Olen ollut naimisissa lähes 30 vuotta ja nyt rakastunut toiseen mieheen.
Olen rakkauteni tunnustanut tälle toiselle miehelle mutta sen jälkeen vasta tajusin että hän on varattu ja vielä kaikenlisäksi homo eli mulla ei ole mitää mahiksia sen suhteen mutta tunteeni eivät vaan häviä vaikka tiedän että tuota miestä en tule koskaan saamaan :(
Olemme olleet samassa työpaikassa yli 10 vuotta ja jonkinlaisia tunteita on ollut lähes kokoajan mutta rakastunut olen häneen ollut lähes vuoden.
Miten pääsen tästä tunteesta pois?
Olen rakkauteni tunnustanut tälle toiselle miehelle mutta sen jälkeen vasta tajusin että hän on varattu ja vielä kaikenlisäksi homo eli mulla ei ole mitää mahiksia sen suhteen mutta tunteeni eivät vaan häviä vaikka tiedän että tuota miestä en tule koskaan saamaan :(
Olemme olleet samassa työpaikassa yli 10 vuotta ja jonkinlaisia tunteita on ollut lähes kokoajan mutta rakastunut olen häneen ollut lähes vuoden.
Miten pääsen tästä tunteesta pois?
Vastaukset 11
Vanhimmat
oot siis ite mies ?
siis olen nainen taisin kirjoittaa aika huonosti tuon
No kylläpäs oot soppaan ittes työntäny.
Mitenkä niin? Mitään ei oo tapahtunut mutta edelleen rakastan tätä miestä vaikka olen yrittänyt päästä tunteesta eroon ja ajatelle järjellä.
Mies on kaiken lisäksi aikalailla alkoon menevä ja itse olen lähes absolutisti.
Elä huoli. Jos toinen on homo, niin pienempi haitta tuo alko sinulle on. :D
voisitteko vaika tutustua ja tajauaisit että rakkautesi on muunlaista tai voisi muuntua muunlaiseksi kuin parisuhdeloveksi?rakkaus on kuitenkin tärkeintä.kylläs e siitä vaikka onhan toi aika tragikoomista, jos voisit tutustua ja saada ystävän
siis tunnemme toisemme kyllä ja tämän homouden tajusin vasta kun olin jo kertonut tunteistani (hän on siis kaapissa ja tuskin tulee koskaan sieltä ulos)
olemme siis päivittäin myös tekemisissä ja vaikka emme nähneet kuukauteen kun olimme kesälomalla samaan aikaan niin en ole saanut häntä mielestäni vaan ikävöin ja unelmoin jatkuvasti
siis aivan hölmöä myönnän koska tiedän että tykkää miehistä ja kaiken lisäksi on varattu
mulle ei siis koskaan näiden avioliittovuosien aikana ole aikaisemmin tullut vastaan mitään tälläistä ja olen aina ollut uskottomuutta vastaan mutta nyt olisin valmis vaikka heti hänen kanssaan sänkyyn
aviliittoni on kaikinpuolin kunnossa ja seksikin toimii mieheni kanssa
mutta tämä tunne on raastavaa hän on niin lähellä mutta silti todella kaukana
(ja kaiken lisäksi olen aina inhonnut homoja)
Siis, jos olet nainen ja tuo tilanne on niin kuin on niin unohda hänet. Eihän teidän välille voi rakkautta syntyä. Miksette voi olla ystäviä? On se kaveruuskin kiintymystä.
Myönnän, että kyllä naiset Suomessa ovat kauniita. Katselen usein sillä silmällä, mies kun olen. Ja kemiaa löytyy puolin ja toisin, kun en ole rumimmasta päästä miehenä. Jos ajattelee päinvastoin sinun tilanteesi, että homo ihastuisi minuun ja haluaisi suhdetta, en ikinä suostuisi. En tietenkään, koska rakastan naisia ja olen ihan lätkässä yhteen. Katson vain naisten, ja erityisesti hänen peräänsä. Olen aina ollut "täyshetero" ja tunnen naista kohtaan vetoa.
Eli tämän jorinan päätteeksi: EI tuo sinun kuviosi toimi mitenkään. Meidät on kaikki luotu sellaiseksi kuin olemme, etkä sinä tai kukaan muukaan sitä voi muuttaa. Etsi jostain rakastajamies itsellesi. Niitä romanttisia ja ihan kivoja miehiä löytyy.
En tarvitse rakastajaa seksi siis kunnossa kotona.
Haluan tuon miehen vaikka se taitaa mahdotonta ollakkin :(
Mutta alkuperäinen kysymyksenihan oli että millä tuosta tunteesta pääsee eroon?!
Olet henkisesti kiinni hänessä. Etsi itsellesi joku toinen, pääset irti, muuten ei onnistu. Huomaat että muitakin on, ovat kiinnostuneita sinusta, ja ennenkaikkea pitävät sinua naisena. Homo on mahtava kaveri, siinä kaikki.
Tunteesta pääset irti järjestämällä kaiken niin, että et näe häntä enää ikinä.
Tai keksimällä elämääsi fiksumpaa ajan täytettä. Sitäkin löytyy. Maailma on täynnä kaikkea harrastetta ja työtä.