Peilaan itseäni KOKO ajan. Miltä näytän edestä,takaa ja sivulta...on päiviä jolloin näytän oikeesti todelliselta kaunottarelta.Ihailen itseäni peilistä ja ajattelen näyttäväni virheettömältä,kauniilta & hoikalta... kuin mallilta...joinain päivinä itsevarmuus hohkaa musta(etenkin positiivisten kommenttien jälkeen), hymyilen ja tunnen olevani vahva ja upea.
...ja sit tulee huonoja jaksoja...yleensä joku asia laukasee ne...ilkeä kommenttti, vanhat läski-fotot joissa näytän TODELLA rumalta,joskus riittää pelkkä superlaiha tyttö joka istuu viereeni ratikassa...masennun täysin,huomaan tummat silmänalusen, finnit,tajuan olevani läski, näen pyöreät poskeni ja jättimäiset reiteni. Tunnen itseni aivan älyttömän rumaksi ja kuvottavaksi enkä edes kehtaisi mennä ulos talosta...koulussa tunnen itseni aina tällaisex ja siksi oonkin hiljaa ja odotan vaan että pääsisin pois:(
pikkuhiljaa itsevarmuus ttas sitten nousee...vain pudotakseen uudestaan...grrrrrr
Otan itsestäni KOKO ajan kuvia,peilaan kuin hullu, meikittä en voi olla(vaikka en niiiiin hirveästi meikkaakkaan),ujostuttaa ja hävettää poikien edessä....
mikä mulla on???tää on aika sairasta! Haluisin vaan elää rauhassa, tyytyväiseni naamaani ja kroppaani...siinä säästyis niin paljon energiaa:( apua?
...ja sit tulee huonoja jaksoja...yleensä joku asia laukasee ne...ilkeä kommenttti, vanhat läski-fotot joissa näytän TODELLA rumalta,joskus riittää pelkkä superlaiha tyttö joka istuu viereeni ratikassa...masennun täysin,huomaan tummat silmänalusen, finnit,tajuan olevani läski, näen pyöreät poskeni ja jättimäiset reiteni. Tunnen itseni aivan älyttömän rumaksi ja kuvottavaksi enkä edes kehtaisi mennä ulos talosta...koulussa tunnen itseni aina tällaisex ja siksi oonkin hiljaa ja odotan vaan että pääsisin pois:(
pikkuhiljaa itsevarmuus ttas sitten nousee...vain pudotakseen uudestaan...grrrrrr
Otan itsestäni KOKO ajan kuvia,peilaan kuin hullu, meikittä en voi olla(vaikka en niiiiin hirveästi meikkaakkaan),ujostuttaa ja hävettää poikien edessä....
mikä mulla on???tää on aika sairasta! Haluisin vaan elää rauhassa, tyytyväiseni naamaani ja kroppaani...siinä säästyis niin paljon energiaa:( apua?
Vastaukset 7
Vanhimmat
jo vähän sairaalloiselta.oot varmaa aika nuori? jätä muiden kommentit omaan arvoonsa äläkä välitä niistä,koska koskaan ei voi olla kaikille mieliksi!ota ittees niskasta ja lakkaa tollane sairaalloinen peilailu,ni sä huomaat että elämässä on paljon muitakin asioita ku oman ittensä tuijottelu!!
oon 16 eli joo, aika nuori...oon kaikkeni yrittäny mut ei auta.
ärsyttää vaan ku ympärillä on niin paljon kauniita ihmisiä joille ulkonäkö ei oo niin iso juttu ku mulle ja kuitenki ne onnistuu aina näyttäään paremmalta!
jos yhtään lohduttaa mut tuskin kukaan on tyytyväinen itseensä, kaikki näkee itsessään virheitä vaikka muut katsoisikin ihaillen, suakin varmaan joku on katsonut ja ihaillut, IHAN varmasti, mut koita miettiä vähemmän ulkonäköäsi ja suuntaa huomiosi ulkopuolelle... kyllä se menee ohi, kuuluu osana tuohon ikään ja kasvamiseen ja oman itsensä löytämiseen ja blaa blaa, oot varmaan kuullut, ja voi olla ettei nyt tunnu siltä mutta se menee ohi... koita olla tyytyväinen itseesi ja viihtyä nahoissasi, kaunis olet kuitenkin. :) on mullakin hetkiä jolloin itsetunto on maassa ja olo on niin ruma ja haluaisi vaan pois muiden silmistä, mut päässä se vaan on..... :/
Mulla on vähän samanlaista ollut. Ja tiedän että vaikka olen täysin normaaleissa mitoissa (58/165) ollut niin en ole ollut tyytyväinen itseeni vaan halunnut olla erilainen,erinäköinen kokoajan. ja tuo peilaaminen. vaihdan joka päivä vaatteet koska näytän edellisissä niin läskiltä ja ällöltä, puristetulta makkaralta, ja vihaan sitä. hyihyihyi.
tämäkin on perua siitä kun minua ala-asteella haukuttiin, ja huono itsetuntoni romahti entisestään... En osaa olla poikien läheisyydessä ollenkaan.
ihan pikku jutuista itsetunto romahtaa, etenki ku joku poika sanoo jotain, ihan vaik leikillään tai ironisesti et 'ootpa sä pullee'
sisäl vaan läikähtää kylmä paha olo joka jää jyllään sinne ja takertuu kiinni...ja ärsytttää ihan sairaasti:(
luin noi jutut enkä voi ku todeta et ihan niin ku minä nuorena aattelin.mä olin lapsena pyöree ja mua kiusattiin siitä...teinarina 15v. alotin kuntosalilla käymisen ja olin tosi hoikka ja sain ihailevia katseita silti jotain puuttu.olin 3kyppiseks jojo paino pyöri siinä 55-63 oon 162cm,eli en ollu koskaa oikeesti yli lihava musta vaan tuntu siltä,kitos jätkien typerien kommenttien(ne sai kyllä kuulla siitä myöhemmin,mut ne ei ite muistanu sitä et olis mua haukkunu)...eli nyt oon 35v ja painan 87kg ja ekaa kertaa oon sinut itteni kans,toki voishan sitä laihduttaa ja on niitä päiviä et hyi v..kuka toi tuola peilis on :)...mutta enää ei tarvi peilata,riittää ku siistit puhtaat vaatteet,vähä ripsarii sillon tällön...haistattakaa pitkät muitten mielipiteille ja nauttikaa elämästä
Olen sinua yli kymmenen vuotta vanhempi ja voin sanoa, että tunnistan itseni täysin kirjoituksestasi. Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi nätti ja hoikka, olen todella "timmissä" kunnossa, painoindeksin mukaan hieman alipainoinen ja kasvoni ovat harvinaisen kauniit. Mutta silti tuntuu kuin maailma romahtaisi kun näkee jonkun mielestään vielä hoikemman/urheilullisemman/nätimmän naisen. Silloin tulee pakonomainen tarve päästä suihkuun, laittamaan uudet meikit, vaihtamaan vaatteet jne jotta näyttäisi samanlaiselta tai vielä paremmalta kuin se tyyppi.
Olen nyt oppinut hieman tästä pois, yritän pitää itsestäni kaikkina päivinä edes vähäsen. Omalla kohdallani tähän vaikuttaa varmasti vanhemieni kierotunut suhde toisiinsa sekä poikaystävät, jotka ovat käyttäneet minua oman huonon itsetuntonsa korjaamiseen mollaamalla ja morkkaamalla kaikin keinoin. Olin myös koulukiusattu.
JOs tilanne käy pahaksi, mene rohkeasti lääkäriin ja ammattiauttajan pakeille. Kyllä tuosta ulos pääsee, mutta se vaatii työtä.
Iloa ja valoa elämääsi sekä paljon sisäistä rakkautta toivotan.