Uskoin optimisesti pärjääväni kun aloitin opiskelun täysin uudelle alalle vuosien AMK rimpuilun jälkeen. Olin työttömänä puolisen vuotta ennen opiskelun alkua. Ala on todella mieleinen mutta raha ei kertakaikkiaan riitä. Työmarkkinatuella tulin vielä toimeen mutta opintoraha asumislisä ei riitä mihinkään. En maksa sillä edes vuokraani. En osaa sanoa mitä teen seuraavaksi, sosiaalitoimiston puoleen on ollut pakko kääntyä, lainaa en ota koska on jo ennestään ihan tarpeeksi. Työt opintojen ohella ei ole valitettavasti vaihtoehto tässä elämäntilanteessa.
Ilmeisesti yhteiskunta arvostaa enemmän sitä että makaat kotona kuin että opiskelet ja mahdollisesti työllistät itsesi.
Ilmeisesti yhteiskunta arvostaa enemmän sitä että makaat kotona kuin että opiskelet ja mahdollisesti työllistät itsesi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juttelepas jonkun kanssa omaehtoisesta opiskelurahasta. Eli toisin sanoen voit harkinnanvaraisesti opiskella työmarkkinatuella ylläpitokorvauksella. Hyvin on itselläni rahat riittäneet.
Uskoit opitimistisesti.
Ihan kiva, mutta faktat voi tarkistaa etukäteen.
Eli ansiosidonnaista et saa, sillä se pitää sopia ennen opintojen alkua. Olisit sopinut.
Ja toiseksi, ei opintotuen ole tarkoituskaan riittää, sen lisäksi otetaan lainaa ja tehdään töitä.
Sossusta et rahaa saa, sillä laina pitää ottaa ensin. Lainan määrä katsotaan tuloksi, ja vaikka et ole lainaa ottanut, se katsotaan silti tuloksi.
Yhteiskunta arvostaa sitä, että lopetat sen vinkumisen ja hoidat itse asiasi.
Sä oot kiva ihminen:=), täytyy myöntää.
Olisit itse muuten lukenut aloittajan tekstin paremmin, hänhän sanoi olleensa työmarkkinatuella - ei siis ansiosidonnaisella.
Mutta onnea sinulle, olet varmaan niitä tyyppejä, jotka vanhempana kehuvat toisille: Minä se olen 16-vuotiaasta itteni elättäny!
susta tulee varmaan jonkun aikuiskoulutuskeskuksen opettaja.
Ihan sama oliko työmarkkinatuella vai ansiosidonnaisella, työttömänä työnhakijana kuitenkin. Omaehtoista opiskelua voi tehdä sillä työttömyystuella, johon on oikeutettu - ei se ole välttämättä ansiosidonnainen kaikkien kohdalla.
Mutta siitä olisi tosiaan pitänyt keskustella ennen opintojen alkua työkkärin kanssa eikä sitäkään läheskään kaikkiin opintoihin myönnetä.
Mikä siinä elämäntilanteessa muuttui, kun kirjoitat että työt opintojen ohella ei ole valitettavasti vaihtoehto tässä elämäntilanteessa?