...koska näin tapahtui ja olin aivan raivoissani, koska luulin voivani luottaa terkkariin ja kerroin aika henk.kohtasiakin juttuja. Oli rauhottavaa ajatella että se olis joku kenen kanssa ois voinu luottamuksellisesti jutella ja joka ois neuvonu miten pikkuhiljaa pystyis pääseen siitä itseinhosta ja syömisen kyttäämisestä eroon...tai vähintäänki et se ois ollu ihminen joka ois voinu neuvoo mua eteenpäin asiantuntijan luo siinä asiassa. Mulle asiasta ilmoittamatta terkkari sitten soitti äidille ja kertoi kaiken. Siis huom. KAIKEN. Olin tosi loukkaantunu koska se pilas mun ja äidin välit(en ollu asiasta kertonu koska tiesin että niin kävisi)...Mulla oli vaan jonku verran ongelmia syömisen kanssa, ei mitään välitöntä vaaraa...
...kysyn siis...saako terkkari tehdä noin?Aika epäammattimaista mun mielestä...
answereit....???
...kysyn siis...saako terkkari tehdä noin?Aika epäammattimaista mun mielestä...
answereit....???
Vastaukset 10
Vanhimmat
terkkarilla on tietääkseni täys oikeus tehdä noin jos olet alaikäinen..
No ei kyllä ole oikeutta, jos nuori ei ole välittömässä vaarassa. Terkkarin pitäisi keskustella ja sopia asiasta nuoren kanssa. Jos tilanne vaatii soittamaan vanhemmille, niin silloin täytyy kertoa vain olennainen, eikä todellakaan "likaisia yksityiskohtia". Ei tuo ole ammattimaista käyttäytymistä. Miten voisi edes terkkariin luottaa, jos se heti menee kertomaan vanhemmille..? Kyllä terkkareilla on minun tietääkseni jonkinlainen vaitiolovelvollisuus, koska he ovat kuitenkin jonkin sortin ammattilaisia. Ei tuollainen käyttäytyminen ole oikein.
Terkkarin olisi ensin pitänyt rauhassa keskustella sinun kanssasi ja ehdottaa vanhemmille kertomista, muttei hän suinpäin voi mennä toisen henkilökohtaisia asioita kenellekkään kertomaan.
Eriasia on, jos kyseinen ala-ikäinen nuori on jollain tavalla vaaraksi itselleen tai terveydelleen. Mutta tällöinkään terkkari ei saa kaikkea kertoa, vain sen olennaisimman!
Näissä asioissa on aina mietittävä sitä nuoren parasta. Ja oliko tuo nyt paras ratkaisu? Ei minusta, jos kerta välit rakoilevat tuon takia äidin kanssa.
Saa kommentoida ja kritisoida, mutta näin minä asian näkisin.
Hei, oon kanssas ihan samaa mieltä. Vähintäänki olisin halunnu että terkka olis kysyny mun mielipidettä ja suostumusta asiasta...asiat olis ollu huomattavasti paremmin jos olisin vaikka itse saanut asian äidille selittää! Tollasesta soitosta kotiin äidille jäi sellanen olo ettei muhun voi luottaa jne...muistaakseni oon jostain lukenu että laissa sanotaan jotain myös terkkarin vaitiolovelvollisuudesta...siis jos on just tällanen tilanne ku mulla, ei välitöntä vaaraa tms...
valtus terkkarista.käytös oli epäammattimaista,jos ei todellakaan ollu kysymys välittömästä hengenvaarasta tms.
ole sinä nyt fiksumpi ja pyydä äitiäsi juttelemaan kanssasi ja kerro koko juttu ja miltä susta tuntuu.ÄLÄ VAAN MISSÄÄN NIMESSÄ HUUDA!!
Kyllä laki kieltää terkkariasi tekemästä tuollaista sinun kanssa keskustelematta.
Jokaisella 12 vuotta täyttäneellä on oikeus kieltää terveydenhuollon henkilökuntaa (joihin koulun terkkarikin kuuluu) kertomasta itseä koskevia asioita vanhemmille ELLEI kyseisen yli 12 vuotiaan henkinen kehitys ole niin alhainen ettei voida kuvitella että lapsi on kykeneväinen päättämään omista asioistaan. Näin en usko tässä tapauksessa olevan.
Tämä koskee esim. aborttia, syömishäiriötä yms. Terveydenhuollon henkilökunta on ensisijaisesti velvollinen ohjaamaan lapsen sosiaaliviranomaisten juttusille, mutta vanhemmille ei saa kertoa jos lapsi ei siihen anna lupaa. Ainoa poikkeus on käsittääkseni silloin, jos lapsi tietoisesti hautoo itsemurhaa tms.
Joten, tiukasti tulkittuna, terkkarisi on syyllistynyt virkavirheeseen. Käy juttelemassa terkkarisi tai hänen esimiehensä kanssa.
Noh noh.. MAlttia nyt. Syömishäiriöinen ei useinkaan näe itse tilanteen vakavuutta. Epäammattimaista teko oli, koska hän ei jutlelut yhtään (?) kanssasi soittamisesta, mutta ei siinä rikosta ollut jos todella olet syömsihäiriöinen. (ei vakavuutta yhä aina itse tajua)
Itse kävin todella kovat kiistat 15 vuotiaana koulupsykologin ja terkkarin kanssa. Sovimme, ett syömishäiriöstä saa kertoa, mutta ei saa kertoa mitä siihen liittyy (oksentelu). Ja masennuksesta saa kertoa vain jos vanhemmat kysyy siitä, koska psyka eikä terkka suostunut valehtelemaan. Toki mun psykologi oli syömishäiriöni ja masikseni (viilelyt sun muut) tosi eilu, koska nyt jälkeenpäin tajuaa, että olin tappamassa itseäni, tottakai hänen täytyi ilmoittaa kotiin koska olin vaarassa ja silti hän kysyi minulta ja soitti ja sain olla siinä vieressä puhelun aikana jne. Sovittiin myös mitä saa kertoa ja ne listattiin paperille.
Mene juttelemaan terkkarin kanssa asiasta, ennenkun alat valituksia tekemään. Luultavimmin valitukseesi ei edes noteerata, jos olet sairas.
Voimia sulle! =)
Annie, tuo kuulostaa täysin hyväksyttävältä. Psykologisi menetteli täysin oikein. Itselläni ei siinä vaiheessa vielä ollut vakavaa anoreksiaa ja koska olin vapaaehtoisesti mennyt sinne juttelemaan, en uskonut asian olevan vielä siinä vaiheessa että vanhemmilleni olisi tarviinut ilmoittaa.
jos ei huomaa sun laihtuneen.
Vai onko kyse jostain muusta kuin anoudesta?
kyllä se huomas ja huolestukin vähän mut söin ihan kunnolla sen edessä yms ja sen oli niin vaikee tajuta että sen järkevä pikku tyttö vois tehdä mitään niin typerää ku laihduttaa silleen...
Ei saa ilmoittaa vanhemmille ilman suostumustasi. Laita huviksesi googleen hakusanaksi "kouluterveydenhuollon salassapitovelvollisuus" tai "laki potilaan asemasta ja oikeuksista".