Mikä on vaativin opetusaine, siis tulevalle aineenopettajalle? Fysiikka, hissa mm?
Vaativin opetusaine?
viilipurkeissa
15382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minun mielestäni oma aineeni on vaativin. En tunne ketään, joka pitäisi toisen opettajan ainetta vaativampana kuin omaansa.
Lukiossa äidinkieli ja kirjallisuus, sillä etenkin tekstitaidon kokeen tehtävät ovat hyvin soveltavia. Pitää opettaa oppilaita ajattelemaan faktatietojen opettamisen sijaan.
Yläkoulussa kenties matematiikka: pitää todella opettaa, jotteivat heikoimmat oppilaat tipu kokonaan kärryiltä.
Eiköhän se ole koko koulun tehtävä, että faktatiedoista edetään ajattelua ja kyseenalaistamista.
En kuitenkaan laske äidinkieltä vaativien aineiden joukkoon, kuten en myöskään historiaa, yhteiskuntaoppia, uskontoa, kuvaamataitoa ja liikuntaa.
Sanoisin, että vaativimmat aineet, jotka tulee mieleen ovat:
kotitalous (työn raskaus opetustilanteessa)
tekninen työ (työn vaarallisuus opetustilanteessa)
kemia (työn raskaus opetustilanteessa)
matematiikka (oppilaiden inhokki aine, pakkopulla, ja heikkojen oppilaiden opettaminen -> vetää kivirekeä perässä?)
Mitä opettaisin itse mielelläni koulussa?
Kuvista - voiko lepposampaa ainetta olla? Oppilaatkin tekee mielellään töitä, kun saavat häärätä tunnilla.
Mitä en mielelläni opettaisi?
matikkaa - oppilaille pakkopullaa
kemiaa - oppilaille varmaan kaikkein epäseksikkäin aine
liikuntaa - voi tylsempää ainetta olla?
Hups, tarkoitin yllä ESSEEkoetta kirjoittaessani soveltavasta kokeesta. Eipä sillä, että tekstitaidon kokeessakaan pelkällä ulkoluvulla pärjäisi.
Ei tuohon ole vastausta. Riippuu siitä, minkä kokee vaikeaksi. Esimerkiksi moni ei jaksaisi olla liikkaopena, koska koko ajan pitää siirtyä paikasta toiseen, muistaa varata paikat ja välineet. Se, ettei ehdi opehuoneeseen, saattaa olla haastavaa sosiaaliselle opelle ja hankaloittaa muutenkin arkea. Fy/ke-ope pääsee helpommalla siinä, että ryhmässä on vähemmän oppilaita ja arvioitavaa on näin ollen vähemmän. Matematiikka voi olla sisältönä vaikea, mutta matikanope voi yläkoulussa yleensä saada ryhmästä heikoimmat erityisopetukseen. Lisäksi matikan tunnit ovat yleensä hyvin samanlaisia, eli niitä ei tarvitse suuremmin suunnitella. Myös kokeiden korjaaminen on mekaanisempaa kuin reaaliaineissa, joissa kirjoitetaan esseevastauksia.
Arvelisin, että lukion äikkä on haastavimmasta päästä. Nykyään kirjoitutetaan todella paljon, yo-kirjoitukset muuttuvat jne. eikä ole selkeitä oikeita vastauksia, joita opettaa tai selkeitä pisteitä, joita laskea. Aikaa on mahdollista saada kulumaan todella paljon! Asiat voi myös opettaa todella monella tavalla, mikä on kiinnostavaa, mutta käytännössä haastavaa.
Ukko akan töissä, akka ukon töissä!
Eikös eri oppiaineiden työmäärä ole huomioitu opetusvelvolisuudessa, joka on pienin lukion äidinkielessä. Mitä taas tulee yo-kirjoitusten jatkuvaan (?) muuttumiseen, niin siitä selviää ammattitaidolla. Pitäähän muutoksia olla, vaikkakin jostain syystä toki viime vuosina on ollut liian nopeita muutoksia äidinkielessä erityisesti oppilaita ajatellen. Miksi siihen ei puututa voimakkaammin?
On melko lapsellista lähteä vertaamaan eri oppiaineiden vaativuutta, sillä vaatimukset ovat aivan muualla.
1) Fy/ke-ope pääsee helpommalla siinä, että ryhmässä on vähemmän oppilaita ja arvioitavaa on näin ollen vähemmän. 2) Matematiikka voi olla sisältönä vaikea, mutta matikanope voi yläkoulussa yleensä saada ryhmästä heikoimmat erityisopetukseen. 3) Lisäksi matikan tunnit ovat yleensä hyvin samanlaisia, eli niitä ei tarvitse suuremmin suunnitella. 4) Myös kokeiden korjaaminen on mekaanisempaa kuin reaaliaineissa, joissa kirjoitetaan esseevastauksia.
-----------------
Nyt ei kyllä selkeästi puhu kokemuksen ääni.
1) Opetusryhmä pitää lain mukaan ollakin pienempi, koska kyseessä on oppilaiden turvallisuusseikat. Etenkin kemiassa käytetään vaarallisia kemikaaleja. Pieni ryhmä ei tee opetuksesta yhtään sen helpompaa. Opettaisin mielelläni kaikki tunnit matikkaa suuressa ryhmässä kuin kemiaa, sillä kemian tunneilla olet täydellä työteholla koko ajan, koska joudut opettamaan ja vahtimaan oppilaita koko ajan.
2) Erityisopetus ei ole mikään paikka, jonne dumpataan heikot oppilaat pois. Erityisopetusresurssi samanaikaisopetuksena on erityisopettajan taitojen tuhlausta. Erityisopetus pitää varata erityistä tukea ja tehostettua tukea tarvitseville. Monessa koulussa kuitenkin ja valitettavasti erityisopettajat ovat monesti samanaikaisopettajia, koska muita matikisteja ei ole osattu resurssoida samanaikaisopetustehtäviin. Eikä se erityisopettajakaan ole aina paikalla, joten kyllä se itse matikan opettaja vastaa koko luokasta - myös niistä heikoista.
3) Samanlaisia? No ei kai matematiikka siitä mihinkään muutu, ei muutu kieletkään, liikunta, kuvaamataito jne. Tunnit vaihtelevat paljonkin opetusryhmästä riippuen. Ihminen joka ei ole päivääkään opettanut matikkaa, voi sanoa tuntien olevan samanlaisia.
4) Voi aivopieru! Mistä näitä kommentteja sikiää... Taidettu nukkua matikan tunnit? Matikan koetehtäviä voi tulkita monin eri tavoin ja lähestymistavat vaihtelevat. Ei ole yhtä oikeaa tapaa laskea laskua, laskutapoja voi olla useita. Samoin myös varsin luovat ratkaisut tuottavat harmaita hiuksia, joita joutuu miettimään jopa toisen opettajan kanssa, mitä ihmettä oppilas on oikein tehnyt - etenkin jos oppilas on päätynyt vielä oikeaan ratkaisuun.. Vai meinaatko, että tehtävästä saa pisteitä vain sen mukaan, millaisen mallivastauksen olen laatinut ja "suoraviivaisesti" korjaan sen mukaan??
1. Edelleenkään en kiistänyt tuntien raskautta. Totesin vain, että tunnin jälkeen esim. kokeita korjatessa kemian ope on nopeammin valmis kuin vaikkapa hissan tai äikän ope. Millään tavalla ei ole ollut tarkoitus vähätellä tuntien raskautta. Miksi pitää koko ajan kimmastua sellaisista väitteistä, joita ei kukaan ole edes esittänyt?
2. Olen opettanut monessa koulussa. Käytännössä asia on niin kuin sanoin: matikisti voi siirtää pari heikointa luokasta pois. Se ei ehkä ole oikein, mutta monessa koulussa vallitseva käytäntö. Matikassa on myös jakotunteja tai muuten pienempiä ryhmiä.
3. Olen itse lusinut tuhannet matikan tunnit ja ne olivat kaikki samanlaisia. Ensin tarkastetaan läksy, ope selittää (uuden) asian ja sitten lasketaan ja sitten tarkastetaan ja sitten annetaan läksy. Nykyiset oppilaani ja lapseni ovat kertoneet, että samalla kaavalla mennään useimmiten edelleen. Ei matikan tunneilla yleensä harjoiteta draamapedegogiikkaa tai ryhmätöitä tai tehdä esitelmiä jne. Poikkeuksiakin varmasti on ja sinä lienet yksi, onnea siitä!
4. Tämän perustan omaan kokemukseen. Omassa aineessani opetan hyvin erityyppisiä asioita hyvin erilaisilla metodeilla ja myös testaan niitä eri tavoin. On aivan eri asia arvioida kokeita verrattuna kirjoitelmiin; se on suunnattoman paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa, vaikka toki voisin lähteä tässä esittämään, että mitä tahansa voi pohtia maailmantappiin. Vinkiksi sanoisin, että kannattanee tehdä sellaiset kokeet, että itse tietää, mitä on tarkoittanut.
Loppukaneetiksi voi sanoa, että enpä olisi uskonut tämmöiseen herkkähipiäisyyteen! Ensimmäisen viestin ajatus kun oli, että aineita ei voi noin simppelisti verrata ja kaikissa on hankaluutensa. Mutta ilmeisesti osuin ihan tarkoittamattani arkaan paikkaan, koska se koira älähtää jne.
>>>>Esimerkiksi moni ei jaksaisi olla liikkaopena, koska koko ajan pitää siirtyä paikasta toiseen, muistaa varata paikat ja välineet. Se, ettei ehdi opehuoneeseen, saattaa olla haastavaa sosiaaliselle opelle ja hankaloittaa muutenkin arkea.
No, no! Pieleen meni siinä, että ryhmäkoko tekisi työn helpommaksi. FyKe-tunnit ovat erittäin hankalia, kun luokassa käsitellään tulta ja jopa väärinkäsiteltyinä vaarallisiakin aineita. Kun luokassa hääräävät vielä häiriköt, joiden mielikuvituksella on vain taivas rajana, niin ei taatusti pääse helpommalla. Tunnit on valmisteltava etukäteen huolellisesti aina tarkkoja ajoituksia myöten. Ai niin helppoa se on, jos tunnilla ei tehdä mitään. Minä pitäisin juuri kotitalouden ja kemian tunteja hankalimpina. FyKe-tunneilla ei ole sattunut toki onnettomuuksia kuten teknisissä töissä, mutta se taas johtuu opettajien ammattitaidosta ja hyvästä tietotasosta.
Minä saoisin, että äidinkieli on kaikista helpoi oppiaine, vaikka näyttää siltä, että opettajat eivät osaa motivoida oppilasta näillä tunneilla. Kaikista eniten valitetaan liikunnan ja äidinkielen tunneista, joiden työmäärä on oppilaille usein ylimitoitettu.
No heippa taas:)
Viestisi on hyvä esimerkki siitä, että äikän opettaminen ei ole helppoa tai siitä, että äikänopet ovat laiskotelleet. Monelle oppilaalle jää aukkoja yleissivistykseen, esimerkiksi luetunymmärtämiseen.
Tuossa viestissänihän sanoin, että eri aineissa on erilaisia haasteita, ja annoin muutaman esimerkin. Ihan varmasti fy/ke-tunnin pitämisessä on vaikeutensa, mutta ei se poista sitä, että kokonaistyömäärää puolestaan helpottaa ryhmien pienuus. Onhan eri asia arvioida 10 oppilasta kuin 25, minkä matemaatikko varmasti ymmärtää. Äidinkielessähän on tutkitusti suurimmat ryhmäkoot, eikä 30 oppilaan ryhmäkään ole harvinaisuus edes peruskoulussa.
Itse en todellakaan ole niin typerä ja ylimielinen, että lähtisin väittämään jonkun pääsevän helpolla. Viestini pointti oli se, että eri aineissa on eri haasteet, ja se, minkä kokee haastavaksi, riippuu myös ihmisestä ja hänen persoonallisuudestaan. Sinun persoonallisuutesi on ilmeisesti sellainen, että et kokisi mitenkään haastavaksi viettää viikonloppua satojen kirjoitelmien kimpussa. Ei siinä mitään, kukin on oman alansa valinnut ja puolensa on kaikissa. Vain typerys lähtee mollaamaan toisen työtä ja väittämään sitä helpoksi.
Opetusvelvollisuus taisi unohtua? Sehän on 15 h ja huomioitu siinä.
Arvioi sinä vain omaa työtäsi.
Missä koulumuodossa?
Vieraat kielet ovat tosi helppoja opettaa. Kaikki ovat yliömotivoituneita ja kelläkään ei ole vaikeuksia oppia niitä. Ja kieltenopethan ovat synnynnäisen lahjakkaita niissä, joten aineenhallinta on ihan pikku juttu, josta ei juuri vaivaa ole.
Kyl se on kuvis. Kuviksen opettajien ammatti on ihan pirun raskas ja vaativa.