Mikä on paras? Revolver, Sgt. Pepper? Tuskin ainakaan Abbey Road. Se on minun mielestäni popin mittapuullakin epätasainen levy, alkupuolen nolojen biisien takia.
Beatlesin paras levy?
Dhommi´
18103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Revolver on tasaisin, vaikka silläkin on heikot kohtansa. Pirtsakka ja kekseliäästi sovitettu lyhyiden pop-laulujen sikermä. "Here, There and Everywhere" on kuitenkin aina kuulostanut ikävystyttävältä ja imelältä ja "Yellow Submarine" on parempi Speden ja Simon jäänsärkijäversiona. "Taxmanista" tulee aina jotenkin mieleen 60-luvun Batman-tv-sarjan teema, mikä murentaa kappaleen uskottavuutta (ja onhan sanoituskin aika typerä, jos rehellisiä ollaan).
Abbey Roadin A-puolen huonoudesta olen samaa mieltä Dhommin kanssa. Varsinkin McCartney sabotoi sitä parhaansa mukaan. "Maxwell's Silver Hammer" on ylittämättömän typerä ja korni. Jostain syystä McCartney kuulemma vaati siitä loputtomia ottoja saaden John Lennonin aivan ymmärrettävistä syistä hermoromahduksen partaalle. "Oh! Darlingin" olemassaolon mielellään unohtaisi. Doo-wob-biisi jossa on väkinäistä karjuntaa junnaavan taustan päällä? Ei vakuuta. Kuka kuuntelisi moista paskaa, jos esittäjän nimeksi ei olisi merkitty The Beatles?
Toisaalta, mitä Lennon kuvitteli tekevänsä vuonna 1969? Blues-rockia? Oli tapansa mukaan noin vuoden aikakauden nopeasti vaihtuvista muotivirtauksista jäljessä. "Come Together" toimii (kiitos McCartneyn basson). "I Want You" ei toimi (vaikka basso on hyvin soitettu siinäkin). Harrisonin "Something" on yliarvostettu ja liian raskas sovitukseltaan, liian Las Vegas -kamaa (ilmankos Frank Sinatra piti siitä). Ringon mustekalarenkutus (onpa sointukulku! - no Dhommi ainakin kuulee) saa säälipisteitä.
Loistava kirjoitus!
Come Togetheria en tosin kehuisi. Käytännössä kyseessä on äärimmäisen alkeellinen rytmikappale, kieltämättä tyylikäs ja arvokas verrattuna tämän päivän vastaaviin. Harmonian idearikkautta saa tästä(kin) etsiä, löytämättä. Somethingissa on minusta aineksia kevyen musiikin standardiksi, ja yleensä varsin tumpelo Harrison onnistuu säkeistöjen lisäksi hyvin väliosassa, vaikkakin mieleen tulee vähän Help!in a-osan sointurakenne. Maxwell Silver Hammer on täysin laaduton pelleily, kuten Oh! Darling ja Octopussy. Peruspoppia kolmisoinnuilla, ei minkäänlaista arvoa. Ei mitään tekemistä edes tyylikkään popmusiikin kanssa - saati laadukkaan musiikin kanssa. I Want You Back (Shes So Heavy) on minusta lähinnä kokeilu. Here Comes the Sunissa on aika vähän ainesta (klassisen musiikin mittapuulla) noin pitkäksi biisiksi, mutta kappale on sävelletty ammattitaitoisesti puhaltimineen (sovittamisesta ei kuulu puhua). Sitten aika lailla tulee se pitkä torso-jatkumo. Ihan OK, mutta materiaali on aika kevyttä, sanoisin hoilailumusiikkia.
Miten kiero onkaan mieli, kun tekee avauksen 'paras levy' vain osoittaakseen puutteita ja kertoakseen huonommuudesta.
Miinustajat se huomasivat. Ja kun ei saa huomiota, keskustelee itsensä kanssa.
Koskaan - siis milloinkaan, ikinä - en keskustele itseni kanssa.
Tottakai olen valmis kirjoittamaan positiivista silloin, kun siihen on aihetta. Revolverin kohdalla siihen on monasti aihetta. Abbey Roadin kohdalla harvemmin. Puhuin avauspuheenvuorossa lyhyesti Abbey Roadin ongelmista, ja Musadiggari vastasi asiapitoisella viestillä. Kommentoin lisää.
Niin laatukeskustelu toimii, vastustamaton Wallyseni.
Parhaan voi toki määritellä negaation kautta - asennekysymys.
Tosin en ole Wally.
Dhommi tuntee vastustamatonta ja perverssiä vetoa Wallya kohtaan ja pyrkii mainitsemaan Wallyn joka postissaan. Poikarakkaus on ok, mutta Dhommi olisi voinut pitää mieltymyksensä omana tietonaan.
Wally-Esa-vb on minusta harvinaisen vastenmielinen ihminen.
Klassinen on parasta.
Huonon bändin kohdalla paras valitaan juuri negaation kautta, totta.
Toisaalta Revolverilla on muutamia hienoja sävelmiä
Uppia kehiin!
Tässä viestissä "Uppia kehiin!" kiteytyy Dhommin kontribuutio keskusteluun (henkilökohtaisten loukkauksien ja yleisen nimittelyn ohella).
Up voisi olla positiivinen ilmaisu vaan ei ole.
Mietin hieman, mitä "sivistäjä" teet tällä palstalla. Valitat ja valitat, muttet kanna yhtäkään omaa korttasi kekoon. Taidat olla yksinäinen, tai itse asiassa siitä ei ole epäilystäkään.
Mutta rakenteellisen ja harmonisen sisällön kriteereillä (eli musiikin nimissä) klassinen on ollut parasta a-luokkaa jo 1000-vuotta. Laimea häviäjä on ollut aina kansanmusiikki ja populaarimusiikki.
Mene itkemään muualle, ja opettelemaan kirjoittelemista toisaalle.
Mietin hieman, mitä "Dhommi´" teet tällä palstalla. Jankutat ja jankutat, muttet anna yhdenkään mielipiteen vaikuttaa omaasi. Taidat olla pakkomielteinen, tai itse asiassa siitä ei ole epäilystäkään.
Lakkaa jankuttamasta ja opettele hyvän käytöksen alkeet.
No, eihän tiällä kukkaan ota toisilta onkeensa. Silti kaveri on kyllä hoidon tarpeessa, ei itsekkään ossaa kertoo pakkomielteesä syitä.
ihan vaan mielenkiinnosta, Dhommi: ehditkö sä soittaa/treenata/konsertoida/tehdä töitä (mitä ikinä elääksesi teetkään) kun sä oot ihan koko ajan tällä palstalla? käyn täällä ehkä kerran viikossa ja joka kerta täällä on mahdoton läjä sun aloituksia ja viestejä joka päivältä ja lähestulkoon joka kellonlyömältä. mun mielestä se on aika uskomatonta omistautumista. no, pelottavaakin, eihän siitä mihinkään pääse.
Teen ansiotyötä, ja soitan pianoa. Työssäni olen internetin lähellä alati. Ei syytä huoleen! = )
Palsta on kyllä koukuttava! :-)
no ootko sä just ny duunissa? tai mitäs jos sun pomo tietäis että sulla on tää palsta koko ajan auki? tosin jos olet itse itsesi pomo niin ei kai siinä mitään. tosin epäilen että työn tehokkuuden täytyy jotenkin kyllä kärsiä. kyllä mä olen vähän huolissani.
töissä?
Olen töissä