täysin lopussa?

En oikein tiedä onko tästä kirjoittelusta mitään apua, mutta haluaisin kuulla muiden mielipiteen tilanteestani. Pahoitteluni mikäli meni väärälle osastolle, en oikein tiedä mihin tämä pitäisi laittaa.

En keksi mitään, mikä selittäisi jatkuvan huonovointisuuden aamuisin; oksentelen, vatsaan koskee ja minua huimaa voimakkaasti. (Raskaus on mahdollinen, mutta erittäin epätodennäköinen.)

Minulle suoritetaan kolposkopia ensi kuussa, koska minulla on ollut vuoden ajan jatkuvia solumuutoksia papakokeissa, ja pelkään, että tulokset eivät ole kovin hyviä. Olen äärimmäisen stressaantunut, ja minua pelottaa, että tämä vaikuttaa lapsettomuuteen, tai minulla on syöpä alkamaisillaan.

Opiskelu ei tunnu mieleiseltä, enkä pysty hetkeksikään unohtamaan hermostunutta ja itkuista olotilaani. Olen niin uupunut etten haluaisi muuta, kuin maata sängyllä ja nukkua koko päivän. Tämä on sinänsä ironista, koska en pysty nykyään nukkumaan. Heräilen muutaman kerran yössä, ja olen aina aamulla väsyneempi kuin nukkumaan mennessä.

Olen laihtunut 7 kiloa muutamassa kuukaudessa (paino jo alipainoisen puolella) ja menkat tulevat miten sattuu, yleensä 2vk välein.

Kotona minua ahdistaa se, että joudun vastaamaan ruuan teosta ja siivoamisesta. Avomieheni on pitkiä päiviä töissä, joten en halua häntä vaivata näillä asioilla, ja minulle tulee saamaton olo, mikäli en ole saanut jotain aikaiseksi. Minua vaivaa myös se, että aloitan riitelemään hänen kanssaan yhä useammin, koska yleensä kiinanmuurin mittainen pinnani on erittäin lyhyt nykyään.

En silti ole täysin onneton ihmisraato, vaan koen ajoittain myös onnen hetkiä, olen päivittäin iloinen ja kykenevä nauttimaan asioista.