Tietääkö joku tilastonikkari (tai asiantuntija), minkälaisia määriä käsikirjoituksia kustantajille tyrkytetään vuositasolla eri genreissä? Ja minkälaisia määriä kirjoja vuositasolla julkaistaan? Toisin sanoen missä genressä saa kirjansa kustannetuksi ”helpoiten”?
Tietokirjallisuuden tilastot eivät niinkään kiinnosta, mutta erityisesti:
- dekkarit/ rikoskirjallisuus?
- trillerit/ jännärit?
- romaanit?
Joo, tiedän, että useimmat lähettävät oman kässärinsä heti useammalle kustantajalle, mutta siitä huolimattakin kyselen.
PS. Jaa vastaukset tyyliin: Hyvä kirja saa aina kustannussopparin, ei nyt minulle kelpaa, vaan ne tilastot, ne tilastot...
Tietokirjallisuuden tilastot eivät niinkään kiinnosta, mutta erityisesti:
- dekkarit/ rikoskirjallisuus?
- trillerit/ jännärit?
- romaanit?
Joo, tiedän, että useimmat lähettävät oman kässärinsä heti useammalle kustantajalle, mutta siitä huolimattakin kyselen.
PS. Jaa vastaukset tyyliin: Hyvä kirja saa aina kustannussopparin, ei nyt minulle kelpaa, vaan ne tilastot, ne tilastot...
Vastaukset 27
Vanhimmat
WSOY saa 1400 esikoiskässäriä vuodessa. Niistä julkaistaan 5.
Helpoiten voisi kokeilla dekkaria, varsinkin niihin erikoistuneita kustantajia.
Ehkä niputtaisin dekkarit / rikoskirjallisuus / trillerit ja jännärit samaan lootaan.
Romaaneja taas on useampaa lajia.
romaaneja useampia lajeja
ja
mitkä ovat helpoiten läpimeneviä ?
läpimeno riippuu kuule ihan siitä, mitä lähetät ja minne.
Aika surullinen tilasto... Esikoiskässäreistä julkaistaan siis alle 0,4%?!!
Ja dekkareissako hieman enemmän?
Olen jostain ymmärtänyt, että elämänkerrallisia sekä fantasiakirjallisia kässäreitä tarjotaan kustantajille runsaasti, mutta niiden läpisaaminen on todella vaikeaa?
Kivinen tie on kirjailijaksi haluavalla edessään...
Dekkareita saa helpommin läpi Nordbooksin tai Myllylahden kaltaisilta pieniltä kustantamoilta, jotka ovat melkeinpä erikoistuneet dekkareihin. Isommilta kustantajilta nimenomaan dekkaria voi olla vaikeampi saada läpi kuin ns. normaaleja käsikirjoituksia, koska dekkareita tarjotaan paljon, mutta jos katsot isojen kustantajien vuotuisia esikoisdekkareiden määriä, huomaat, että isot kustantajat julkaisevat ehkä yhden esikoisdekkarin vuodessa, kaikkina vuosina eivät sitä yhtäkään. Jos Liken kilpailuun saapui 400 dekkarikäsikirjoitusta, niin todennäköisesti kustantamoille lähetettävien dekkarikäsikirjoitusten määrä huitelee suunnileen samoissa lukemissa. Normaaleja esikoisromaaneja julkaistaan sen sijaan 0-5 vuodessa, kustantajasta riippuen. Lisäksi on Teoksen ja Siltalan kaltaisia kustantamoita, jotka eivät julkaise lainkaan dekkareita.
Nuortenromaaneihin sijoittuvalla esikoisromaanilla on sen sijaan jo paremmat mahdollisuudet päästä läpi, koska lanu-käsiksiä ei lähetetä ylettömiä määriä, ja hyvin kirjoitettu teos erottuu helpommin.
Kuitenkin suosittelisin kirjoittamaan sellaisen tekstin, joka kiinnostaa sinua itseäsikin oikeasti sen sijaan, että laskeskelisit, minkä tyylinen pääsee helpoiten läpi. Hyvin harvoin kukaan pääsee läpi laskelmoiden, vaan ainakin isompien kustantamoiden julkaisukynnyksen ylittämiseen vaaditaan vuosien valmistautuminen ja hiominen, eikä sitä jaksa, ellei ole todellista intohimoa omaa tekstiään ja tarinaansa kohtaan.
nomutku mulla on tapana loikkia siitä
missä
aita on matalin !
" Hyvin harvoin kukaan pääsee läpi laskelmoiden, vaan ainakin isompien kustantamoiden julkaisukynnyksen ylittämiseen vaaditaan vuosien valmistautuminen ja hiominen, eikä sitä jaksa, ellei ole todellista intohimoa omaa tekstiään ja tarinaansa kohtaan. "
Niin sen olen huomioinut, että kirjailijat
laskelmoivat, esim. Tervo, Snellman, ja mitä niitä nyt onkaan näitä vuosista toiseen puffattuja kuplia. Tartutaan uutisankkureiden aiheisiin ja kirjoitellaan sitä sun tätä mutuhuttua.
Ja sitten ollaan tilastoissa ties millä painosmäärillä.
Rahalla saa niin monenlaista tilastoa.
Juu.
Kiinnostaisi tosiaan mitkä tämänvuotisista ovat niitä
intohimolla omaa tekstiään ja tarinaansa kirjoittaneet
opukset.
Lista tämänvuotisista kaikista olisi kiva. Nuo intelligentit hehkuttavat näköjään tätä Yli-Juonikas
Neuromaani.
Sekö sitä sitten on ?
Tämän vastauksen kirjoittaja näyttää olevan perillä asioista, oikoteitä ei ole, valitettavasti. Jos joku väittää menestysreseptin tietävänsä, olisi hyvä saada asiasta edes hiukan näyttöä.
Kustantamoon tulleista kässäreistä ei ole tilastoja, joita julkaista.
"Kuitenkin suosittelisin kirjoittamaan sellaisen tekstin, joka kiinnostaa sinua itseäsikin oikeasti sen sijaan, että laskeskelisit, minkä tyylinen pääsee helpoiten läpi. Hyvin harvoin kukaan pääsee läpi laskelmoiden, vaan ainakin isompien kustantamoiden julkaisukynnyksen ylittämiseen vaaditaan vuosien valmistautuminen ja hiominen, eikä sitä jaksa, ellei ole todellista intohimoa omaa tekstiään ja tarinaansa kohtaan."
TOTTA, mutta... Ikää on matkamittarissa jo useampi kilometri. Omat kirjalliset ja henkiset rajallisuudetkin ovat tiedossa, ja ne olen katkerasti joutunut hyväksymään. Toki aion edelleen kehittyä, mutta ei minusta uudeksi Steinbeckiksi ole. Ja kun on pöytälaatikkoon kirjoittanut jo parikymmentä vuotta, niin olisi mukavaa yrittää kirjoittaa kustannuskynnyksen ylittävä kässäri. Jos se jossakin genressä on helpompaa, niin miksei sitä saisi laskelmoida?
"Niin sen olen huomioinut, että kirjailijat
laskelmoivat, esim. Tervo, Snellman, ja mitä niitä nyt onkaan näitä vuosista toiseen puffattuja kuplia. Tartutaan uutisankkureiden aiheisiin ja kirjoitellaan sitä sun tätä mutuhuttua.
Ja sitten ollaan tilastoissa ties millä painosmäärillä."
TOTTA Tämäkin... Kukapa ei haluaisi kirjoittaa sellaista, mitä oikeasti rakastaa ja mihin tuntee intohimoa. Jokainen haaveilee romaanista, joka koskettaa omaa ja muiden sielua ja tuo jotain uutta kirjallisuuden kentälle? Jos sen sijaan haluaa jotain julkaistua, niin pitää kirjoittaa kirja, jolle on valmiina oma lukijakunta. Yleensä se tarkoittaa kirjoittamista osaksi aiheesta, jota ei kokonaan tunne omakseen. Kirjoittaessa pitää asettua lukijan asemaan ja miettiä millainen ratkaisu tyydyttää tätä. Vielä tärkeämpää tämä on silloin, kun kirjoittaa rahasta elääkseen tai rikastuakseen.
Laskelmointi on minusta jopa pakollista ainakin uran alussa (jos ei satu olemaan se uusi Steinbeck tai tyydy kirjoittamaan pöytälaatikkoon niitä hylättyjä, syvällisiä kässäreitä)
Sinähän etevä olet, kun tiedät kirjoittaa kirjan, jolle on valmiina oma lukijakunta.
” Jos sen sijaan haluaa jotain julkaistua, niin pitää kirjoittaa kirja, jolle on valmiina oma lukijakunta.”
Hyvin mietiskelty juttusi, Mashiach, ja noppaan tämän lauseen kokonaisuudesta. Nimittäin, selvennän käsitystäni:
Olen ollut erinäisillä ”luovan” kirjoittamisen ”kursseilla” ja siellähän on siis, näissä työväenopiston halpakursseilla, tapana se, että jokainen kirjoittaa annetusta tai omasta aiheestaan. Ja siellä sitten tämä välillä
keskinäisen kehumisen kerho listii tai kumartaa kirjoituksia. Mutta kuinka ollakaan, useimmiten minun mielestäni ne, jotka eniten sitä kiitosta kerrasta toiseen saavat, ovat mielestäni kuin automaattikirjoitusta,
eli tarkoitan, että he eivät osaa hypätä kirjoittamisessaan siltä uralta, ja oli aihe kuin aihe niin se
tyyli puuttuu. Ja tärkein, mikä sitten yksittäisistä puuttuu on se,
että kenelle se on kirjoitettu.
Kenelle kirjoitat ?
Ja jos nyt yhtään käsitätte tätä vuodatustani tässä, niin tarkoitan siis, että:
Minusta se genren valinta on lähtiessä kirjoittamaan tärkein. Ja sitten kun vielä osaisi napata siihen sen oikean
tyylin,
jolla läpivetaisu tapahtuu.
Juu, en osaa, en osaa, en osaa ! Onko siihen hyviä niksejä sitten,
häh ?
No johan nuo niksit tuossa ylempänä tuli, kirjailijana rikastumiseenkin. Vain se genretilasto puuttuu.
Teos ja Siltala eivät julkaise perinteisiä dekkareita, mutta joissakin yhteyksissä esim. Sofi Oksasen teosta on sanottu "dekkarimaiseksi", joten tällainen "dekkarimaisuus" varmaan kelpaisi näissäkin taloissa.
Dekkarimaisuudella voidaan tarkoittaa suurin piirtein mitä tahansa, riippuu sanojasta. Tärkeintä on, että juttu kulkee ja kiinnostaa lukijaansa.
Näin juuri, sama pätee moneen muuhunkin genreen, antaa vain kirjallisuudentutkijoiden väitellä genrerajoista.
"Sinähän etevä olet, kun tiedät kirjoittaa kirjan, jolle on valmiina oma lukijakunta."
Yleisellä tasolla dekkareilla, rikos-, kauhu-, ja rakkauskirjoilla on oma lukijakunta. Toisin sanoen näille kirjoille on aina menekkiä (näille kirjoille on kirjastoissa jopa ihan oma hyllykkö, jonka ääressä pyörii valtaosa kirjaston käyttäjistä).
Sen sijaan jos esimerkiksi (nyt tulee todella huono esimerkki), kirjoittaa romaanin kastemadosta, joka joutuu seikkailusta toiseen; ajautuu ihmispihalta toiselle, onkimadosta, kompostin kääntäjäksi ja lentää vaikka Kyprokselle kirjan lopussa - ja samalla romaanilla peilataan yhteiskunnallisia ja poliittisia ongelmia ihmismaailmassa, tulee varmasti kirjoittaneeksi romaanin, jollaista ei vielä ole tehty... Mutta veikkaisin, että eipä sille kovinkaan montaa ostajaa/lukijaakaan siunaantuisi.
PS. Ideaa saa muuten ihan vapaasti ryöstökalastaa :)
Mistä näitä varmoja tietojasi olet saanut? Esimerkiksi sen tiedon, mille kirjoille on aina menekkiä ja valmis lukijakunta? Jos olet kirjastossa nähnyt hyllyn edessä liikettä, se ei ihan vakuuta. Kerro vaikka montako rakkausromaania Suomessa ilmestyy vuosittain ja moniko niistä myy yli 2000? Entä dekkareita tai kauhua?
Harrastajakirjoittajan tunnistaa monesti siitä, että hänellä on ylimielinen asenne, heikot tiedot kustannusalasta, eikä mikään tosiasia oikein mene jakeluun.
"Mistä näitä varmoja tietojasi olet saanut? Esimerkiksi sen tiedon, mille kirjoille on aina menekkiä ja valmis lukijakunta? Jos olet kirjastossa nähnyt hyllyn edessä liikettä, se ei ihan vakuuta. Kerro vaikka montako rakkausromaania Suomessa ilmestyy vuosittain ja moniko niistä myy yli 2000? Entä dekkareita tai kauhua?"
Olen saanut ne Kari Ojalan kirjoittamasta kirjasta: Ensimmäinen painos - Kuinka saan tekstini julki ja kuinka elän kirjoittamisella, Etukeno, 2006 (ISBN 952-99593-3-8). Siellä asia todetaan aika selvästi. Kannattaa muutenkin lukea tuo kirja.
"Kerro vaikka montako rakkausromaania Suomessa ilmestyy vuosittain ja moniko niistä myy yli 2000? Entä dekkareita tai kauhua?"
Valitettavasti en pysty, sillä ihan ensimmäiseksi kysyin juuri tätä asiaa. Kts. ketjun ensimmäinen viesti.
"Harrastajakirjoittajan tunnistaa monesti siitä, että hänellä on ylimielinen asenne, heikot tiedot kustannusalasta, eikä mikään tosiasia oikein mene jakeluun."
My point exactly :)
Et kysynyt, kysyit hylättyjen käsikirjoitusten genreistä. Julkaistut nimikkeet saa kyllä selville, mutta myyntimäärät kuuluvat ydinliiketoiminnan alaan, eikä niistä ole saatavana julkista tietoa bestseller-listoja lukuunottamatta. Etukeno on kai tämä Susan Ruususen menestysromaanilla mainetta niittänyt pienkustantamo. Itse olen työskennellyt suurissa kustantamoissa ja yhdessä pienessä 80-luvulta alkaen. Viihteelle, sen paremmin kuin muullekaan lajille ei ole olemassa mitään valmista yleisöä, enkä tiedä yhtäkään suomalaista kauhuromaania, joka olisi kaupallinen menestys. Suomalaista viihdettä julkaistaan nykyisin paljon, mutta vain harva teos menestyy. Viihteessä menestyksen rakentaminen on jopa vaikeampaa kuin ns. vakavammassa kirjallisuudessa, suuret suomalaiset nimet ovat poikkeuksetta vuosien yhteistyön tulos. Mutta jos laskelmoit paremmin, kirjoita toki varma menestysromaani tai ryhdy kustantajaksi, luen mielelläni hyviä menestyskirjoja, jokainen menestys on eduksi kirja-alalle.
Tässä Liken sivuilta lainaus:
"Vain ani harva saa ensimmäisen käsikirjoituksensa läpi. Kustantamoille lähetetään moninkertainen määrä käsikirjoituksia julkaistaviin verrattuna. Like saa vuosittain noin 1 500 kirjaehdokasta, joista alle prosentti julkaistaan."
Uskoisin, että tilanne on suunnilleen samanlainen muissakin kustantamoissa. Sen verran mitä aihetta olen seurannut / keskustellut, arviot julkaisuprosenteista pyörivät 1-5 välillä. Joka tapauksessa vain hyvin pieni osa julkaistaan.
Elokuussa Hesari uutisoi, että esikoiskirjailija on nykyään usein keski-ikäinen eli muistakaa, että vielä ehtii!
Oman vähäisen kokemukseni perusteella luulisin, että tämä menee samaan kategoriaan monen monen muun asian kanssa, jota yrittää vääntää väkisin ja kun lopulta lakkaa yrittämästä niin onnistuu vasta sitten. Itsellä tosin kävi niin, että puolivahingossa päädyin kirjoittamaan ja sain ekalla kerralla sopparin.
" Itsellä tosin kävi niin, että puolivahingossa päädyin kirjoittamaan ja sain ekalla kerralla sopparin. "
Aaahhh ! ELVISTELIJÄ !................ kiitos kun avauduit viimelauseessasi. Päiväni on pelastettu.
Nyt naurattaa. Kiitos !
Oleppas hyvä Scarabaeus :) Onnistuin varmaan saamaan vähän elvistelyn makua tuohon toteamukseen. Mutta toivottavasti se toimii myös kannustimena, että kuka tahansa voi onnistua ja saada sopparin: http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kuoleman-varjo/
dekkari siis.
Lupaan lukea jossakin kun törmään ja laitan sitten tuonne Kirja-arvostelut, mutta siihen saattaa kulua aikaa kyllä. Laittakaa muuten niitä kirja-arvosteluja, että tietää paremmin mihin tarttuu. Käyn kirjastossa ja kirjakaupoissakin ja kirppiksillä melko tiuhaa tahtia ja aina tarttuu jotakin tassuun. Sitten ylimääräiset olen kärrännyt kirjastoon siihen eteisessä olevaan kierrätyshyllyyn. Monta kirjaa sieltäkin löytynyt tämän vuoden aikana jo.
Ja minua ilahduttaa aina jollakin tasolla elvistelyn elkeet. Viimeksi tämä Ala-Harjanen oli telkkarissa ja kuljetti sitä puttoskaksikkoa siihen malliin, että ei voinut kuin
nauraa. Ja tänaamun telkkarissa tämä iso kirjailijatar sanoi niistä Turun messuista että olivat niinko debyyttimessut.
Hauskaa !
"Oleppas hyvä Scarabaeus :) Onnistuin varmaan saamaan vähän elvistelyn makua tuohon toteamukseen. Mutta toivottavasti se toimii myös kannustimena, että kuka tahansa voi onnistua ja saada sopparin: http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kuoleman-varjo/"
HIENOA! Onnittelut sopparista Piialle! Ja nämä tarinat (elvistelyllä tai ilman) todellakin kannustavat eteenpäin.
Kiitoskiitos! Seuraavat kirjailijatapaamiset on muuten Oulun Suomalaisessa kirjakaupassa 20.10. (klo 11-16) ja Turun kaupunginkirjastolla 25.10. (klo 18-19) eli tulkaapas jututtaan ja kuunteleen mun 'erilainen' tarina kirjailijaksi!