Olisi mahdollisuus saada tiikeribokserin ja todennäk.harm.hirvikoiran pentu..Varauksessa on alustavasti kaunis tyttöpentu joka ainakin vielä näyttää lähes bokserilta.
Mitä luulette kyseisten rotujen luonteesta`?
Asumme maalla, omakotitalossa.
Useamman lapsen perhe eli lenkittäjiä ainakin löytyy ja itsekin odottelisin mielelläni lenkkiseuraa.
Emo, eli tiikeriboksu ainakin jäi mieleen rauhallisena ja ystävällisenä koirana kun kävimme katsomassa.
Meidän perheen lasten iät ovat 4(pian 5) ja 12 välillä, ei onneksi ihan pieniä enää.
Mitä luulette kyseisten rotujen luonteesta`?
Asumme maalla, omakotitalossa.
Useamman lapsen perhe eli lenkittäjiä ainakin löytyy ja itsekin odottelisin mielelläni lenkkiseuraa.
Emo, eli tiikeriboksu ainakin jäi mieleen rauhallisena ja ystävällisenä koirana kun kävimme katsomassa.
Meidän perheen lasten iät ovat 4(pian 5) ja 12 välillä, ei onneksi ihan pieniä enää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
pärjäävät toistensa kanssa kun pennusta oppivat olemaan yhdessä. Älä kuitenkaan aluksi jätä niitä kahdestaan ilman valvontaa, koska ne saattavat tapella ja vahingoittaa toisiaan. Se ei tietenkään ole todennäköistä, mutta ole tarkkana. Kun tottuvat toisiinsa niin sitten ne osaavat olla. Minulla ei ole mitään kokemusta tiikeribokserista, mutta harmaasta norjanhirvikoirasta on, varsinkin naaraat ovat hyvänluonteisia ja kyllä uroskin kun se kasvatetaan hyvin ja annetaan sen olla paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Itselläni on jämtlanninpystykorvauros, se on erittäin mukavanluonteinen ja tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Norjalainen on melko samanlainen luonteeltaan, ehkä vähän villimpi mutta silti varsin helposti koulutettava. Se tarvitsee pitkiä lenkkejä mielellään pyörällä että se pysyy kunnossa ja metsästysmahdollisuus on tietenkin hyvä asia jos sellainen on.
Hups, pieni korjaus. Ehkä en ilmaissut asiaa kyllin selvästi..eli pentu olisi kyseisten rotujen yhdistelmä.
Tätä metsästysviettiä olen juuri miettinyt, että miten voimakkaana se mahtaa sitten näkyä.
Minä en todennäköisesti antaisi tuon ikäisten lasten lenkittää noin isoa koiraa yksin. Tietysti riippuen pitkälti koiran luonteesta, lapsien koosta ja koiran ja lapsien suhteesta. Mutta molemmat rodut ovat suuria, joten kannattaa ainakin ottaa huomioon, että jos esim. koira ei tulekkaan toimeen muiden koirien kanssa tai on muuten arvaamaton ulkosalla, ulkoilutus jää kokonaan aikuisten hommaksi. Mutta tuskin se teille mikään ongelma on, kun itsekin sitä lenkkiseuraa odottelet.
Eiköhän tuosta ihan kelpo koiran saa. Pitkältihän se on koulutuksesta kiinni. Bokserit ainakin ovat aktiivisia koiria (harmaista ei kokemusta), joten joku harrastus ei olisi pahitteeksi. Metsästysvietti on aina vietti, mutta sitä ei tietenkään koskaan tiedä, kuinka paljon sitä on koirallenne periytynyt. Vapaana pitäminen on sitten tietenkin hankalaa, jos on kovin innokas metsästämään. Itse en omaa metsästysviettistä koiraa uskalla vapaana pitää kuin aidatuilla alueilla tai kaukana asutuksesta (pelkona kissat ym.) ja autoteistä. Mutta kannattaa ottaa selvää kirjoista ja netissä surffaamalla noista roduista ja miettiä sitten sillä mielellä, että koirassa voi olla taipuvaisuutta molempien rotujen ominaisuuksiin yhdessä tai erikseen. Onnea koiranhankintaan! :)
Lapset varmaankin saisivat koirasta leikkikaverin, joka ei kovin äkkiä väsy touhuamaan. Bokserin puolelta voi tulla riehakkuutta. Varmaankin ihan hauska koira voisi olla, ehkä hieman itsepäinen mutta eiköhän se siitä jos jaksatte kouluttaa koiran kunnolla. Se on hieno asia, että pentujen äiti on hyväluonteinen. Emokoira vaikuttaa paljon pentujen kehitykseen. Minä myös hieman epäilisin sitä kannattaako laskea sen varaan, että lapset ulkoiluttaisivat koiraa.
Minä sain oman koirani sinä kesänä, jolloin täytin 13. Koissu on karjalankarhukoiran, saksanpaimenkoiran, labradorinnoutajan, jonkin muun noutajan ja buhundin sekoitus.
Itse pärjäsin ainakin loistavasti koiran kanssa heti alusta asti, ja koulutin sen pääasiassa itse. Tietenkin vanhemmat olivat koko ajan mukana, mutta olin itsekin jo vuosia lukenut koirakirjoja, ja tiesin mitä tein. Ja täytyy kehua itseäni: meidän rakki on erittäin hyvin totteleva ja yhteiskuntakelpoinen koira!
Painoa koiralla on noin 35 kiloa, eikä kokokaan ole koskaan aiheuttanut ongelmia. (Sain koiran tietenkin jo pentuna) En kyllä itsekään ole kovin hentoinen tai pieni.
Eli varmasti ainakin vanhin lapsenne pärjäisi koiran kanssa jo yksinkin. Tietenkin lapsesta ja koirasta riippuen! Koiranne sekoitus kuulostaa minusta ihan mukavalta. Energiaa sillä varmasti on, mutta esimerkiksi ajokoirasekoitus olisi vielä ihan eri kaliiberia.
Paljon vain liikuntaa ja tekemistä koiran iän mukaan, määrätietoista ja ystävällistä koulutusta, ja selvät säännöt, niin etteköhän saa erinomaisen koiran!