Kärsin siis paniikkihäiriöstä, ja olen sisäistänyt sen asian vasta ravattuani monissa eri lääkäri paikoissa 3kk ajan ja kaikki kehon toiminnot ovat normaaleja. Ja jokainen on päätynyt tulokseen että ne ovat paniikkihäiriön oireita.
No siis kuitenkin... olotilani vaihtelee useasti.. viikko sitten sain ensimmäisen kunnon kohtauksen ja tunsin rinnan nipistelyä ja tietenkin menin paniikkiin ja luulin kuolevani.. seuraavana päivänä pelkäsin sitten taas kohtausta joka yllättäen tulikin illalla kun olin kokopäivän sitä ajatellut.. luin netistä paniikkihäiriöstä ja se sai oloni rauhoittumaan huomattavasti ymmärrettyäni oireita ja huomattuani etten ole ainoa ihminen tämän kanssa...
Eilen oli miltein normaali päivä ja pystyin tekemään asioita.. kaupassa käynti on kuitenkin vielä jotenkin "pelottava" ajatus..Olen yrittänyt kuitenkin altistaa itseäni monille asioille jossa luulen saaavani kohtauksen..esimerkiksi lenkille meneminen, autolla ajaminen, kaupassakäynti(pelikoneille koska en uskalla mennä kauppan puolelle jostain syystä), ystävien luona käynti jne.. kaikkea siis koitan no nyt on tulossa työ päivä huomenna joka nyt jo jotenkin ahdistaa tai pelottaa minua...onko vinkkejä miten voin mennä töihin niin että selviäsin siellä ja pystyisin olemaan?
No siis kuitenkin... olotilani vaihtelee useasti.. viikko sitten sain ensimmäisen kunnon kohtauksen ja tunsin rinnan nipistelyä ja tietenkin menin paniikkiin ja luulin kuolevani.. seuraavana päivänä pelkäsin sitten taas kohtausta joka yllättäen tulikin illalla kun olin kokopäivän sitä ajatellut.. luin netistä paniikkihäiriöstä ja se sai oloni rauhoittumaan huomattavasti ymmärrettyäni oireita ja huomattuani etten ole ainoa ihminen tämän kanssa...
Eilen oli miltein normaali päivä ja pystyin tekemään asioita.. kaupassa käynti on kuitenkin vielä jotenkin "pelottava" ajatus..Olen yrittänyt kuitenkin altistaa itseäni monille asioille jossa luulen saaavani kohtauksen..esimerkiksi lenkille meneminen, autolla ajaminen, kaupassakäynti(pelikoneille koska en uskalla mennä kauppan puolelle jostain syystä), ystävien luona käynti jne.. kaikkea siis koitan no nyt on tulossa työ päivä huomenna joka nyt jo jotenkin ahdistaa tai pelottaa minua...onko vinkkejä miten voin mennä töihin niin että selviäsin siellä ja pystyisin olemaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei,
Et ole todellakaan ainoa paniikkihäiriön kanssa elävä ihminen.
Eikö sinulle ehdotettu estolääkitystä. Käytössä olevat serotiinin takaisin otonestäjät (SSRI) lääkkeet ovat turvallisia ja tehokkaita. Turhaan sinä kärsit oireista kun varmaan daignoosiin löytyy apua.
Jos saat paniikkikohtauksen, anna sen tulla, et kuole siihen. Kuuntele tilaasi ja muista, että ne ovat vain "viattomia" oireita. Sinulla ei ole hätää. Tämä kuulostaa vaikealta, mutta toimii.
Verensokerin tasaisuudseta on hyvä huolehtia sekä riittävästä levosta.
Hyväksy oireesi, et voi sille mitään, että olet sairastunut paniikkihäiriötautiin ja se ei tee sinusta yhtään huonompaa ihmistä kuin muutkaan. jos mahdollista, kerro työpaikallasi asiasta. jos sinulla on kivat ja ymmärtäväiset työkaverit saat heiltä hiljaista tukea. Jos on vaara, että eivät siellä töissä ymmärtäisi, etkä saisi tukea, älä kerro, äläkä leimaa itseäsi.
Hienoa, että et ole jäänyt neljän seinän sisään. Mutta hoitamattomana voi paniikkihäiriötauti senkin tehdä. Parasta on hoitaa se mahdollisimman hallittavaksi nyt heti alussa. älä jää odottamaan, se ei parane itsestään!
Älä kelpuuta diatsepaani tai sen johdannaisia lääkkeeksi vaan pyydä juuri näitä uusia mielialalääkkeitä, jotka tehoavat myös paniikkihäiriöön. Noista pameista kun tulee helposti riippuvaiseksi ja sitten on paniikkihäiriö ja riippuvuus. Säännöllinen lääkitys lääkärin valvonnassa on paras vaihtoehto ja jos mahdollista myöskin terapia, kysy saatko sinne lähetteen.
Rohkeasti huomenna töihin. Tiedän miltä sinusta tuntuu, mutta et ole yksin oireinesi ja selviät varmasti! Ja sitten seuraavaksi lääkäriin!
Onnea matkaan sinulle kohtalotoveri:)
Niinuska
Eikö minun kannattaisi ensin koittaa itse hoitaa itseäni kun kerta pystyn kuitenkin ns."altistamaan" itseäni ja menemään paikkoihin mihin ennen menemistä pelkään..aina kun olen päässyt perille olen huomannut että ei se niin kamalaa ollutkaan ja kohtaus menee ohi ennenkuin kerkee edes kunnolla alkamaan:) Olen siis mielestäni vielä hyvällä mallilla ja koen itseni olevan vielä toisaiseksi ainakin se ketä kehossani päättää että mitä tehdään.. olen siis monesti meinannut saada kohtauksen mutta olen vain ottanut härkää sarvista ja sanonut itselleni että en kuole ja pystyn tekemään sen ja niin on myös käynyt..tänäänkin jännitin kaverin luo menoa älyttömästi enkä meinannut mennä millään mutta jo pihassa kun olin niin päätin että "minä pystyn" heti kun pääsin sisälle niin olo helpotti ja huomasin että ei se ollutkaan niin vaikeaa mt kuvittelin:) tietysti otan yhteyden lääkäriin mutta koitan ns. itse paranttaa itseäni. minulla on kuitenkin diamameja mikäli tarve on sellainen mutta niitä en ole joutunut ottamaan sen jälkeen kun sisäistin paniikkihäiriön kohdalleni :)
Hienoa, että olet kuitenkin tuossa mainitsemassasi kunnossa, mutta paniikkihäiriö sinulla kuitenkin on, niin kuin kerroit. Pidemmän päälle se tavalla tai toisella kuitenkin haittaa elämääsi. En kannata missään tapauksessa heti lääkepurkkiin tartttumista vaan tuo sinun oma hoitokeino on hyvä. Mutta kuinka paljon sittenkin paniikki säätelee ja haittaa elämääsi..aika paljon luulisin ja tiedän omasta kokemuksestani.
Pointti onkin, mikä on laukaissut sinulla paniikkihäiriön? Minulla se oli posttraumaattinen stressi kolarin jälkeen. Tämä syy olisi hyvä selvittää, niin et joudu kantamaan sitä lopun elämääsi mukanasi. Lääkkeet ovat ns kainalokeppi, jotta koko ajan ei joutuisi miettimään tuleeko kohtaus vai ei ja voisit alkaa elää elämääsi ilman noita paineita. Terve jännitys silloin tällöin kuuluu kuitenkin elämään se ei ole paniikkihäiriötä, mutta paniikkihäiriö on sairaus, joka on hyvä hoitaa pois päiväjärjestyksestä.
Edelleenkin suosittelen pientä lääkeannosta noita serotoniinin takaisin oton estäjiä päivittäin ja säännöllisenä lääkityksenä tuon sinun omahoitosi lisäksi. Lääkkeen voi sitten jättää pois kun olet saanut keskusteluapua ja lääke on luonut sinulle turvallisuuden tunteen elää ilman panikointia.
Tsemppiä sinulle!
Paniikkihäiriöni alkoi kun rupesin miettimään "mikä itseäni vaivaa? en tuntunut lainkaan olevani kehossani, ja olin poissaoleva, ja jännittynyt työni jatkosta (eli vakituinen paikka vai ei) sekä mummuni huonokuntoisuus sai minut ressaaantumaan ja pelkäämään mummun menettämistä "
Nuo asiat pyörivät päässäni päivittäin ja sen jälkeen aloin kuulemaan kehoani ja siitä se sitten alkoi.. sydämmentykytys-> mitä tapahtuu,lyökö sydämmeni väärin? -> apua en saa henkeä-> soittakaa ambulanssi jne.. Tälläistä se oli alun perin.. nyt kun sisäistän asian oloni ei ole lainkaan niin huono..pystyn tekemään asioita nimenomaan sanomalla itselleni että pystyt..käytän myös erilaisia rentoutumis keinoja ennen kuin lähden paikkaan joka saa minut jännittymään.:) tämä on auttanut itseäni..toivon pääseväni tästä ohi ilman lääkitystä ja luulen jopa pystyväni siihen omalla mielenhallinnalla ja tsemppaamisella :) sukulaisenikin tietävät asiasta joten en ole edes sen kannalta yksin asiani kanssa:) he ymmärtäväy ja kehuvat kun onnistun voittamaan pelkoni niinsanotusti esim menemällä ystäväni luokse.. kehut auttavat ja haluan tehdä useamminkin niin koska siitä tulee hyvä mieli:) aijon puhua lääkärin kanssa että onnistunko ns. voittamaan tämän asian itsekseni ja puhumalla asiasta ystävien/tuttavien/teidän kanssa sekä altistamalla itseäni :) kiitos kuitenkin kun juttelette ja kerrotte omia mielipiteitänne asiasta:) eiköhän tämä tästä vielä hyväksi muutu aikanaan kun opin että pelottavat paikat on voitettavissa kun vain rohkeasti menee paikkaaan ja tajuaakin että ei mitään tullut vaikka pelkäsi niin ensikerralla sinne voi mennä jo ajattelematta:) toimii ainakin itsellä:) kertokaa muutkin kokemuksia millä tavalla olette saaneet itseänne tsempattua!:) Kiitos
Noniin töistä tultu kotiin ja uskokaa tai älkää niin kohtausta ei tullut vaikka kuinka paljon sitä pelkäsin..:) sain voitettua jälleen itseni ja kohtauksen pelon ajattelun, olen ylpeä itsestäni!:) näin jatkuu elämä pikku hiljaa eteenpäin toivottavasti kaikki oireetkin poistuvat kun huomaan että en ajattele kohtausta enään:) Luin siis jostain että paniikkikohtaus on ympyrä joka pitää katkaista ja näin minä tein:) positiivinen ajattelu on ainakin omalla kohdalla auttanut ja kun olen ymmärtänyt mistä hengen ahdistus ja rintakipujohtuu pystyn heti sanomaan itselleni rauhoitu se on ohi hetkessä enkä kuole siihen:) näin siis olen katkaissut ympyrän ja jatkan elämääni :)
Hyvä,että sinulla noin itsellä takana 22v tätä samaa eikä parannu koskaan.
satoja kohtauksia takana masennuksista puhumattakaan.
Oletko yrittänyt noita asioita mitä olen aijemmin kirjoittanut?:) paniikkihäiriön ympyrä täytyy siis saafa katkaistua muuten kannat ja sairastat paniikkihäiriötä todella kauan ja masennut entisestään:( itse juuri masennuksen takia halusin skarpata itseni pois ennenkuin menene alakuloon ja koen kaiken mahdottomaksi:) haluaisitko vaikka jutella sähköpostitse? minulla on monia vinkkejä joilla voidaan koittaa lievittää edes jotenkuten tuntemuksia.. en tietenkään sanoisi että ne toimivat mutta tuskin kokeilulla mitään häviätkään:) tsemppiä sinulle! pystyt pääsemään eroon niin minäkin olen kokoajan pääsemässä:)