Alhaalla oli kauhea tappelu käynnissä, kun Arona ja Zeus ehtivät sinne. Arona näytti hämmästyneeltä ja epäuskoiselta, mutta Zeus ennemminkin järkyttyneeltä. Aikuiset sekä lapset huusivat toisilleen suoraa huutoa ja toiset olivat jopa toistensa kimpussa. Alue oli muuttunut jokseenkin sekamelskaiseksi ihmisten heitellessä esineitä milloin kenenkin päälle, milloin mistäkin syystä. Zeus hävisi jonnekin Aronan viereltä, eikä nainen erityisesti halunnut lähteä miestä etsimään lentelevien esineiden seasta. Pian mies kuitenkin ilmestyi takaisin mukanaan isänsä Saved. Savedin kasvot muistuttivat paljon poikansa kasvoja, eli Zeukselle oli päätetty antaa hänen "kasvogeeninsä". Yksi silmiinpistävä ero oli kuitenkin se, että Savedilla oli vasemmassa poskessaan kolme hymykuoppaa*. Arona piti Savedia miellyttävän näköisenä, aivan kuten tämän poikaakin.
-Kuten huomaat, täällä on alkanut hirveä tappelu, me yritämme järjestää asiat. Älä siis huolehdi mistään. Jos tarvitset jotain, hae jompi kumpi meistä käsiisi, sanoi Saved huudon seasta.
Miehet hävisivät väkijoukkoon.
Arona lusikoi mietteissään viimeisiä rippeitä kulhosta ja pyöritteli taivaansinisiä hiuksiaan toisella kädellä. Hän muisteli punastuen, miten Zeus oli painanut suukon hänen olkapäälleen ylhäällä kielekkeellä sanaakaan sanomatta. He olivat käsi kädessä kulkeneet alas. Arona ei ennen ollut ollut läheisessä kosketuksessa miespuoliseen ihmis-olentoon. Hänen jokainen kromosominsa tuntui janoavan jotain, mutta Arona ei vielä tiennyt mitä. Hänen kätensä tärisi, kun hän nosti lusikalla keittoa kulhosta. Osa keitosta läikkyi takaisin kulhoon. Tuntiessaan jäsenensä jotenkin heikoiksi, päätti hän mennä nukkumaan, olihan jo myöhäkin.
Unen läpi tunkeutui jotain, joka yritti saavuttaa Aronan tietoisuuden. Lopulta Arona rupesi saamaan siitä tolkkua. Zeus kutsui häntä nimeltä. Nuori nainen heräsi nyt kokonaan. Siinä tuo jumalainen näky seisoi, voimakkaine lihaksineen ja suklaa-hiuksineen, hämärässä huoneessa. Sanaakaan ei ole vielä vaihdettu, kun ulkona paukahtaa ukkonen. Samassa rankkasade alkaa piiskaamaan vuorenrinteitä. Salamat välähtelevät. Zeus näyttää huolestuneelta.
-Arona, minulla on erittäin tärkeää asiaa. Vanhempasi ovat vielä ulkona, heillä on riitely kesken, joten he eivät tule meitä häiritsemään.
Oli hetken hiljaista, kunnes Zeus jatkoi.
-Nuorena poikana isäni Saved löysi museon varastosta kolmetuhatta vuotta vanhan ihmeellisen kirjan. Sen alkuperäinen teos on kirjoitettu noin viisituhatta vuotta sitten. Oletko koskaan kuullut siitä?
-En ikinä...
-Se väittää olevansa Jumalan sana, jonka ihmiset kirjoittivat ylös.
-Mikä on Jumala?
-Se on kirjan, Raamatun, mukaan pyhä, suvereeni henkiolento, joka loi taivaan ja maan ja ihmiset ja eläimet.
-Miksei kukaan nykyään ole kuullut hänestä?
-Koska nykyään ei ole Jehovan todistajia. He olivat kovia saarnaamaan Jumalasta. Olemme saaneet käsiimme paljon heidän kirjallisuuttaan.
-No mutta kyllähän kaikki tietävät miten elämä sai alkunsa, kun ensin oli...
-Mutta kuuntelehan. Ihmiset kautta aikain uskoivat Raamatun kertomusten oikeasti tapahtuneen, mutta nyt meidän on syytä epäillä, että Raamattu kertoikin tulevaisuudesta.
-Mistä puhut?
-Raamatussa puhutaan vedenpaisumuksesta.
Aronan silmät laajenivat hieman. Hän muisti meren.
-Ihmiset maailmassa kävivät väkivaltaisiksi ja pahoiksi, joten Jumala päätti tuhota heidät kaikki. Hän käski Mooses-nimistä hyvää miestä rakentamaan suuren arkin, johon mahtuisi pari jokaista eläinlajia ja Mooses itse perheineen. Sitten Jumala lähettäisi suuren vedenpaisumuksen ja kaikki muut kuolisivat. Tämän siis olikin tarkoitus kertoa tulevaisuudesta. Nykyajasta.
-Kuka sitten on Mooses?
Zeus piti taas pienen tauon ja katsoi kattoon, kuin miettien, miten asettaisi sanansa.
-Mooses tarkoittaa 'sitä, joka on pelastettu vedestä', 'pelastettua'. Isäni nimi on Saved: pelastettu. Kertomuksen mukaan Mooseksella on kolme lasta. Isällänikin on: minä, Esha ja casa.
-Onko Jumala sitten puhunut hänelle?
-On. Hän juuri löysi Jumalan sanan, Raamatun, viimeisen tiettävästi jäljellä olevan kappaleen.
-Mutta kaikki ihmisethän ovat elossa...
-Ehkä vesi vielä nousee.
Ukkonen jyrähti lähellä, tuoden tilanteeseen lisää dramaattisuutta.
-Tulin vain kertomaan sinulle tämän, älä vaan rupea sinäkin tappelemaan. Palaamme asiaan myöhemmin.
Zeus kääntyi kannoillaan ja käveli pois asumuksesta.
Arona ei voi uskoa. Ei vaan voi. Sataa vaan. Vesi nousee.
-----------------------
*senkun ilkeilen vähän chapeaulle ;D
-Kuten huomaat, täällä on alkanut hirveä tappelu, me yritämme järjestää asiat. Älä siis huolehdi mistään. Jos tarvitset jotain, hae jompi kumpi meistä käsiisi, sanoi Saved huudon seasta.
Miehet hävisivät väkijoukkoon.
Arona lusikoi mietteissään viimeisiä rippeitä kulhosta ja pyöritteli taivaansinisiä hiuksiaan toisella kädellä. Hän muisteli punastuen, miten Zeus oli painanut suukon hänen olkapäälleen ylhäällä kielekkeellä sanaakaan sanomatta. He olivat käsi kädessä kulkeneet alas. Arona ei ennen ollut ollut läheisessä kosketuksessa miespuoliseen ihmis-olentoon. Hänen jokainen kromosominsa tuntui janoavan jotain, mutta Arona ei vielä tiennyt mitä. Hänen kätensä tärisi, kun hän nosti lusikalla keittoa kulhosta. Osa keitosta läikkyi takaisin kulhoon. Tuntiessaan jäsenensä jotenkin heikoiksi, päätti hän mennä nukkumaan, olihan jo myöhäkin.
Unen läpi tunkeutui jotain, joka yritti saavuttaa Aronan tietoisuuden. Lopulta Arona rupesi saamaan siitä tolkkua. Zeus kutsui häntä nimeltä. Nuori nainen heräsi nyt kokonaan. Siinä tuo jumalainen näky seisoi, voimakkaine lihaksineen ja suklaa-hiuksineen, hämärässä huoneessa. Sanaakaan ei ole vielä vaihdettu, kun ulkona paukahtaa ukkonen. Samassa rankkasade alkaa piiskaamaan vuorenrinteitä. Salamat välähtelevät. Zeus näyttää huolestuneelta.
-Arona, minulla on erittäin tärkeää asiaa. Vanhempasi ovat vielä ulkona, heillä on riitely kesken, joten he eivät tule meitä häiritsemään.
Oli hetken hiljaista, kunnes Zeus jatkoi.
-Nuorena poikana isäni Saved löysi museon varastosta kolmetuhatta vuotta vanhan ihmeellisen kirjan. Sen alkuperäinen teos on kirjoitettu noin viisituhatta vuotta sitten. Oletko koskaan kuullut siitä?
-En ikinä...
-Se väittää olevansa Jumalan sana, jonka ihmiset kirjoittivat ylös.
-Mikä on Jumala?
-Se on kirjan, Raamatun, mukaan pyhä, suvereeni henkiolento, joka loi taivaan ja maan ja ihmiset ja eläimet.
-Miksei kukaan nykyään ole kuullut hänestä?
-Koska nykyään ei ole Jehovan todistajia. He olivat kovia saarnaamaan Jumalasta. Olemme saaneet käsiimme paljon heidän kirjallisuuttaan.
-No mutta kyllähän kaikki tietävät miten elämä sai alkunsa, kun ensin oli...
-Mutta kuuntelehan. Ihmiset kautta aikain uskoivat Raamatun kertomusten oikeasti tapahtuneen, mutta nyt meidän on syytä epäillä, että Raamattu kertoikin tulevaisuudesta.
-Mistä puhut?
-Raamatussa puhutaan vedenpaisumuksesta.
Aronan silmät laajenivat hieman. Hän muisti meren.
-Ihmiset maailmassa kävivät väkivaltaisiksi ja pahoiksi, joten Jumala päätti tuhota heidät kaikki. Hän käski Mooses-nimistä hyvää miestä rakentamaan suuren arkin, johon mahtuisi pari jokaista eläinlajia ja Mooses itse perheineen. Sitten Jumala lähettäisi suuren vedenpaisumuksen ja kaikki muut kuolisivat. Tämän siis olikin tarkoitus kertoa tulevaisuudesta. Nykyajasta.
-Kuka sitten on Mooses?
Zeus piti taas pienen tauon ja katsoi kattoon, kuin miettien, miten asettaisi sanansa.
-Mooses tarkoittaa 'sitä, joka on pelastettu vedestä', 'pelastettua'. Isäni nimi on Saved: pelastettu. Kertomuksen mukaan Mooseksella on kolme lasta. Isällänikin on: minä, Esha ja casa.
-Onko Jumala sitten puhunut hänelle?
-On. Hän juuri löysi Jumalan sanan, Raamatun, viimeisen tiettävästi jäljellä olevan kappaleen.
-Mutta kaikki ihmisethän ovat elossa...
-Ehkä vesi vielä nousee.
Ukkonen jyrähti lähellä, tuoden tilanteeseen lisää dramaattisuutta.
-Tulin vain kertomaan sinulle tämän, älä vaan rupea sinäkin tappelemaan. Palaamme asiaan myöhemmin.
Zeus kääntyi kannoillaan ja käveli pois asumuksesta.
Arona ei voi uskoa. Ei vaan voi. Sataa vaan. Vesi nousee.
-----------------------
*senkun ilkeilen vähän chapeaulle ;D
Vastaukset 3
Vanhimmat
älkää välittäkö pienestä nimien sekoittamisesta;P
...yksityiskohta tuo "kolme hymykuoppaa".. >:)
Tulipahan vain mieleen ;).