Ennenvanhaa oli tavallista, että perheessä oli paljon lapsia.
Maatalousyhteiskunnassa perheet olivat monen sukupolven yhteisöjä, jossa lapislla oli paljon aikuisia ihmisiä tukena. Perheeseen kuului isovanhemmat, naimattomat sedät ja tädit, joskus piiat ja rengit. Isä työskenteli myös kotona pelloilla ja navetassa.
Tänä päivänä kotona on vain äiti ja iso lapsikatras, isä käy töissä muualla.
Miten tällainen perhe selviää?
Maatalousyhteiskunnassa perheet olivat monen sukupolven yhteisöjä, jossa lapislla oli paljon aikuisia ihmisiä tukena. Perheeseen kuului isovanhemmat, naimattomat sedät ja tädit, joskus piiat ja rengit. Isä työskenteli myös kotona pelloilla ja navetassa.
Tänä päivänä kotona on vain äiti ja iso lapsikatras, isä käy töissä muualla.
Miten tällainen perhe selviää?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vesi tulee kuumana. Ei tarvitse puuta.
Ruoka tulee kaupasta, ei tarvi pottujs luokkia.
Sähköposti tuo iloa.
On auto ja asfalttitie. Lapsen teko ja hoito ei koskaan ole ollut niin helppoa kuin nyt. Silti valitetaan enemmän kuin koskaan
Lapset tarvitsevat muutakin kuin ruokaa ja vaatteet päälle.
Kyllä isoa perhettä pystyy pyörittään, eli ruokkiin ja vaatettaan lapset, mutta kuka ne lapset hoitaa.
Lapsi tarvii aikuisen tukea ja huomiota.
Näissä maatalousyhteiskunnan perheissä oli paljon aikuisia ihmisiä, joilla oli aikaa lapsille, esim. Astrid Lindgrenin Eemeli vietti paljon aikaa myös Aatu -rengin kanssa.
Lapset tulevat hoidetuksi, ravituksi, opetetuksi ja työllistetyksi paremmin kuin koskaan. Silti sinäkin valitat enemmän kuin koskaan.
Toki on perheitä joissa uupumus tulee. Kaikki eivät jaksa, yleensä toinen vanhempi on sitten liian lujilla. Jos molemmat, niin tulee kaaos.
Puitteissa ei ole syyt, ne ovat paremmat kuin koskaan. Tilanne ei parane jos apuun haetaan pussihousuinen Renki 1920 luvulta ;)))).
Sossu auttaa tarvittaessa. Siinä ei ole mitään väärää, kuin ei aiemmin Rengeistäkään. Maailma muuttuu, realiteetit eivät..
Juu, kyllä nyt pitäisi synnyttää monin verroin enemmän lapsia kuin silloin tiettömien taipaleiden takana eikä ollut sähköäkään.
Aloittaja varmaan tarkoitti henkistä puolta monilapsisessa perheessä. Jokaisen lapsen yksilöllisten tarpeiden tunnistaminen, sisarussuhteiden tajuaminen, ujoimpien lasten tukeminen, todellinen läsnäolo ja rivien välistä lukeminen voivat jäädä vähemmälle jos lapsia on toistakymmentä.
Melko heikosti pärjäävät. Yhden ihmisen tulot eivät meinaa, mittavista sosiaaliavustuksista huolimatta, riittää mitenkään 12-15 hengen elättämiseen. Perheet väsyvät ja siitä seuraa juuri tätä kauheata rikollisuutta, mistä Johanna Hurtig puhuu.
Vaikka entisinä aikoina syntyikin yleensä paljon lapsia, niin heistä jopa puolet kuoli keuhkotautiin ja erilaisiin rokkoihin.
Lapset osallistuivat myös maatalouden töihin viimeistään 7-vuotiaina. Heistä siis oli taloudelle selvää hyötyä. Näin on tietysti nykyisinkin asianlaita esimerkiksi puutarhuriyrittäjillä. ja leipureilla. Muuten maatalous on koneellistunut. Ei 10-vuotiasta oikein uskalla pistää ajamaan leikkuupuimuria tai käytämään lypsyrobottia.
Lukuunottamatta tiettyjä yrittäjäperheitä ei lapsista ole juuri muuta konkreettista apua kuin kotitöissä. Koska pienet lapset vain sotkevat, menee isompien lasten ja vanhempien aika heidän jälkiensä korjaamiseen.
Lukekaa Astrid Lindgrenin Eemeli -kirjoja, niin huomaatte, ettei siihen aikaan pienet lapset osallistuneet talon töihin, heidän työtään oli leikkiminen.
Huomatkaa myös, että Eemeli vietti paljon aikaa myös Aatu -rengin kanssa, mikä varmasti on tehnyt hyvää pienelle pojalle.
Tänä päivänä olisi hieno, jos jokaisella pienellä pojalla olisi ystävänä Aatu ja pienellä tytöllä Liina.
Luuletko sinä kirjoja lukenut ihminen että menneen ajan pieneläjä mökkiläisillä oli RENKEJÄ joiden kanssa mökin vekarat saattoivat "leikkiä" ja viettää aikaansa?
Moni lapsi joutui orvoksi ja kunnan huutokaupassa halvimmalla ottaneelle talolliselle apupojaksi pelto- ja navettatöihin.
Muistan omasta lapsuudestani 60 -luvulta, kun asuimme jonkin aikaa äitini kotona maalaistalossa.
Siellä oli paljon aikuisia ihmisiä meidän lasten kanssa, oli isovanhemmat ja äidin veli vaimonsa kanssa, eli kuusi aikuista ja meitä lapsia oli kolme.
Muistan, kun kävin enoni kanssa navettatöissä, vaikka olin vasta neljä vuotta :-)
Minulla oli oma vasikka, josta sitten kasvoi iso lehmä.
SRK:n nimerkki Hemesti kehuskeli toisessa keskusteluketjussa synnyttäneensä YHDEKSÄN lasta keisarinleikkauksella ilman mitään ongelmia, Jokaisen vl-uskovaisen aviovaimon tulee kyetä samaan, tai valittaa turhasta!
Lapsen kehityksen kannalta on tärkeämpää vanhempien huomio kuin sisarusten huomio.
Ei 14 lapsen megaperheessä vanhemmilta riitä huomiota lapsille. Lapset ovat näissä perheissä valjastettuja orjatyöhön, että perhe ylipäänsä selviää arjestaan.
Eräs suurperheessä kasvanut nainen kertoo tässä millaista elämä oli 1970-80-luvulla:
"Äitini kohtalo lapsen silmin"
http://freepathways.wordpress.com/2012/09/29/aitini-lapsen-nakokulmasta/