Avautuneessa aamussaan

Vanhus istuu kauas katsoo,
pihapiiri hiljaisena läsnä.
Näkee on kesä menny,
pikkulinnut vaienneet.

Elämä painaa,
vaikka se on lainaa.
Ottaa osan,
osta hiessä saa raataa,
kivulla lapset synnyttää.

Koittaa laittaa,
kukkaa rintaan,
tuoksua hivenen pintaan.

Hetken,
kukkana seisoa heinikossa,
vanhus hän toteaa.
Epävireisenki otat ja
sydän kylpee ylenee.

On läsnä suunnaton parvi,
ylistys maasta ylös ylenee.
Ajattomuuden rannat,
läsnä vanhuksen on juhlantuntu.