et edes katsonut
ja silti tunsin tuijotuksesi
lennätit väreileviä säteitä
en ottanut koppia
leikin kuollutta
lukin surmaamaa ja
annoin tuulen riepottaa
kehoni etsi koloa johon jäädä
mutten löytänyt paikkaa
kuin surulleni vain
ja silti tunsin tuijotuksesi
lennätit väreileviä säteitä
en ottanut koppia
leikin kuollutta
lukin surmaamaa ja
annoin tuulen riepottaa
kehoni etsi koloa johon jäädä
mutten löytänyt paikkaa
kuin surulleni vain
Vastaukset 4
Vanhimmat
Surussa yhtä.
Sen verran olen maailmaa nähnyt, että suru yhdistää paremmin kuin ilo.
Suruisalle harvoin ollaan kateellisia, ilo sen sijaan kaivaa usein tuon
katalan tunteen esiin.
Kiitos käynnistäsi.
Paitsi sanaton, suru on usein ilman kotia.
Viisaasti sanoit, siitä iso kiitos ystäväni.