Olen ollut kauan tosi yksinäinen. Olen asunut samalla paikkakunnalla vanhempieni kanssa, ja he ovat olleet ainoat ihmiset, joiden kanssa olen ollut tekemisissä viikottain.
En ole saanut ketään ystävää. Olen arka ottamaan kontaktia. Kukaan ei ota kyllä kontaktia minuunkaan. Jos en ole vanhempieni luona, olen yksin. Erityisesti kesät ja erilaiset juhlat, esim. juhannus ovat vaikeita. Tiedän, että muut ovat yhdessä ystäviensä ja perheidensä kanssa. Minulla ovat vain vanhemmat, ja ei ole tosiaankaan kivaa enää tässä iässä roikkua aina heidän seurassaan. Olen usein riidellyt heidän kanssaan, välillä tosi rajustikin. On ollut tosi raskasta...
Nyt tilanteeseeni on tulossa helpotusta, sillä olen muuttamassa täältä kurjasta kaupungista pois. Vihdoinkin. Mutta nämä raskaat ajat ovat jättäneet minuun jälkensä. En muistele näitä aikoja ilolla.
Onko ketään, jolla olisi samankaltaisia kokemuksia?
En ole saanut ketään ystävää. Olen arka ottamaan kontaktia. Kukaan ei ota kyllä kontaktia minuunkaan. Jos en ole vanhempieni luona, olen yksin. Erityisesti kesät ja erilaiset juhlat, esim. juhannus ovat vaikeita. Tiedän, että muut ovat yhdessä ystäviensä ja perheidensä kanssa. Minulla ovat vain vanhemmat, ja ei ole tosiaankaan kivaa enää tässä iässä roikkua aina heidän seurassaan. Olen usein riidellyt heidän kanssaan, välillä tosi rajustikin. On ollut tosi raskasta...
Nyt tilanteeseeni on tulossa helpotusta, sillä olen muuttamassa täältä kurjasta kaupungista pois. Vihdoinkin. Mutta nämä raskaat ajat ovat jättäneet minuun jälkensä. En muistele näitä aikoja ilolla.
Onko ketään, jolla olisi samankaltaisia kokemuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hienoa, että rohkenet muuttaa tilannettasi! Uudessa ympäristössä sit vaan sillä samalla rohkeudella ihmisiin tutustumaan!
Toivon kaikkea hyvää "uuteen elämääsi!"
joo, sun kirjotuksesi muistutti mun elämää. Oon ollut myös tosi tosi paljon yksin, joitain kavereita on mutta ei ketään niin läheistä. pari vuotta sitten muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja olin innoissani koska odotin että voisin tutustua uusiin ihmisiin. no ei noi asiat ihan niin mennyt. Nyt olen taas täällä porukoiden luona ja ei silleen, mulla on ihan hyvät välit mun vanhempiin mutta ei niiden kanssa aina jaksa olla. Tähän mun tilanteeseen nyt kyllä vaikuttaa muutkin asiat kun sairastuin tossa ennen kesää yms. mutta tosiaan, et ole yksin tän asian kanssa!
Mihin sairastuit. Määkin on sairas. Voidaanko mennä kihloihin periaatteessa?
Muutama juttu vois vaihtaa eka.
Mailiosoite?
Moi,
Ystävyydellä
Helpottaa heti, kun saa tietää, ettei ole ainoa kummallinen, yksinäinen... Usein tuntee itsensä niin huonoksi ja epäonnistuneeksi tämän yksinäisyyden vuoksi...
No et ole varmasti ainut, sen oon kanssa huomannu kun oon täällä netissä pyöriny. Jos haluat ni ois kiva vaikka mailailla, sun kertomukses oli vaan niin saman tyyppinen kuin mun elämä on tässä ollu.
Laitapa mailisi jos "uskallat" niin mailaillaan vain. :)
juuh tässä maili:[email protected]
They are sexy!
They know. They do not play.
Milaista on sitten erakon päivä muuten?
Tuleeko yksinäisiäkin hetkiä?
Onko mitään erakkopjärjestöä tai puoluetta
nimittäin erakkous antaa esim rakastamiseen valatavsti energijaa.Soit sitten jaksaa nöyrtyä vähän vähemmänkin haluttavan edessä.
Puhumattakaan hiljaiset hetket. Sekä riitelemättömyys.
Pois vanhemmat jaloista. Yäk.
Millaisia harrastuksia olette kehittääneet?
Entä kuinka tasapainopuoli?
Kuinka pysy hallussa jos naapurit alkaa nipottaan tai sattuu jotain ikävää?
Onko erakolla uysein joogaustaitoja tms.
Näistä olisi mukava kuulla.
Kiitokset,
T: E. Rakko
Mulla on likipitäen samanlainen tilanne.
Koin vaikean avioeron n. 15 vuotta sitten. Exä piti huolen, että yhteiset ystävät lakkasivat pitämästä yhteyttä minuun ja silloin kun olisi kuuntelevaa korvaa tarvinnut, niin omat sisarukseni käänsivät hienovaraisesti selkänsä ja lakkasivat kyselemästä kuulumisiakaan. Vanhempien kanssa ei oikein voinut puhua. Äiti on ja oli kaikesta ei-toivotuista asioista sitä mieltä, että ne on niin vaikeita asioita, että ei niistä oikein sovi tai pidä puhua. Siis sellaista kuoliaaksi vaikenemista. Vanhempien luona käyn pelkästä velvollisuudentunteesta.
Sisaruksiin en pidä enää yhteyttä. Heiltä tulee vielä joulukortti, mutta itse en ole enää niitäkään viitsinyt vuosiin lähettää. Ainoita yhteydenottoja heidänkin puoleltaan on joulukortin heidän lapsiensa ylioppilas- ja rippijuhliin kutsu. Useimmiten olen ostanut lahjan ja toimittanut sen, mutta en ole juhliin mennyt, koska yksinkertaisesti en viitsi kuunnellla sisarusten rehvastelua uusista autoista, kesämökeistä ja asunnoista.
Olen alkanut ajatella, että jos onni suosisi ja voittaisi lotossa tai sitten viimeistään kun pääsen eläkkeelle, niin muutan kokonaan Suomesta pois, enkä kerro kenellekään. Kyllä minäkin olen alkanut uskoa, että muualle muutto voisi olla avain pois tästä yksinäisyydestä. Toisaalta tähän tottuu. Ei tarvitse surra, eikä ihmetellä kenenkään asioita. Kun tulee töistä niin voi vetää oven perässään kiinni ja vaikka ottaa puhelimen pois seinästä ja vain olla. On tässä ne hyvätkin puolensa.
Tässä myös yksi erakko. Olen kyllä itse karkottanut kaikki entiset ystäväni, kun en ole pitänyt keneenään yhteyttä. Mutta minä nautin tästä kun saan olla rauhassa, kukaan ei häiritse. Nautin yksinolostani. Olen ajatellut että sitten kun lapseni on aikuinen, sanon itseni irti työpaikastani ja muutan jonnekin metsän keskelle yksinäni asumaan. Jonnekin missä saan olla täydellisessä yksinäisyydessä eikä kukaan tule häiritsemään.