Kaksisuuntainenko?

Olen 18 vuotias opiskelija ja käynyt säännöllisesti psykologilla parisen vuotta. Syön SSRI- lääkkeitä n. 30mg tällähetkellä. Annosmäärä ei kuitenkaan ole vielä vakio, vaan nostellaan vähitellen. Diagnosoitu siis keskivaikea/vaikea nuoruusiän masennus.

Normaalisti tasainen masennusjakso menossa, kunnes tänä kevät/kesä kaikki muuttui. Olin itsevarma, lähemmäksi kaikkivoipainen, mielestäni kaunis ja haluttu. Tein asioita mietttimättä seurauksia, käytin rahaa miten vain, petin poikaystävääni, ja varastin jopa työpaikaltani. Tämä ei todellakaan ole tapaistani. Alkoholia meni myös todella runsaasti, ja äitini huolestui käytöksestäni. Ajoittain olinkin myös melko piikittelevä. Mielestäni mikään ei ollut hullusti, olin elämäni kunnoss.

Nyt kuitenkin parisen viikkoa sitten tuntui kuin tippuisin jaloilleni. Olo on mitä kamalin. Syyllisyyden tuskia koko kesästä. Koen itseni taas normaalin kamalaksi, ei kukaa voisi minusta välittää etc. Itkettääkin taas. Olen ollut ihan paska ihminen rakkaille enkä osaa selittää miksi olen käyttäytynyt niin...

Psykologilleni en uskalla asiasta kertoa, hävettää niin paljon..
163
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Hei,

Ei sinun tarvitse hävetä! Kyllähän tuo kuulostaa vahvasti kaksisuuntaiselta mielialahäiriöltä, joten lääkitys on mietittävä uusiksi. SSRI-lääkkeet voivat laukaista manian eivätkä ne yleensä edes auta kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksoihin.

Netistä löytyy paljon asiallista tietoa bipolaarihäiriöstä.

Kerro psykologillesi tilanteesta ja hakeudu pikimmiten lääkärin arvioon. Toivottavasti saat avun mahdollisimman pian!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Crippppple kirjoitti:

Olen 18 vuotias opiskelija ja käynyt säännöllisesti psykologilla parisen vuotta. Syön SSRI- lääkkeitä n. 30mg tällähetkellä. Annosmäärä ei kuitenkaan ole vielä vakio, vaan nostellaan vähitellen. Diagnosoitu siis keskivaikea/vaikea nuoruusiän masennus.

Normaalisti tasainen masennusjakso menossa, kunnes tänä kevät/kesä kaikki muuttui. Olin itsevarma, lähemmäksi kaikkivoipainen, mielestäni kaunis ja haluttu. Tein asioita mietttimättä seurauksia, käytin rahaa miten vain, petin poikaystävääni, ja varastin jopa työpaikaltani. Tämä ei todellakaan ole tapaistani. Alkoholia meni myös todella runsaasti, ja äitini huolestui käytöksestäni. Ajoittain olinkin myös melko piikittelevä. Mielestäni mikään ei ollut hullusti, olin elämäni kunnoss.

Nyt kuitenkin parisen viikkoa sitten tuntui kuin tippuisin jaloilleni. Olo on mitä kamalin. Syyllisyyden tuskia koko kesästä. Koen itseni taas normaalin kamalaksi, ei kukaa voisi minusta välittää etc. Itkettääkin taas. Olen ollut ihan paska ihminen rakkaille enkä osaa selittää miksi olen käyttäytynyt niin...

Psykologilleni en uskalla asiasta kertoa, hävettää niin paljon..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu