Miten paljon pitäisi käydä matkoilla, jotta voisi sanoa, että on nähnyt maailmaa? Itse sanoisin näin henkilöstä, joka on käynyt vähintään puolessa maailman valtioista tai jos on kiertänyt jonkin valtion, lähinnä suuren, kokonaan. Esimerkiksi jos olisi käynyt jokaisessa USA:n osavaltiossa, se olisi jo aika paljon. Tosin jos olisi kiertänyt koko Euroopan, niin silloinhan nähtävää olisi tullut vielä enemmän kuin jos olisi kiertänyt USA:n.
Kuka on "nähnyt maailmaa"?
terppis86
11194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kunhan eri maanosatki kiertää ja kattelee edes kolme vikkoa niin pientä tiedonalkua on.
Paljon tietysti ihmisestä kiinni. Joktkut "näkee" paljon,eräät ei oikeesti mitään.
Siis tarkoittaako tuo, että kun matkailun ajatellaan avartavan, niin se ei avarra kaikkia niitä jotka ovat matkustelleet paljon?
Kylläpä hyvinkin. Eräät oppii koulussakin paremmin kuin toiset. Ei pelkkä valtiosta toiseen kulkeminen vättämäti mitään avarra. Lienee luonnejuttu,tarttuuko mitään ajatuksiin vai onko kaikki vain minä,minä,minä eli itsekeskeistä peliä jossa on itse pääosassa. Suurin anti on muiden maiden arvostelu ja haukkuminen.
Niin, joku voi käydä vaikkapa Thaimaassa ja Turkissa 20 kertaa aina samoissa rantakohteissa, eikä lopulta tiedä maan menosta ja kulttuurista hölkäsen pöläystä. Joku toinen taas on matkustanut ehkä vain yhteen maahan, mutta kenties asunut siellä pitemmän aikaa (~vuosi tai kauemmin) ja saattaa olla huomattavasti avarakatseisempi.
Olen itse asunut ulkomailla parissa eri maassa vuoden tai kauemmin. Oman kokemuksen perusteella väittäisin, että suunnilleen sen se vaatii, että pystyy sanomaan maasta jotain muutakin kuin "olihan siellä lämmintä ja aurinkokin paistoi".
Riippuu siis siitä, miten matkailee. Turistikohteissa juokseminen ei juuri anna kuvaa siitä, millainen mikäkin maa on tavallisen tallaajan näkökulmasta. Se aukeaa vasta sitten, kun maassa viipyy pitemmän ajan ja on kohdannut tavallisen arkielämän iloineen, suruineen ja paikallisine "omituisuuksineen" sekä tutustunut paikalliseen väestöön.
"Itse sanoisin näin henkilöstä, joka on käynyt vähintään puolessa maailman valtioista"
Asiaa ei ehkä voi noin vain mitata maiden lukumäärällä. Oma setäni esimerkiksi asui työtehtävien takia ulkomailla pieniä katkoksia lukuunottamatta yli 30 vuotta yhteen putkeen ja nuo asuinmaat sijoittuivat lisäksi neljään eri maanosaan, mutta kun hänen käymiensä maiden määrä muinoin tuli puheeksi, kävi ilmi ettei niitä ollut kuin runsaat parikymmentä, koska hän ei asuinmaansa ulkopuolella koskaan viitsinyt vierailla enemmän kuin oli pakko. Itse taas olen käynyt likimain 40 maassa, mutta paljon suppeammalla alueella kuin hän. Silti on ilmiselvää, että setäni oli henkilö, jonka saattoi sanoa nähneen maailmaa ja enemmän kuin kuin itse olen ehtinyt. Mitä muuten tulee siihen, oliko hän sitten kiertänyt perusteellisesti jonkin ison maan, niin siihenkin voi vastata että ei ollut (tosin oli tutustunut Intiaan aika hyvin). Kaikki maat olivat pieniä tai keskikokoisia ja Yhdysvalloissa hän ei esimerkiksi käynyt koskaan.
henkilöt jotka on tehneet on olemassa muutama Suomessa...väitän ettei kukaan ole käynnyt jokaisessa jenkkilän osavaltiossa ja myös tuo että olisi käynyt puolissa maailman valtioissa. Raha, aika jne ei mahdollista ja onko edes järkeä käydä esim. afrikassa jokaisessa tai edes puolessa maissa?
Minusta tuohon ei pysty kukaan koko maapallolla jos ei mielikuvitusmatkoja lasketa......niitäkin täällä esiintyy ja varmaan joku väittääkin näin.
Kun ei tunne kunnolla edes suomea vaikka on 40 v asunut, niin mitä oppii käymällä jossain. Sanoisin että hyvin vähän.
Jos käy joka vuosi vain niissä turistirysissä niin eri maista ei paljoa opi vaikka niitä maita paljon olisikin.Itse ainakin olen käynyt niin monessa maassa että pystyn paljon rennommin käyttäytymään ulkomailla ja arvostamaan muidenmaiden asukkaita.Vieläkin muistan kuinka arka olin ekalla etelänmatkalla..
Matkaopaslehden häirikkö on alanosaaja ja kokenut matkailija.
Olen matkustanut työkseni vuodesta -78 erilaisissa duuneissa. Olen vieraillut 61 eri maassa ja ollut töissä 26 maassa. Työssä olo on kestänyt noissa maissa parista viikosta 1,5 vuoteen. Viimeisten 19 vuoden aikana olen ollut poissa Suomesta yli 11 vuotta. Näin vanhetessa vauhti senkuin kiihtyy. Onneksi tästä maksetaan ihan siedettävästi.
Mahdotonta määritellä. Näkemys on itse kunkin korvien välissä ja jokainen sivullinen peilaa sitä omia kokemuksiaan vastaan.
Kyse on myös "näkemisen" laadusta.
Meillä on vaimon kanssa yhteisiä lomamatkoja yli 100kpl. 4 maanosaa ja yli 50 valtiota.
Yhteenlaskettuna noin 4,5 vuotta, eli kahta vuotta lukuun ottamatta kaikki lomamme 60-luvun loppupuolelta alkaen.
4 kiertomatkaa, 5 risteilyä ja muutamaa valmismatkaa lukuun ottamatta todellisia omatoimimatkoja.Näillä matkoillamme meille muodostui ystäväperheitä mutta vain Euroopassa.
Noissa puitteissa olemme nähneet maailmaa, tavanneet ihmisiä ja joihinkin jopa tutustuneet.
Kukin voi itse halutessaan arvioida onko tuo "maailman näkemistä".
Erään tuttavani tarkoitus oli "kerätä" kaikki itsenäiset valtiot. Vaikkapa vain lentoasemalla ja passirajan yli käyden. Hän pääsi johonkin170:n tienoille mutta sitten terveys petti.
Ei väittänyt nähneensä maailmaa mutta runsaasti lentoasemia.
Opiskelukaverini tekin matkatoimiston valmisteleman maailmanympärimatkan.
Kestoltaan muistaakseni 9 tai 10 päivää. Kommentit samat kuin tuolla "keräilijällä".
Tahdon sanoa sitä, että "näkeminen" riippuu ratkaisevasti matkustustavasta, omista kiinnostuksen kohteista, tutustumisesta paikallisiin olosuhteisiin, talouteen ja politiikkaan.
Mielestäni tärkeimpiäovat henkilökontaktit kadun, kapakan ja kotien puitteissa.
Edellyttää avointa mieltä ja jonkin tason käytännön kielitaitoa.
Nimenomaan paikallista kieltä. Se enkku ei ole mikään yleispätevä seurustelukieli.
Hyvin monikäyttöinen se on ja tarvittavat asiat hoituvat sillä usein. Suuremmalla tai pienemmällä vaivalla mutta se on toinen juttu.
Meillä tutustumisia rajoittaa suppea kielivalikoima.
Kotimaisten lisäksi se pakollinen enkku ja saksa ovat meluisan kapakan keskustelukelpoisia.
Espanja menee usein sönkkäämiseksi ja täytyy varautua väärinymmärrysten selittelyyn.
Eroista huolimatta sillä olemme pärjänneet ( siis ei pelkästään tulleet toimeen ) myös Etelä- ja Väli-Amerikassa, Italiassa ja Romaniassa.
Unkarista on löytynyt yllättävän paljon saksankielisiä, varsinkin Komaronin alueella ja muutenkin pohjoisessa, Ketskemetissä olemme muutaman kerran törmänneet suomea opiskelleihin ja myös englantia puhuvia paluumuuttajia olemme tavanneet Budapestissa.
Euroopassa paitsioon ovat jääneet Valkovenäjä, Ukraina, Moldova, Islanti ja miten sitä Balkania nyt katsotaan, Montenegro ja Makedonia.
Kaikissa muissa on myös yövytty Vatikaania, San Marinoa ja Monacoa lukuun ottamatta.