pelottaa

Mulle tuli raskausarpia ihan hirveesti tisseihin ja mahaan.. Toisesta tuli mahaan muutama arpi lisää, sillä maha oli hivenen isompi.. Arvet haalistuu ajan myötä.

Itse olen myös piikkikammoinen, mutta ekasta kivut vei voiton ja epiduraalin otin, ei edes sattunut kun laitettiin supistuksen aikana! Kannattaa mainita sairaalaan tuosta, niin eivät näytä sinulle piikkejä.

Esikoisesta jouduuin lopulta sektioon ja oli todella kamalaa palautuminen.. Sairaalassa oltiin niin kauan että olin palautunut kunnolla.. Toka oli normali synnytys ja jo viikon jälkeen olo oli normaali.

Suhde mieheen on ollut normaali koko ajan.. Hän on jaksanut kuunnella kummankin raskausajan hormoneistani johtuvaa kiukkua ihmeen hyvin..

hei tässä oma kertomukseni! Eikä tarkoitus todellakaan ole pelotella :)

Raskaus aika meni hyvin viikoille 30 asti pieni maha eikä ollenkaan raskausarpia ja oli tullut vain 4kg, sitten rysähtikin maha kasvuun ja jenkkiksien kohtaan tuli raskausarpia samoin napaan joka ei pullahtanut ulos vaan venyi sivusuunnassa, ja turvotusta oli ihan hirveästi johtui varmaan osittain myös kesän kuumuudesta (raskaana v. 2011) ja loppujen lopuksi kiloja tuli 11kg kokonaisuudessaa. Minulla oli sunnuntai maanantai välisenä paljon supistuksia mutta ei omasta mielestä niin pahoja että olisi sairaalaan pitänyt lähteä, ja oikeassa olinkin kun ne joskus aamuyöllä loppuivat. Maanantai iltapäivällä alkoikin sitten kipeämmät supistukset mutta selvisin kotona särkylääkkeen ja kuuman suihkun avulla, yöllä soitin sitten eka 12 aikaan kättärille ja sanoivat että kun on ensisynnyttyjä niin pitäisi vielä yrittää selvitä kotona yms. paskaa.. 1 aikaan soitin uudestaan että nyt on ihan pakko tulla etten enää kestä kotona ja tuntuu että halkeen, oli kyllä pisin automatka ikinä (vaikka kesti sen 15min.) :D Sairaalaan kun pääsin olin vasta 3,5cm auki ja sain jonkun lievemmän kipulääkkeen reiteen jonka avulla pystyin edes vähän liikkua, 4 aikaan kivut alko olemaan todella pahat hyvä että muistin hengittää, en oo koskaan sellasta kipua ennen tuntenut. Sain sitten puoli 6 epiduraali puudutuksen siinä meni sen takia noin kauan kun amnestia lääkäri oli leikkaussalissa sen jälkeen meni varmaan 10 min niin kaikki kivut oli hävinnyt. Ihana tunne! Menin ihan paniikkiin kun tunsin ponnistamisen tarvetta, koska en silloin tiennyt miksi mulla oli ihan outo tunne joten paniikissa pyysin sitten miestä pyytämään hoitajaa ja mies summeilla silmillä sai kun saikin kutsua hoitajan paikalle ja lähdettyä itse huoneesta pois :D (miehellä sairaala pelko joten oli jo paljon että pystyi sinne alku ajaksi tulemaan) mulle jouduttiin tekemään eppari kun neidin sydän äänet alko katoomaan, ja ponnistus kesti loppujen lopuksi 21 minuuttia jotka omasta mielestä kulu hirveen nopeesti.

Noh jouduttiin olemaan 5 päivää sairaalassa kun imetys ei onnistunut ja en saanut antaa korviketta, neiti joutu nenäletkuruokintaan kun sokeri arvot valahti niin alas ja silti sairaalassa painostettiin että täytyy koko ajan yrittää myös imettää vaikka ei saanut kunnon imuotetta.

2 viikkoa synnytyksestä kun eppari haava ei ollut niin kipeä huomasin että häntäluu on ollut se kipein kohta eli se murtu synnytyksestä ensimmäiset 2kk mulla meni 15-20min kun nousin ylös enkä kunnolla pystynyt istumaan ja siihen vielä lisäksi eppari tikit repesi ja oli tosi kipeenä.

Vielä tänäkään päivänä neiti nyt 1v 1kk ei ole eppari haava umpeutunut kunnolla jonka seurauksena seksielämä on aika kuollutta, koska joka kerta seksin jälkeen eppari haavaan sattuu ihan tajuttomasti seuraavat 2 päivää nyt sain taas vihdoin uuden lääkäri aja mutta vasta 15.11. olen rampannut asian takia jo 5 kertaa lääkärillä ja vieläkään asialle ei ole tehty mitään aina sanottu vaan että vuos on normaali palautumis aika että ei oo vielä kiirrettä.. Muuten kroppa palautunut tosi hyvin olen pienemmissä mitoissa kuin ennen synnytystä :) Voipi johtua siitä että kaikesta huolimatta en ole jäänyt vaan makaamaan.. noh reisissä, jenkkiksissä ja navan ympärillä on näkyviä raskausarpia mutta olen oppinut niiden kanssa elämään ja mies on edelleen hirveän halukas niin kuin oli koko raskauden ajan.

luulen että olin hieman vanhempi ensisynnyttäjä silloin aikoinaan jos mietitään noita pelkokohteita:) yhtään niitä väheksymättä kuitenkaan...itse pelkäsin lähinnä ensisijaisesti vauvan terveyttä,vapaa-aikani menetystä yms muuta pärjäämistä sitten muuten.Minulla on korkea kipukynnys joten sitä itse synnytystä en osannut pelätä ja se menikin "normaali" kivuilla tai kivuttomuudella,miten sen ottaa:Väitän että minua on sattunut enemmän hampaaseen kuin synnytys koski:)nytolen synnyttänyt kolme lasta ensimmäisestä paino nousi 5kg,toisesta liki 10 kg ja kolmannesta reilu 10 kg ja yhtään raskausarpea ei ole jäänyt,omistanen vissiin hyvin venyvän kuoren:)ensimmäinen synnytys kesti yli 20 tuntia kaikkinensa ,en tiedä osasinko ihan oikein silloin tuntemukseni kertoa,mutta itse h-hetki meni kyllä ripeään ja tosiaan melko kivuttomasti kun osasin ajatella että "tämä loppuu kohta,tämä loppuu kohta...."kun taas joku paha hammassärky kestää ja kestää ja kestää vaikka pääsisit melko heti hoitoonkin:)elä huoli turhia jos olet hoikka geeninen niin palautunet tosi nopeaan entisiin mittoihin:)ja vauvan kanssahan voi liikkua se ei estä sinua.....tsemppiä sinulle ja miehellesi myös....