Elikkäs meillä on kääpiövillakoitapoika ikä 10v. Lapsia meillä on kaksi, tyttö 8v. ja poika 6v. Koira ei ole ikinä pitänyt lapsista, mutta elo on sujunut kuitenkin kun koira väistää lapsia ja lapset koiraa. Koira ei ikinä ole purrut lapsia. Ihan hyvin ovat samalla sohvalla esim. kunhan lapset ei yritä koskea koiraan.
Ongelma on nyt siinä, että tyttö koulun jälkeen kun tulee kotiin, Niin koira murisee ja irvistelee ihan tosissaan. Ikinä ei tätä tee silloin kun jompikumpi aikuisista on kotona. Ainoastaan silloin kun tyttö on yksin koiran kanssa. Ollaan ratkaistu tämä sillä, että koira on suljettuna yhdessä huoneessa silloin kun aikuiset ei ole kotona. Tänään sitten tämä ovi oli unohtunut auki. Tyttö ei meinannut uskaltaa mennä sisään ja soittaa itkien meille töihin.
Miten meidän pitäisi menetellä. Ikinä tuosta koirasta ei lasten ystävää tule, se on varma, mutta miten saada turha murina ja irvistely pois silloin kun lapsi tulee kotiin. Tyttö ei edes yrittänyt lähestyä koiraa. Koira oli makuuhuoneessa ja murisi sieltä käsin eteiseen.
Koskaan ei meillä koiraa ole nostettu lasten yläpuolelle. Se on aina koira, joka väistää. Esim. jos koira on minulla sylissä ja lapsi tulee siihen, niin koira laitetaan pois. Lapset kulkee ovesta ennen koiraa jne. Mutta kun laumanjohtaja poistuu paikalta alkaa pomotus.
Miten lasta pitäisi ohjeistaa käyttäytymään näissä tilanteissa? Olen koittanut valaa tyttöön itseluottamusta sanomalla, että mitä tuollainen 7kg pikkupiski mahtaa 35kg lapselle, että turha sitä on pelätä. Jättää vaan huomiotta. Ja kun ei se koira koskaan ole oikeasti edes yrittänyt purra. Kunhan murisee ja irvistelee meidän makkarista.
Kun ei sitä haluttaisi 10 vuotiasta koiraa piikillekään laittaa. Ei noin vanhalle koiralle uuttakaan kotia löydy.
Ongelma on nyt siinä, että tyttö koulun jälkeen kun tulee kotiin, Niin koira murisee ja irvistelee ihan tosissaan. Ikinä ei tätä tee silloin kun jompikumpi aikuisista on kotona. Ainoastaan silloin kun tyttö on yksin koiran kanssa. Ollaan ratkaistu tämä sillä, että koira on suljettuna yhdessä huoneessa silloin kun aikuiset ei ole kotona. Tänään sitten tämä ovi oli unohtunut auki. Tyttö ei meinannut uskaltaa mennä sisään ja soittaa itkien meille töihin.
Miten meidän pitäisi menetellä. Ikinä tuosta koirasta ei lasten ystävää tule, se on varma, mutta miten saada turha murina ja irvistely pois silloin kun lapsi tulee kotiin. Tyttö ei edes yrittänyt lähestyä koiraa. Koira oli makuuhuoneessa ja murisi sieltä käsin eteiseen.
Koskaan ei meillä koiraa ole nostettu lasten yläpuolelle. Se on aina koira, joka väistää. Esim. jos koira on minulla sylissä ja lapsi tulee siihen, niin koira laitetaan pois. Lapset kulkee ovesta ennen koiraa jne. Mutta kun laumanjohtaja poistuu paikalta alkaa pomotus.
Miten lasta pitäisi ohjeistaa käyttäytymään näissä tilanteissa? Olen koittanut valaa tyttöön itseluottamusta sanomalla, että mitä tuollainen 7kg pikkupiski mahtaa 35kg lapselle, että turha sitä on pelätä. Jättää vaan huomiotta. Ja kun ei se koira koskaan ole oikeasti edes yrittänyt purra. Kunhan murisee ja irvistelee meidän makkarista.
Kun ei sitä haluttaisi 10 vuotiasta koiraa piikillekään laittaa. Ei noin vanhalle koiralle uuttakaan kotia löydy.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itsellä ei vastaavasta tilanteesta kokemusta, mutta on selvää ettei koiranne pidä lapsianne lauman jäseninä. =(
Lapsien oma pelko ja adrenaliini veressä tietenkin villitsee tilannetta ja koiran käytöstä. Murisevaa reviiriään puolustavaa koiraa en kuitenkaan koskaan aliarvioisi tai mitätöisi puremisen mahdollisuutta.
Yhden vinkin voisin kuitenkin antaa. Oleta, että koiranne pelkää kovia ääniä. Tai niin monet koirat tekevät, jos epätavallisiin ääniin ei ole koiraa totutettu. Eli laittakaa vaikka kolikoita peltipurkkiin. Kun lapsi tulee kotiin, niin välittömästi murinan kuullessaan heiluttaa voimakkaasti purkkia. Koira säikähtää ja huomio siirtyy muualle. Kun koira ei murise, purkki täytyy pitää ehdottomasti äänettömänä. Eli aina murinaa tai haukkumista kuullessaan lapsi heilauttaa purkkia.
Siinä keino mikä suojelee lastanne koiralta ja jos osoittautuu tehokkaaksi keinoksi, niin kasvattaa myös lapsenne itsevarmuutta kotiin tullessa.
Tuo keino on kuitenkin ongelman hillitsemistä/poistamista, ei ratkaisu todelliselle syylle miksi koira käyttäytyy kuten käyttäytyy. Keino on kuitenkin täysin harmiton, eikä satuta ketään.
Kokeilkaa mahtaako tuo keino toimia teidän koiraan ja tehkää muutamia harjoituksia, sekä ohjeistakaa lastanne toimimaan oikein, jottei koira ainakaan ihan heti turru ääneen. Voitte tehdä muutamia harjoituksia. Lähdette kotoa ja annatte lapsen mennä kotiin, ennen teitä kolinapurkin kanssa.
Jos päädytte kokeilemaan tuota konstia, niin tulkaa ihmeessä kertomaan tänne kuinka se on alkanut toimimaan.
Hmm.. Eli lapset eivät osallistu mitenkään koiran elämään? Eli käyttekö yhdessä lenkillä? Lapsi voisi antaa koiralle ruokaa joskus tm. Yhdyn edelliseen kommentoijaan eli lapset ei koiran vinkkelistä kuulu samaan laumaan. Ilmeisesti koira ei tottele lasten käskyjä? Pitäkää joku yhteinen treenihetki makupaloilla, välillä lapsetkin saavat kokeilla. Makupalan voi laittaa vaikka lattialle tai polven päälle, jos lapsi pelkää. 'Nappaa'- harjoitus voisi myös olla hyvä, jos koira sen osaa? Eli ilmasta makupalan nappaaminen.
Kiitos vinkeistä. Pitää kokeilla tuota purkkia.
Niin siis en todellakaan vähättele sitä puremisen mahdollisuutta. Mutta olen tytölle sanonut näin, että se koira vaan uhittelee, kun näkee että lapsi pelkää. Eli olen koittanut tyttöön saada itsevarmuutta vähättelemällä sitä puremisen riskiä. Itse uskon, että varmasti puree jos tyttö menee liian lähelle. Mutta en usko että se koira hyökkää mistään etäämpää.
Tosiaan, koira oli meillä ennen lapsia. Vauvoista ei ollut alkuunkaan kiinnostunut, mutta pelkäsi hysteerisesti vauvan itkua. Alkoi ulvomaan ja pakeni jonnekin piiloon :(
Lapset eivät osallistu koiran hoitoon kuin hyvin vähän. Koira ei esim. anna silittää ollenkaan. Palloa tykkää hakea, mutta silloinkin koira tuo pallon aina aikuiselle, joka antaa pallon lapselle ja lapsi heittää. Lapselle koira ei mielellään mitään vie. Joskus kuitenkin, jos aikuinen ei suostu, koira vie pallon noin puolen metrin päähän lapsen jalkoihin. Aikuiselle koira antaa pallon käteen.
Makupaloja ja ruokaa lapset ovat antaneet ja ne koira kyllä suostuu kädestä ottamaan ihan nätisti. Istua osaa myös lasten käskystä (jos on se herkkupala lapsella kädessä). Tuota koulutussessiota tytön ja koiran kanssa olen kanssa miettinyt, että jos koittaisi vaikka luoksetuloa. Se käytönnön toteutus vaan mietityttää. Koira tulee luokse joko nimeltä kutsumalla tai viheltämällä (tehokkaampi tapa). Tyttö ei osaa viheltää. Nimeltä kutsumalla, koira joko ei tunnista omaa nimeään lapsen kutsumana tai ei halua tulla. Jos minä olen lapsen vieressä, on koira myös koko ajan vieressä (se ei kodin ulkopuolella ilman hihnaa ollessa poistu minun lähettyviltä mihinkään. On niin iäkäs, että ei sillä kiinnosta hortoilla ympäriinsä). Sit jos minä olen lapsesta kauempana, niin koira edelleen on minun kanssa, eikä takuulla ota lapsen kutsuja kuuleviin korviinsa vaikka olisi mikä kyljys kädessä.
Oon miettiny josko ehdollistaisi sen luoksetulon vihellyksen lisäksi pillille. Mut miten sitten koulutustilanteessa, tajuaako se koira kuka sitä pilliä on puhaltanut et kenen luokse pitää mennä? Vai tekisikö sen niin, että minä ja mies käytetään edelleen vihellystä ja tyttö pelkästään pilliä, jolloin koira tajuaisi että aina pillin kuullessaan nami tulee tytöltä, ei aikuisilta.
Fyysisesti tyttö on tarpeeksi iso ja koira tarpeeksi pieni vaikka tyttö yksin ulkoiluttaisi koiraa. Et jos jotenkin saisi sen homman niin, että koira antaisi tytön laittaa valjaat itselleen, niin voisivat vaikka lenkkeilläkin keskenään. Mut ensin pitää olla se luoksetulo varmaa, ennen kuin uskallan koiraa tytön kanssa laskea minnekään missää on autoja ym. liikennettä.
"Sit jos minä olen lapsesta kauempana, niin koira edelleen on minun kanssa, eikä takuulla ota lapsen kutsuja kuuleviin korviinsa vaikka olisi mikä kyljys kädessä."
- Oletko harkinnut että voisit antaa koiralle luvan mennä? Siis kehotus että "mene vain, kuule kun sinua kutsutaan". Jos koiralla on ikää jo, niin voihan olla että kuulo heikentynyt ja siksi ei tunnista omaa nimeään toisen lausumana.
- Jälkimmäinen ajatuksesi tuosta pillijutusta kuulostaisi yhtäkkiä ajatellen varteenotettavalta. Eli tyttö käyttää pilliä ja aikuiset vislaavat
Nyt kun tarkemmin valaisit tilannetta, niin en välttämättä suosittelisi tuota purkki juttua. Jos koiranne kerta jo ennestää arkailee lapsia.
Mutta jos ainoa pointtinne on saada lapsi olemaan turvallisesti kotona keskenään koiran kanssa, niin siihen metodi luulisi kyllä toimivan. Koiran reaktio mahdollisesti samaa luokkaa, kuin siihen vauvan itkuunkin.
Luottamus lapsiin olisi pitänyt vaalia jo heti, kun ensimmäisen kerran vauva tullut synnäriltä kotiin. Nyt myöhemmin se on paljon paljon vaikeampaa ja monimutkaisempaa. Kun samat tavat, käyttäytymismallit ja pelot ovat olleet koiran elämässä usean vuoden ajan. Eikä varmasti koskaa tule olemaan kovin vankalla pohjalla lastenne ja koiran yhteiselo. Huomioon ottaen, että koiralla jo aika paljon ikääkin. Mutta tuo nyt on pelkkää jossittelua...
Aika kaksi piippuinen juttu kyllä. Joko alkaa rakentamaan luottamusta, mikä koirankin kannalta parempi vaihtoehto. Tai sitten tuo purkki juttu, mikä lapselle varmuutta antava, mutta koiralle stressaava. Selvää kuitenkin on, että välttämättä koskaan ei nouse kovin vankalle pohjalle koiran luottamus, vaikka sitä vaalisikin. Ja pelkäänkin epäillä, että vaikka yhteiselo paranisi lapsen ja koiran välillä aikuisten läsnä ollessa, niin mikään ei muuttuisi, kun lapsi yksin kotona koiran kanssa.
Tuossa tulikin jo ihan hyviä vinkkejä, jos haluaa yrittää sitä luottamusta saada. Ennen tuon purkin kokeilemistä suosittelisin toki luottamuksen haalimista, jos sille tielle aijotte lähteä.
Yhtenä vinkkinä vielä:
Voisittehan jättää antamatta aamuruoan koiralle, jos aikaisemmin sellaisen tottunut saamaan. Kun lapsi tulee kotiin, niin voisi heitellä nälkäiseen suuhun jotain koiran lempiherkkuja makkarin puolelle sopivan reilun etäisyyden päästä. Jospa hieman nälkäinen koiranne kiinnostuisi siinä tilanteessa enemmän herkuista ja oppisikin odottamaan lapsen kotiin tuloa. Koira saisi sitten aikansa kuluksi etsiä nameja lattialta ja nälkäkin lähtisi. Namupalat kiinnittäisivät huomion paremmin, jos koira ei olisi valmiiksi kylläinen.
Mulle tuli mieleen se, että koira saattaa oikeasti pelästyä sitä räminäpurkkia, ja yhdistää sen lapseen, jolloin se saattaa reagoida vielä aggressiivisemmin lapsiin.
Koira myös huomaa helposti, jos lapsi pelkää. Eli jos lapsi on varovainen aina koiran läsnäollessa, niin koira herkemmin esim. ärisee tai haukkuu lapselle. Niin käy meilläkin.
Lasten tosiaan pitäisi osallistua koiran elämään enemmän, juurikin vaikka ruokkimalla koiraa (ei välttämättä tarvitse antaa kädestä) ja liikkua koiran kanssa enemmän samassa laumassa. Jossain kirjassa oli, että kun koira paljon murisi perheen lapselle, ja se oli hyvin kiintynyt varsinkin toiseen omistajista, niin sen omistajan piti alkaa vähemmän huomioimaan koiraa ja huomioimaan enemmän lapsia. Ja tietty koira saisi huomiota kun se on nätisti lasten lähistöllä. Sama jos se saa namia aina kun on lapset on lähistöllä, ei koskaan muuten. Tämä sen vuoksi, että yhdistäisi kaiken hyvin lapsiin. Mitään hyvää ei tapahtuisi kun lapset eivät ole paikalla.
Kun lapsi tulee kotiin tai menee koiran ohi ihan muutenkin, niin se voisi heittää koiralle pari namia etsittäväksi. Se saattaa vaikuttaa siihen vihamielisyyteen lapsen läheisyydessä. Lapsia voisi rajoittaa vähän koiran lähellä juoksemisessa ja kiljumisessa ja nopeissa liikkeissä, ettei koira yhdistä mitään epämukavaa lapsiin.
En usko että lapsen kannattaa yksin ainakaan taluttaa koiraa, kyllä olisi hyvä että olisit mukana aina. Lapsi ei aina osaa lukea koiran eleitä, ja koska se varoittaa..
Jonkin verran voisi kunnioittaa koiran varoituksia, jos se vaikka murisee, että silloin lapsi katsoo pois päin, haukoittelee, tai kääntää selkänsä koiraan tai menee sivuttain. Silleen että lapsi on mahdollisimman vähän uhkaava. Muuten sitten pitäisi olla välinpitämätön ja mennä hiljakseen koirasta kauemmaksi. Kun koira on rauhallinen, niin lapsi voisi heittää nameja sille silloin tällöin mennessään ohi.
ottaisin yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan. Luoksetulo-harjoituksissa voisi soveltaa samaa tekniikkaa kuin uppiniskaisella penulla, eli pitää ohutta narua, koira naruun, lapsi kutsuu ja vetää narusta, jolloin koiran on pakko totella. Älä "lähetä" koiraa lapsen luokse, vaan toisin päin, lapsi lähettää koiran sinun luoksesi. ja myös poika mukaan harjoituksiin. Ihan perustottelevaisuutta vaikka olohuoneessa. Koiratkin oppivat matkimalla, joten voisihan lapset leikkiä koiraa, ja tehdä samat liikeet, istu, luoksetulo, seuraa. aina ensin ja sitten koiralle sama harjoitus perään, ensin sinun käskyttämänä ja sitten lasten komennossa, jolloin voisit itse näyttää mallia, miten totelllaan! Myöskin ruokinta, eli ruokakupin antaminen voisi olla lasten työ. Eikä koira saisi koskea kuppiin, ennekuin lapsi antaa luvan.
Good good ihmiset! Hienoja kommentteja.
Heräsi muuten kysymys... Että käyttäytyykö koira muuallakin, kuin kotonaan yhtä välinpitämättömästi tai agressiivisesti lapsiin?
Tuo ulkoilu tosiaan voisi lähentää koiraa ja lastanne, jos vain se ulos lähtö onnistuisi. Silloin te aikuiset ette olisi paikalla myötävaikuttamassa, vaan ainoa ihminen koiran lähellä olisi lapsi. Usein "omistaja" pelkällä läsnäolollaankin saa koiran käyttäytymään kuten käyttäytyy. Teidän tapauksessa tuohon liittyy koiran voimakas reviiri tietoisuus kotioloissa, mikä muuttaa koiraa. Mutta kun nuo tekijät poistuu, niin koiran käytöksessä voi tapahtua aivan huikeita muutoksia.
ON myös mahdollista, että lapsi on kiusannut salaa koiraa ja siksi koira ei pidä lapsesta. Eikä se lapsi sitä vanhemmille ikinä myönnä...
Minulla tulee mieleen vaikka mitä, onko koiralla omaa paikkaa missä todellakin on aina saanut olla rauhassa, jopa lasten ollessa pienempiä ? Miten olette onnistuneet luomaan tuollaisen lapsi-koira suhteen ? Miksei lapselle että koiralle ei ole pienestä pitäen opetettu tulemaan toimeen keskenään ? Olisko nyt parempi, että pistätte esim. oveen jotain koiran herkkua, jonka lapsi ottaa tullessaan kotiin ja heittää koiralle ? Koira oppisi olemaan iloinen lapsen kotiin tulosta. Ja toisekseen tuon ikäinen voisi käydä koiran kanssa jo ulkoilemassa, yksinkin, tuntuu näet siltä että lapset ovat jääneet vieraiksi koiralle.
Tosi paljon hyviä ja varteenotettavia vastauksia. Kiitos siitä. Olin vähän skeptinen siitä minkä tasoista keskustelua näillä palstoilla saadaan aikaan.
Koitas tässä vastailla muutamiin kysymyksiin.
Ongelmat alkoi suurinpiirtein ensimmäisen lapsen ollessa puoli vuotias. Tällöin koira ei ikinä ollut vauvalle vihainen, ei koskaan murissut tms. Koira alkoi stressaantumaan vauvan itkusta (koliikkilapsi, eli itki ihan tuhottomasti). Koira alkoi ulvomaan aina kun vauva itki. Ihan kaikkea kokeiltiin, kokeiltiin eristää koira toiseen huoneeseen, leikkiä koiran kanssa, antaa herkkuja, olla huomiotta ym. ym. Kokeiltiin pariakin erilaista eläinlääkärin määräämää rauhoittavaa lääkitystä, käytössä oli DAP, haukunestopanta jne. Koira vaan pelkäsi sitä itkua vaikka ihan kaikkea yritettiin. Syntyi toinen lapsi, sama homma alkoi vauvan ollessa puoli vuotias. Koira yhdisti sen itkun ja lapset toisiinsa ja alkoi pelkäämään kaikkia lapsia. Tähän aikaan, tämän "ongelmakoiran" emo oli vielä elossa ja asui myös meidän kanssa. Emon kanssa ei mitään ongelmia ollut, se oli aina esimerkillinen lasten kanssa. Myös tämän uroksen sisko, joka asuu minun äidillä, ja siis meidän kanssa tekemisissä vikottain, on aina ollut lasten kanssa yhtä esimerkillinen kuin emonsa. Eli esimerkin puutteesta ei ainakaan ollut kysymys.
Tämä uroskoira on aina ollut hyvin herkkä aistimaan meidän aikuisten tunteita ja reagoi niihin. Esim. jos itse on huonolla tuullella ja antaa koiralle ruokaa, koira ei koskekkaan siihen. Vaikka sitä huonoa tuulta ei mitenkään koiralle näyttäisi, ei komentaisi tms. Silti koira vaan aistii. Sama ulkoillessa, ihan takuulla ei tee tarpeitaan jos pahalla päällä koiran vie ulos. Tästä siinä alunperinkin oli kysymys. Koira aisti sen että aikuinen "hermostuu" kun vauva itkee. Ja sehän on ihan luonnollista biologiaa. Jokainen äiti valpastuu ja "ahdistuu" oman lapsen itkusta. Sille ei vaan voi mitään. Ja koira ei ymmärtänyt mikä on hätänä. Mutta jos olet yksin kotona lasten ja koirien kanssa, niin pakkohan se huomio on siihen itkevään lapseen laittaa eikä koiraan. Eli sekä eläinlääkin että "asiantuntijoiden" diagnoosi oli vain, että tällä koiralla vaan on aika huono hermorakenne. Eli hermoheikko suomeksi sanottuna. Ja koska kyse on synnynnäisestä ominaisuudesta, ei sitä voi poistaa, ainoastaan helpottaa ja näin olemmekin koittaneet tehdä.
Paras keino olikin, että kun lapsi itki, koira laitettiin meidän makuuhuoneeseen ja ovi kiinni. Koira oppi hyvin nopeasti ihan itse menemään sinne makuuhuoneeseen itkun kuullessaan. Lapset kasvoi ja itkut väheni ja elo onnistui ihan OK. Koira on aina pelännyt lapsia, mutta vuosi vuodelta tullut rohkeammaksi. Uskaltaa jopa olla siinä samalla sohvalla, mitä ei siis pari kolme vuotta sitten olisi tehnyt millään.
Eli kun joku kysyi, miten tilenne on alunperin annettu päästä näin pahaksi ja miten siihen ei ole puututtu ajoissa, niin tässä siihen selitys. Todellakin on puututtu ja kaikkea kokeiltu ja niiden avulla "selvitty". Nyt vain tilanne on monella tapaa uusi niin koiralle kuin lapselle. Tää agressiivisuus tuli nyt vasta, kun tyttö tosiaan on välillä yksin kotona. Tokihan tyttö on voinut koiraa kiusta, mutta en usko näin käyneen. Ja "reviirinä" on edelleen tuo meidän makuuhuone, mikä on aikaisemminkin ollut se hänen "turvapaikka".
Itsekin tuota purkkihommaa mietin viikonlopun aikana ja tulin ihan samaan tulokseen, että se vain huonontaisi tilannetta. Nuo herkut voisi olla yksi keino, että lapsi kotiin tullessa antaisi jotain namia joka kerta, niin silloin siitä kotiintulosta tulisi kiva juttu koirallekin. Mieluummin kuitenkin tulisi ottamaan ne namit joko lapselta kädestä tai sitten lattialta lapsen vierestä. Ihan takuulla pelästyy jos sitä aletaan millään heittelemään. Enkä halua että tyttö menee sinne makuuhuoneeseen mitään viskelemään vaan että koira tulisi itse sieltä pois.
Siitä ollaankin tytön kanssa nyt puhuttu, että miten siihen koiraan kannattaa suhtautua. Kun on nyt ihan selkeesti alkanut väistelemään koiraa. Ennen siis koira väisti tyttöä. Nyt jos koira makaa jossain, tyttö kiertää kauempaa. Ollaankin nyt harjoiteltu, että silloin kun me aikuiset ollaan kotona, niin tyttö kulkee mistä kulkee eikä katsokkaan koiraan. Ei siis niin, että tyttö tahallaan hätyyttelisi koiraa, mutta että jos koira makaa jossain, niin tyttö voi siitä ohi kulkea jos näin haluaa. Koiralla on oikeastaan kaksi paikkaa, missä se tietää saavansa olla rauhassa. Toinen on nukkumapaikka tietokonepöydän alla toinen meidän sängyn alla. Nukkukoot niissä paikoissa jos haluaa olla rauhassa.
Siinä olen kyllä samaa mieltä, että lapset, tai ainakin tämä tyttö, pitää ottaa koiran hoitoon enemmän mukaan. Mulla vaan kun tämä toinenkin lapsi, 6v. poika. Jokainen poikalapsen äiti varmaan tietää, että tuonikäinen poika on juuri pahimmassa vintiöiässä. Ei pysy paikallaan tahi hiljaa hetkeäkään. Annetut ohjeet pysyy mielessä noin puoli minuuttia jne. Jos joku meidän perheessä on taipuvainen koiraa kiusaamaan, on se tuo poika. Sen huomaa jo nyt, että koira on selkeästi rennompi tytön seurassa kuin tämän pojan. Pojan liikkeitä kun on niin paljon vaikeampi ennakoida. Ja se on hakalaa selittää lapsille, miksi toinen saa tehdä ja osallistua johonkin mihin toienen ei saa. Mutta tilanne täytyy saada kääntymään johonkin suuntaan, joten tämä on vain tehtävä pojalle selväksi (vaikka se epäreilulta hänestä tuntuisikin).
Joo, siis alkuun lapsi heittää herkun heti kun tulee kotiin, esim. eteiseen pussiin ja koira saa heti. Sitten pikkuhiljaa, aikuisten valvonnassa, alkaa kädestä antamaan, esim. pyytää koiraa istumaan ja sitten saa herkun. Ja kyllä tuon ikäinen voi jo käydä koiran kanssa ulkona, alkuun niin että tyttö taluttaa ja vanhemmat kulkee perässä, ulkonakin sitten tyttöä seuratessa herkkua.
Ja kyllä koira on voinut oppia jo lapsen ollessa pieni, että lapsi rassaa myös teitä, itse kahden koliikkivauvan kanssa eläneenä tiedän mitä se on kun lapsi huutaa, ei siinä ilo ja onni ole mielessä (aamuyöllä neljän huutotunnin jälkeen).
Kyllä nuoremmankin voi ottaa mukaan noihin istumis herkku harjoituksiin, aikuisten valvonnassa. Itsellä on kaikki neljä poikia, teini-ikäisiä ja pitää väliin vahtia että antavat koiranpennun olla.