Ystävystyimme jokunen vuosi sitten miehen kanssa hänen tullessaan samaan työpaikkaan kanssani. Meistä tuli jotakuinkin samantien hyviä ystäviä. Hyvin nopeasti meistä tuli parhaita ystäviä, ja teimme lähes kaiken yhdessä. Emme ikinä asuneet yhdessä, mutta vietimme aikaa jatkuvasti toistemme seurassa. Hänen kanssaan oli niin hyvä olla. Tunsin hyvin nopeasti aivan järjetöntä kiintymystä häneen, mutta tuolloin vielä ajattelinkin häntä vain ystävänä. Olin lähdössä pitkälle reissulle, ja etenkin ennen lähtöäni halusimme viettää mahdollisimman paljon aikaa kahdelleen. Emme tehneet ikinä mitään erityistä, lojuimme kotona ja katsoimme telkkaria, teimme ruokaa, katsoimme leffaa... Olimme aina hyvin lähekkäin kun lösähdimme sohvalle tvtä tuijottamaan. Olisin voinut jäädä siihen tuntikausiksi, hänen lähelleen. Siinä oli niin hyvä olla.
Lähdin reissuun, ja sydäntäni särki joka ikinen päivä tuon vuoden ajan. Kuukauden reissussa oltuani tajusin, etten voinut tuntea pelkkää ystävyyttä häntä kohtaan, vaan olin oikeasti rakastunut. Ajattelin häntä JATKUVASTI. Joka ikinen päivä. Pian hän kertoi, että tulee käymään luonani. Odotin puoli vuotta hänen tuloaan, ja olin sortua lentokentälle, kun vihdoin näin hänen tulevan. Vietimme pari viikkoa yhdessä ja olin onnellinen. Hän palasi takaisin Suomeen ja minun ikäväni jatkui koko loppu reissun aivan yhtä sietämättömänä kuin se oli ollut aiemminkin. "Suhteemme" on jatkunut palattuani samanlaisena, olemme edelleen erottamattomia. Ainoa, mistä kiikastaa on se, että hän tykkää miehistä. En voi käsittää tätä. Miten hän ei voi tuntea samaa rakkautta minua kohtaan, kun minä en pysty olemaan hetkeäkään ajattelematta häntä. Hajoan pian tästä tuskasta. Olen kuitenkin kuullut, että hänellä on joskus vuosia sitten ollut tyttöystävä, mutten ole tästä varma. Enkä uskalla kysyä. En halua pilata täydellistä ystävyyttämme tunnustamalla tunteitani, ellen ole satavarma, että hän pitäisi myös naisista. Mitä helvettiä teen. Olen yrittänyt käydä treffeillä ja tapailla muita miehiä, mutten vain voisi vähempää kiinnostua yhtään kenestäkään. Useat treffit olen perunut, kun olemme olleet Hänen kanssaan yhdessä tekemässä jotain - ei oikeastaan yhtään mitään, mutten vain ole halunnut lähteä siitä.
Lähdin reissuun, ja sydäntäni särki joka ikinen päivä tuon vuoden ajan. Kuukauden reissussa oltuani tajusin, etten voinut tuntea pelkkää ystävyyttä häntä kohtaan, vaan olin oikeasti rakastunut. Ajattelin häntä JATKUVASTI. Joka ikinen päivä. Pian hän kertoi, että tulee käymään luonani. Odotin puoli vuotta hänen tuloaan, ja olin sortua lentokentälle, kun vihdoin näin hänen tulevan. Vietimme pari viikkoa yhdessä ja olin onnellinen. Hän palasi takaisin Suomeen ja minun ikäväni jatkui koko loppu reissun aivan yhtä sietämättömänä kuin se oli ollut aiemminkin. "Suhteemme" on jatkunut palattuani samanlaisena, olemme edelleen erottamattomia. Ainoa, mistä kiikastaa on se, että hän tykkää miehistä. En voi käsittää tätä. Miten hän ei voi tuntea samaa rakkautta minua kohtaan, kun minä en pysty olemaan hetkeäkään ajattelematta häntä. Hajoan pian tästä tuskasta. Olen kuitenkin kuullut, että hänellä on joskus vuosia sitten ollut tyttöystävä, mutten ole tästä varma. Enkä uskalla kysyä. En halua pilata täydellistä ystävyyttämme tunnustamalla tunteitani, ellen ole satavarma, että hän pitäisi myös naisista. Mitä helvettiä teen. Olen yrittänyt käydä treffeillä ja tapailla muita miehiä, mutten vain voisi vähempää kiinnostua yhtään kenestäkään. Useat treffit olen perunut, kun olemme olleet Hänen kanssaan yhdessä tekemässä jotain - ei oikeastaan yhtään mitään, mutten vain ole halunnut lähteä siitä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tarkoitatko että hä tykkää yhdestä miehestä? Tuskin hän voisi kiinnostua muista, jos hän on koko ajan sinun seurassa.
Voisinpa lohduttaa sinua jotenkin. Lähes samassa suossa tarvon itsekin, rakastuneena työkaveriini/ystävääni. Hän flirttailee ja kiusoittelee minua päivittäin, mutta muuhun en hänelle kelpaa. Tilaisuuksia hänellä kyllä on ollut, mutta jätti tarttumatta niihin, joten enää en uskalla yrittää.
Miten voikaan toinen ihminen vallata ajatukset niin, ettei muulle enää jää tilaa. En halua tätä rakkautta, hyödytöntä, hukkaan valuvaa. Olisin mieluummin vaikka kuollut, kuin tämän tuskan vallassa, vaikka periaatteessa elämäni onkin muuten hyvää ja onnellista.
Olisi mukava kuulla, miten muut ovat selvinneet yksipuolisista suurista tunteistaan
n>m
Hmmm... --> Olen siis itse nainen, ja hän pitää miehistä. Jostain syystä ei koskaan olla hänen kanssaa puhuttu, että onko hän Bi, vai tykkääkö pelkästään miehistä. Tuo ei jotenkin ole sellainen asia, jonka voisin hänen kanssaa ottaa puheeksi. Todennäköisesti hän sitäpaitsi vastaisi jotain puolivitsikästä, eikä välttämättä antaisi vastausta kysymykseen. Mutta toiveita ole elätellyt siksi, että olen kuullut, että hänellä olisi joskus ollut tyttöystävä ennen kuin me tutustuimme.
"Lohduttavaa" kuulla, etten ole ainoa tässä tilanteessa... Ei sillä, ettäkö se olisi hyvä asia. Siis tarkoitan, että oikeasti ikävää, että sinullakin on käynyt näin! Mutta jotenkin olen jo miettinyt, että voiko näin oikeasti tapahtua... Tällä hetkellä tuntuu, etten pääse näistä tunteista yli millään. Pari kolme vuotta sitten rakastuin ensimmäisen kerran, ja tuolloin erosta yli pääsemiseen meni melkein vuosi. Ja nyt olen vieläpä tajunnut, etten tuolloin ollut edes rakastunut!! NYT OLEN. Miten tästä pääsee yli? Toisaalta haluaisin vain murtaa muurin, ja kertoa hänelle. Mutten vain voi tehdä sitä. Mikäli siinä kävisi huonosti, tuolloinhan minä olisin vastuussa siitä, että hän on menettänyt parhaan ystävänsä. En voisi ottaa sitä harteilleni.
Sama täällä, tekisin melkein mitä vain päästäkseni pois tästä piinaavasta tuskasta. :'(