Mustasukkaisuutta???????

vastauksista.
On tullut tehtyä virheitä, jotka tekisin toisin, vaan ei nyt auta niitä märehtiä.
Yksinhuoltajana ei todellakaan ole ollut helppoa.

Asioita olen pistänyt tärkeysjärjestykseen ja yksi niiden joukossa on tyttäreni.
Olen hänelle tuskan kanssa sanonut tilanteen. Haluan todellakin jo päästä omaan elämään. En tarkoita että hylkäisin hänet, vaan uskon välien paranevan kun asumme erillämme.

Ikävä on huomata epäonnistuneensa kasvatuksessa. Todellakaan hän ei ulkoisesti ole ns.paha, rikollinen tms. Ehkä liiankin kiltti aina ollut.
Työtä joudun tekemään, vaan periksi en anna, vaikka mitä tapahtuisi.

Minna kirjoitti:

vastauksista.
On tullut tehtyä virheitä, jotka tekisin toisin, vaan ei nyt auta niitä märehtiä.
Yksinhuoltajana ei todellakaan ole ollut helppoa.

Asioita olen pistänyt tärkeysjärjestykseen ja yksi niiden joukossa on tyttäreni.
Olen hänelle tuskan kanssa sanonut tilanteen. Haluan todellakin jo päästä omaan elämään. En tarkoita että hylkäisin hänet, vaan uskon välien paranevan kun asumme erillämme.

Ikävä on huomata epäonnistuneensa kasvatuksessa. Todellakaan hän ei ulkoisesti ole ns.paha, rikollinen tms. Ehkä liiankin kiltti aina ollut.
Työtä joudun tekemään, vaan periksi en anna, vaikka mitä tapahtuisi.

Lue lisää

Itse nyt parikymppisenä ihmisenä ja vähitellen teinivuosista selviytyneenä väittäisin, että tyttäresi on kerta kaikkiaan niin tottunut jakamattomaan huomioosi, että kokee miehesi uhkana. Kukaan ei ole niin itsekeskeinen kuin teini, mutta parikymppisen ihmisen pitäisi jo kyetä näkemään myös sinun oikeutesi onneen. Näin ollen älä anna hänen enää pompottaa itseäsi vaan tee selvät pelisäännöt. Tee ne rakkauttasi korostaen. Tee ne oman onnesi takia, mutta myös tyttäresi takia. Hänen on viimein aika havahtua näkemään sinut ihmisenä, jolla on omatkin tarpeet ja aika tajuta, ettei kenenkään maailma (ei edes sinun!)pyöri ainoastaan hänen napansa ympärillä. Voit myös kysyä tyttäreltäsi, eikö hän toivo sinun onneasi.

Mitä taas taitoosi kasvattajana tulee, ei sinun tarvitse syyllistää itseäsi tyttäresi käytöksestä. Riittää että olet yrittänyt parhaasi olla hyvä äiti. Kukaan ei voi vaatia sinulta enempää. Sitä paitsi tyttäresi käytös on monien asioiden summa, eikä sillä välttämättä ole kovinkaan paljon tekemistä sen kanssa, millainen kasvattaja olet.

Joka tapauksessa, kyllä tyttäresi vähitellen rauhoittuu kun joutuu sopeutumaan tilanteeseen ja huomaa ettei huuto ja itku auta.

Minna kirjoitti:

vastauksista.
On tullut tehtyä virheitä, jotka tekisin toisin, vaan ei nyt auta niitä märehtiä.
Yksinhuoltajana ei todellakaan ole ollut helppoa.

Asioita olen pistänyt tärkeysjärjestykseen ja yksi niiden joukossa on tyttäreni.
Olen hänelle tuskan kanssa sanonut tilanteen. Haluan todellakin jo päästä omaan elämään. En tarkoita että hylkäisin hänet, vaan uskon välien paranevan kun asumme erillämme.

Ikävä on huomata epäonnistuneensa kasvatuksessa. Todellakaan hän ei ulkoisesti ole ns.paha, rikollinen tms. Ehkä liiankin kiltti aina ollut.
Työtä joudun tekemään, vaan periksi en anna, vaikka mitä tapahtuisi.

Lue lisää

Älä nyt syyllistä itseäsi. Ei todella ole helppoa olla yksinhuoltaja. Parisuhteenkaan lapset eivät ole täydellisesti kasvatettuja, kaikki kasvattajat tekevät omia virheitä, kukaan ei ole täydellinen. Tyttäresi on mustasukkainen, riippuvainen sinusta, olet hänen tärkein ihminen, nyt sinun on vain tyrkättävä maailmalle. En tiedä, soveltuuko sinulle seuraavat neuvot, mutta kuitenkin, heittäydy vähän kaipaavaksi, kysy jos saat käydä täyttämässä jääkaappia kerran viikossa, saatko soittaa kerran päivässä, luulisin että vuoden päästä tyttäresi olisi täysin kyllästynyt huolenpitoosi. Usko, että olet onnistunut, kun tyttäresi ei ole paha, rikollinen, huumeiden käyttäjä, hän on saanut hyvät elämän eväät, aikuinen ihminen itse päättää, miten ne käytetään. Jaksamista ja aurinkoa.

meillä ei kummallakaan ole moista ongelmaa. Sinulla ei liene lapsia, joten älä kommentoi ollenkaan, ellet pysty asiallisesti kommentoimaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Olihan sitä viestiketjussa taas edes yksi oTTo mulkquist, eikö niin?

Ala katsella, sinä Minna, uutta asuntoa.
Katselet asunto ilmoituksia tiiviisti niin, että tyttäresikin sen huomaa, juttelet muutosta ja käsket tyttärenkin katsomaan ilmoituksia yhtä ahkeraan, koska Sinä aiot muutta yksin, niin eihän omalle tytöllekään ole kiva jäädä taivasalle.
Todellisuudessa ei tietenkään tarvitse itsesi muuttaa, mutta laitat likkaan vauhtia ja etsitte yhdessä hänelle asuntoa, vaikka etsit sitä malliksi itsellesi.
Oveluutta peliin ja pimu oman katon alle. Muutenhan se on vielä 40. siinä sinua komentelemassa.