntäen sanottuna, ei miestä ainakaan riitelemällä saa muuttamaan mieltään, eikä haukkumalla päätä kääntymään.