Mitähän meinaa, kun aamulla kun herään ja elimistö taas aktivoituu, niin mielessäni käy aina, että miten tämä on mahdollista, ja mitä tämä on? Siis elämä ja ruumis ja maailman monimuotoisuus. Mielessä käväisee ykseyden aspekti, absoluuttinen olemattomuus. Mielessä vilahtaa avaruuden loppumaton laajuus, planeetat, kehon rakenne: siellä on sisällä luita ja elimet oma pikku ruumiini ja elämäni. Sitten arkiset askareet jotka päivällä pomppivat mielessä tulevat esiin, koen taas tunteen "nyt ja tässä" ja nousen ylös keittämään kahvia.
Kosmiset ajatukset herätessä ahdistavat
Valo ei vanhene
280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ilmeisesti vieroitusoireista kofeiinista.
Itselläni on välillä samanlaista, mutta en olisi osannut kuvata tunnetilaa yhtä hyvin kuin sinä teit! Välillä aivan kuin näkee hetken, välähdyksen todellisuudesta, sitten taas jatkaa arkirutiineja.
Itse haaveilen, että saisin tuon tilan pysyväksi. Hienoa ymmärtää oikeasti tämä todellisuus ja elämä. Valaistunut tila. Turhan usein tipun takaisin normaalitilaan, jossa pää ei toimi läheskään yhtä hienosti.
Joskus elin parin viikon jakson, että ymmärsin/koin kaiken aikaa, että esim. ilmakin ympärillämme on oikeasti atomeja, vaikkemme sitä näekään. Tämänhän tiesin jo ennakkoonkin, mutta en ollut sitä oikeasti sisäistänyt. Ilma ensimmäistä kertaa tuntui muultakin kuin "ei miltään". Yleensä sitä ei edes mietitä, vaan hengitetään ja painetaan vain menemään.
Kun saavuttaa syvemmän ymmärryksen ja kokemisen tilan, se vasta hieno kokemus onkin.