Lyhyesti kerrottuna: Oon aina ollu hyvin mustasukkanen ihminen, mutta nyt jo kolme viikkoa synnytyksen jälkeen, oon huomannu, että mustasukkasuus vaan pahenee. Minä ja avopuolisoni ruvettiin seurustelemaan hyvin nopeasti sen jälkeen, kun oltiin tutustuttu vähän paremmin toisiimme. Mies lähti armeijaan tammikuussa ja huomasin olevani raskaana, abortti ei tullut kysymykseenkään, vaikka oltiinkin oltu vasta muutama kuukausi yhdessä. Arki rupesi pyörimään ihan normaaliin tahtiin, odotuksen aikana mielialat vaihteli ja oli tosi kummallinen olo, mielikuvitus rupesi laukkaamaan hyvin nopeasti jos mies halusi lähteä viettämään poikien iltaa tms, vaikka hyvin tiedän, että hän ei pettäisi minua ikinä. Luulin jo sairaalassa ollessani, että mieleni palautuu, kun pahimmat hormoonit loppuvat, mutta toisin kävi. Miehelläni olisi ensi viikon perjantaina varpajaiset ja vaikka tiedän, että ei hän mitään hölmöä niissä tee, mutta silti on sellainen olo, että kuitenkin jotain niissä tapahtuu. En ymmärrä itseäni enään ollenkaan, en jaksaisi olla vainoharhainenkaan, mutta mielikuvitusta riittää ja siitä ovat seuranneet parisuhde riidat yms. Edellinen suhde ei ollut todellakaan näin ihana ja jouduin pahasti pettymään, mutta niistäkin ajoista on jo muutama vuosi aikaa. Haluaisin kuulla teiltä muilta äideiltä mielipiteitänne ja neuvoja; miten saan järkeni ennalleen!?
Mielikuvitus valtaa pään.
-A
3117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta jokainen suhde on erilainen. Toisessa suhteessa voi olla vähemmän mustasukkainen, tai sitä mustasukkaisuutta ei ole juuri lainkaan. Toisen kanssa taas elo voi olla yhtä pelkkää mustasukkaisuutta. Jos miehesi käytöksessä on jotain sellaista joka laukaisee sinussa sellaista mustasukkaisuutta jota et ole ennen kokenut. Raskaudella ei siis välttämättä ole asiaan mitään vaikutusta.
Itse olin 4 vuotta kestävässä seurustelusuhteessani aika mustasukkainen, mutta sekin alkoi vasta kun seurustelukumppanini oli tavattoman mustasukkainen jopa miehille joiden kanssa vain puhuin ja paheni vain koko ajan vaikka en flirttaillut muille saati pettänyt. Koki kaikki miehet uhaksi. Kiukustuin tietenkin että joka asiasta on mustasukkainen, niinpä aloin itsekin olla pian mustasukkainen hänestä kun jutteli joidenkin naisten kanssa.
Nykyisen aviomieheni kanssa en ole missään vaiheessa ollut mustasukkainen, tietty pieni mustasukkaisuus on, mutta ei sellaista kuin exän kanssa oli, vaikka omalta osaltani se oli silloinkin lievää verrattuna kumppaniini, mutta en silti pitänyt omasta mustasukkaisuudestani joka paisui mielestäni liikaa.
Aviomieheni kanssa ollaan oltu asioista aina avoimia ja ei ole jäänyt mikään asia koskaan kaihertamaan ja tiedän ettei pettäisi ja ei ole syytä olla mustasukkainen, siksi ei laukkaile oma mielikuvituskaan kuten exän aikana itselläkin laukkasi. Ja todettakoon vielä että yksi lapsi siis itsellä aviomieheni kanssa, mutta samalla luotolla olen elänyt ennen raskautta, raskausajan ja nyt vuoden raskauden jälkeen :)
Minulla ne pahimmat mielialanheittelyt ja hormonimyrskyt tulivat vasta raskauden jälkeen. Joten anna rauhassa ajan vaan mennä, kyllä se mieli siitä talttuu. Jos tilanne oikeasti ahdistaa sinua ja kaikki tuntuu pahalta sen takia, niin ehdottomasti kannattaa puhua asiasta neuvolassakin. Hyvä parisuhde on hyväksi lapsellekin, joten he auttavat heti. Voit saada ajan esim. perhepsykologille, jonka kanssa juttelu voisi varmasti auttaa.
Hormoonimyllerrys. Opettele ja rauhoita itsesi. Totea, että sinä et ole maailman napa, vaan lapsesi on. Hänen parhaakseen pitää toimia.
Kun saat enemmän ikävuosia, saat tunteesikin hallintaasi paremmin.