ikävöi vaan entistä rakkauttaan tai sitä mille oli mahdollisuus.
Kun koittaa uusi aika ei paluuta enää ole. Elämä tosin on liian mutkikas ja suora viitaton löytämättä ketään liian helposti, vaikka helpous ei ole aina valttikortti, vain jossain äärimmäisyyksissä. Tasin menettää mahdollisuuteni.
Laitetaan tänne ylös niin pitkään kun tarvii.
Ehkä tarkoitus onkin talloa tätä maata yksin.
Kun koittaa uusi aika ei paluuta enää ole. Elämä tosin on liian mutkikas ja suora viitaton löytämättä ketään liian helposti, vaikka helpous ei ole aina valttikortti, vain jossain äärimmäisyyksissä. Tasin menettää mahdollisuuteni.
Laitetaan tänne ylös niin pitkään kun tarvii.
Ehkä tarkoitus onkin talloa tätä maata yksin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
minäkin ikävöin...
miettein ja askelin syksyn saapuessa myös mieleen.Mutta se on varmaa, että
tiedostamatta etsin häntä kaikista ja kaikkialla missä kuljenkaan...tanssinpyörteissä,
maailmalla kulkiessa..vierailla paikkakunnilla.Ainut lohtu on se, että hänenlaistaan
ei ole toista..eli ei tarvitse sydän pamppaillen mennä nykäisemään hihasta jotain
jota luulee häneksi...Olis varmaan klooneja sattunut tielle, jos niitä olis..eivaan ole.