Sekavaa

Hei! Ensinnäkin kysyisin; Onko sinulla bipo-diagnoosi? Onko pysyvää hoitosuhdetta lääkäriin tai muuhun psykiatriseen instanssiin? Entä onko lääkitystä?
Jos kyseessä on bipon mania/hypomania vaihe tai depressiovaihe, on syytä harkita lääkityksen tarkistamista, koska oma kokemukseni on lääkemyönteinen. Olen itse saanut avun oikeanlaisesta lääkityksestä ja terapiasta. Jos sinulta puuttuvat hoitokontaktit voit aina hakea apua tuskaiseen oloosi ja avun saanti on jokseenkin varmaa. Itse olen ollut useita kertoja osastohoidosa, ennenkuin diagnoosini varmistui ja oikea lääkitys löytyi.
Psyykinen paha olo on usein niitä sairauksia johon, kuten totesitkin liittyy ymmärtämättömyyttä ja vähättelyä. Kuitenkin on kyse vakavasta tilasta johon saattaa hoitamattomana liittyä itsetuhoisia ajatuksia, varsinkin jos se ymmärrys puuttuu. Sairaustaustastasi tietämättömänä on vaikea tarkalleen mennä sanomaan miten kannattaisi toimia mutta et ole tuskasi kanssa yksin. Meitä ahdistuneita ja masentuneita on paljon. Paljon jo siksikin, kun avunsaanti ei jokapaikassa ole itsestään selvyys. Mitä tulee ajatusten kieppumiseen päässä, niin sekin on taudinkuvaan kuuluvaa. Itselläni pää otti aikanaan niin rajuja kierroksia, ettei sitä ajatuksentulvaa enää pystynyt käsittelemään järkevästi. Mielialaa tasaava lääkitys lopulta toi avun. Ajatusten riento alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Bipossa, ainakin omakohtaisen kokemukseni mukaan tulee nousuja ja laskuja lääkityksestä huolimatta mutta pahan olon ja ahdistuksen huiput ovat leikkaantuneet siedettävälle tasolle.Jotkut saavat lääkityksestä ja terapiasta oireettoman olon. Vielä tuosta ajatusten kieppumisesta päässä, omakohtainen kokemukseni on sellainen, että kun se saatiin lääkityksellä tasaantumaan oli kuin olisin herännyt pahasta unesta. Jopa kaikki asiat, joita olin sinä aikana kokenut, oli pyyhkiytynyt muististani melkein kokonaan. Kaikki henkinen kapasiteetti meni sen kammottavan olon kestämiseen. Mitä tulee ystävistä vieraantumiseen, niin se on hyvin yleistä depressio-painotteisella jaksolla, mikä saattaa hyvinkin johtaa siihen, etteiystävi ole silloin kun heitä eniten tarvitsisi, puhumattakaan siitä ettei niitä ole alunperinkään ollut. Tilanne on kinkkinen ja siksikin ammattipuolen keskustelusuhde olisi enemmän, kuin suotavaa. Suurin osa meistä on avun saanut juuri keskustelu terapian ja lääkehoidon yhdistelmästä. Itselläsi kyllä suurinpana ongelmana tuntuu juuri tällä hetkellä keskustelukumppanin puute. Tämän keskusteluketjun aloiitajana tulet kyllä saamaan jonkin tyyppistä helpotusta ongelmiisi mutta muista, että foorumilla liikkuu kaikenkarvaista neuvojaa...Vielä siitä, että jos olosi pahenee sietämättömäksi niin ota yhteys vaikka terveyskeskuksen tai sairaalan päivystykseen. Sairaalasta löytyy aina päivystävä psykiatri joka kyllä tietää miten sinun kohdallasi toimitaan. Tilaasi älä missään tapauksessa pyri vähättelemään,vaan kerro avoimesti ongelmistasi jos otat yhteyttä ammatti auttajaan. Jos haluat ja kykenet voidaan tälläkin foorumilla keskustella,mutta henkilökohtaisiin sähköposteihin en vastaa, eikä niiden julkituominen täällä ole edes suotavaa.
Vielä tuon julki, että nämä ajatukset joita esitin ovat omiani,enkä niinollen tiedä oliko näistä sinulle mitään hyötyä.
Toivotaan, että tähän keskusteluun liittyy pian muitakin samoja kokemuksia omaavia, joista saattaa sinulle apua olla,

Asioilla on tapana selvitä aina jollain tavalla. Jaksamista ja tsemppiä sinulle!