Johan on nopea peli tai sit sulla on mokkula siellä merillä.
0Äänestä
napsunipsu :)
täällähän minä :)
0Äänestä
ap.
Ootko sä kännissä?
0Äänestä
napsunipsu :)
ap. kirjoitti:
Ootko sä kännissä?
jestas, enhän mä nyt kännissä ole...kotioloissa varsinkaan. Mun huumori vaan on joskus .... ;)
0Äänestä
ap.
napsunipsu :) kirjoitti:
jestas, enhän mä nyt kännissä ole...kotioloissa varsinkaan. Mun huumori vaan on joskus .... ;)
onko sun nimi Niina?
0Äänestä
N***
ap. kirjoitti:
onko sun nimi Niina?
Pus pus ! ;)
0Äänestä
Mä en oo
kuules ikuna kännissä, hei! Joos niin luuuleet niin ooot vääärässä.
0Äänestä
N***
Tässä purressa lauletaan taas Kymenlaakson laulua...
0Äänestä
Täällähän minä :)
Eilen oli bileet ;)
0Äänestä
?????
Ketä Niinaa täällä kaivataan?
0Äänestä
*tässä*
No tällä on ainakin todella jäykkä ja jähmee olo. Sellainen konemainen, asioita vaan tapahtuu ympärillä enkä voi itse mitään. Mutta kyllä mulla tunteet löytyy, vaikka en niitä osaa ehkä hyvin näyttääkään. Viimeiset vuodet on tullut turpaan (henkisesti) ja siksi oon ehkä tällainen. Enkä mä halua kenellekään pahaa, päinvastoin. Olis kiva olla sellainen tavalinen, vapautunut ja rohkea. Kai se koko homma lähtisi itsetunnosta ja sen korjaamisesta. Mut sekin mitä lauantaina taas tapahtui... Kuinka helppo sen jälkeen on koota itsensä? Ei pitäis vaan välittää siitäkään ja elää vaan omaa elämäänsä. Hel*etti mun kanssa! Miksi oon tällainen nössö?
0Äänestä
Nina vai Niina?
Mitä sulle sit on la käynyt?
0Äänestä
.....
Nina vai Niina? kirjoitti:
Mitä sulle sit on la käynyt?
Kai se sitten tässä vaiheessa on jo sama mitä tänne kirjoittaa? No ei siinä, kyllä mun pitäisi siitäkin tapauksesta jo olla päässyt yli. Mutta jos niin pitkän parisuhteen on valmis heittämään hukkaan sellaisen tähden, niin voiko sitä koskaan anteeksiantaa tai unohtaa? Ja sen ihmisen näkeminen pitkän ajan jälkeen tuo kaikki muistot mieleen. Oli niitä monia muitakin, kyllä mä sen tiedän. Mutta tämä oli se pahin ja loukkaavin - yllättäen. Miten mä olen voinut olla ystävä senkin kanssa niin pitkään? Ja nyt vielä toi. Kun kyllä mä tiedän miksi se just nyt tuli sinne esittämään kaveria. Se ylimielinen katse ja hymy paljasti kaiken. Enkä mä häpeä sitä mitä mä teen, vaikka tän ikäiseltä pitäisi kai odottaa enemmän. Tykkään olla siellä, eikä mua saisi häiritä tollaisella moraalilla varustetun ihmisen ajatukset. Silti tuli sellainen tunne, että olisi halunnut vajota nurkkaan ja alkaa itkemään. Eikä tää edes liity mitenkään ikävään. Mua vaan vituttaa, kun tuntuu että viimeiset viisi vuotta vaan poljettu maanrakoon suunnasta ja toisesta. Vituttaa tää avautuminenkin ja toi vesisade. Toivottavasti edes jossain ja jollain paistaa aurinko.
0Äänestä
.....
..... kirjoitti:
Kai se sitten tässä vaiheessa on jo sama mitä tänne kirjoittaa? No ei siinä, kyllä mun pitäisi siitäkin tapauksesta jo olla päässyt yli. Mutta jos niin pitkän parisuhteen on valmis heittämään hukkaan sellaisen tähden, niin voiko sitä koskaan anteeksiantaa tai unohtaa? Ja sen ihmisen näkeminen pitkän ajan jälkeen tuo kaikki muistot mieleen. Oli niitä monia muitakin, kyllä mä sen tiedän. Mutta tämä oli se pahin ja loukkaavin - yllättäen. Miten mä olen voinut olla ystävä senkin kanssa niin pitkään? Ja nyt vielä toi. Kun kyllä mä tiedän miksi se just nyt tuli sinne esittämään kaveria. Se ylimielinen katse ja hymy paljasti kaiken. Enkä mä häpeä sitä mitä mä teen, vaikka tän ikäiseltä pitäisi kai odottaa enemmän. Tykkään olla siellä, eikä mua saisi häiritä tollaisella moraalilla varustetun ihmisen ajatukset. Silti tuli sellainen tunne, että olisi halunnut vajota nurkkaan ja alkaa itkemään. Eikä tää edes liity mitenkään ikävään. Mua vaan vituttaa, kun tuntuu että viimeiset viisi vuotta vaan poljettu maanrakoon suunnasta ja toisesta. Vituttaa tää avautuminenkin ja toi vesisade. Toivottavasti edes jossain ja jollain paistaa aurinko.
En mä tiedä mikä tässä nyt mättää. Periaatteessahan pettäjät pitäisi jättää omaan arvoonsa. Ja myös sellaiset, jotka tekee niin ystävilleen. Iski vasten kasvoja vaan niin pahasti ja yllättäen, tuli kaikki vanha paska mieleen. Ja se miksi oon niin hajalla ollut. Vaikka kyllä mä siitä olen melko hyvin päässyt yli. Vahingonilo toisen ahdingosta - se on kuitenkin ilkeää. Muistupahan ainakin mieleen miksi haluan ulos tästä kuviosta. Tekisi mieleni vetää pää täyteen happoja, unohtaa kaikki ja aloittaa puhtaalta pöydältä koko elämä jossain helvetin kaukana kaikesta tästä.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Miten ehdit telkkarista tänne?
MustaHelmi kulkee lujaa
Johan on nopea peli tai sit sulla on mokkula siellä merillä.
täällähän minä :)
Ootko sä kännissä?
jestas, enhän mä nyt kännissä ole...kotioloissa varsinkaan. Mun huumori vaan on joskus .... ;)
onko sun nimi Niina?
Pus pus ! ;)
kuules ikuna kännissä, hei! Joos niin luuuleet niin ooot vääärässä.
Tässä purressa lauletaan taas Kymenlaakson laulua...
Eilen oli bileet ;)
Ketä Niinaa täällä kaivataan?
No tällä on ainakin todella jäykkä ja jähmee olo. Sellainen konemainen, asioita vaan tapahtuu ympärillä enkä voi itse mitään. Mutta kyllä mulla tunteet löytyy, vaikka en niitä osaa ehkä hyvin näyttääkään. Viimeiset vuodet on tullut turpaan (henkisesti) ja siksi oon ehkä tällainen. Enkä mä halua kenellekään pahaa, päinvastoin. Olis kiva olla sellainen tavalinen, vapautunut ja rohkea. Kai se koko homma lähtisi itsetunnosta ja sen korjaamisesta. Mut sekin mitä lauantaina taas tapahtui... Kuinka helppo sen jälkeen on koota itsensä? Ei pitäis vaan välittää siitäkään ja elää vaan omaa elämäänsä. Hel*etti mun kanssa! Miksi oon tällainen nössö?
Mitä sulle sit on la käynyt?
Kai se sitten tässä vaiheessa on jo sama mitä tänne kirjoittaa? No ei siinä, kyllä mun pitäisi siitäkin tapauksesta jo olla päässyt yli. Mutta jos niin pitkän parisuhteen on valmis heittämään hukkaan sellaisen tähden, niin voiko sitä koskaan anteeksiantaa tai unohtaa? Ja sen ihmisen näkeminen pitkän ajan jälkeen tuo kaikki muistot mieleen. Oli niitä monia muitakin, kyllä mä sen tiedän. Mutta tämä oli se pahin ja loukkaavin - yllättäen. Miten mä olen voinut olla ystävä senkin kanssa niin pitkään? Ja nyt vielä toi. Kun kyllä mä tiedän miksi se just nyt tuli sinne esittämään kaveria. Se ylimielinen katse ja hymy paljasti kaiken. Enkä mä häpeä sitä mitä mä teen, vaikka tän ikäiseltä pitäisi kai odottaa enemmän. Tykkään olla siellä, eikä mua saisi häiritä tollaisella moraalilla varustetun ihmisen ajatukset. Silti tuli sellainen tunne, että olisi halunnut vajota nurkkaan ja alkaa itkemään. Eikä tää edes liity mitenkään ikävään. Mua vaan vituttaa, kun tuntuu että viimeiset viisi vuotta vaan poljettu maanrakoon suunnasta ja toisesta. Vituttaa tää avautuminenkin ja toi vesisade. Toivottavasti edes jossain ja jollain paistaa aurinko.
En mä tiedä mikä tässä nyt mättää. Periaatteessahan pettäjät pitäisi jättää omaan arvoonsa. Ja myös sellaiset, jotka tekee niin ystävilleen. Iski vasten kasvoja vaan niin pahasti ja yllättäen, tuli kaikki vanha paska mieleen. Ja se miksi oon niin hajalla ollut. Vaikka kyllä mä siitä olen melko hyvin päässyt yli. Vahingonilo toisen ahdingosta - se on kuitenkin ilkeää. Muistupahan ainakin mieleen miksi haluan ulos tästä kuviosta. Tekisi mieleni vetää pää täyteen happoja, unohtaa kaikki ja aloittaa puhtaalta pöydältä koko elämä jossain helvetin kaukana kaikesta tästä.