Olen sairastunut tarkistelun tapaiseen skitsofrenia-sairauteen, mutta joka on kuin muuttumaton juuttuminen. Yritän sillä pärjätä ja päästä alulla olevasta kirjasta, joka on kiva,kuin tunteet ja kuvat jäähtymällä pakkasessa, minäkuvalle ja itsetunnolle. Mitä heistä? Näistä laiminlyödyistä sitten loppujen lopuksi tuli? Mä en innostu nyt mistään kuvista, koska olen aivan syntisen ruma, ja huonokuntoinen. Voi kun voisin 70-vuoden iän sijaan, ollapa taas vaikka laiha ja anorektinen, 15-vuotias, pitkine vaaleine hiuksineen. Beetasalpaajani ovat jo niin pitkällä, että voisin luopua niiden käytöstä kokonaan, vain sijoittuen laitokseen, ja niihin ihanasti sisällytettyihin iltapäivän ja virikekerhoihin, kuten uskonnolliset hartaudet ja käsityöpiiri.
- Mä en varmasti ota kantaa, jos ongelmanasi on tarkistelu, vielä ainakaan laitos-sijoittumisesi tärkeyteen ja ajankohtaan. Se voi vain aiheuttaa lite mera nervosa. Minä en voi kestää, tilanne yhtäkkiä sisäänruntaavasta virtaveikosta, ja pasifistisesta tyylistä, jopa otteesta elämään, vain nuorena mies-hoitajana, oli ihan kiitettävä myös piristävän ja ulkopuolisuutta luovan irrationaalisen tyylinsä vuoksi. Hän oli niin energinen, että jaksoi piristää koko sisämaamme kylän väkeä, kanssani ja vain tämän kerran....
-Allergiasta se lähti. Niin siinä maitolaiturilla, kylällä ja kaupunkiin olimme menossa, oikein yhdessä sitä joukkoliikennevälinettä käyttäen. Miksi et sitten laitoskäynnein vierailisi ilman ulkopuolisuuden tuntua, vierautta, laitoksessa? Oikein vain yksin ja ajan kanssa.... Ihan vain vaikka täysin vaisut, mutta nuorten vaatteet, ja heidän kanssaan ihan aatteet omaksumalla. Omaksuen, yhdessä vaikka vain oman itsesi, ja peilikuvan kanssa, kuin aikaa on siunannut Jumala, lailla maljakkokukkien kaltaisesti, ja upeasti. Mä vain katsoin, kun mun painon baletit, tilasivat varmaan yli 300 eri mallista ballerinaa. Ihan yhtäkkiä, ja kellokin oli jo ainakin 3 yöllä, puoli neljä, vieläkään en ollut tyytyväinen, mutta kello oli jo 5 ja mä luovutin kauniin yöttömän kesäyön, vesilasilliseen. Mä olin juuri aloittanut mummo-baletin. Niin, ihqun innostunut olin. On ihan ymmärrettävää, jos laitoskierteesi, pitkällinen jopa joskus koko elämän kestävä reissusi, on kestänyt kauan, että sellainen säännöllinen ja säntäilevä skitsofreenikko, kuten vaikkapa laitoksessa työskentelevä hoitaja, tai sitten laitoksen ulkopuolella oleva oskilloskooppi-pää, saattaa pelottaa, virtaisella ja energisellä olemuksellaan.
- Mä en varmasti ota kantaa, jos ongelmanasi on tarkistelu, vielä ainakaan laitos-sijoittumisesi tärkeyteen ja ajankohtaan. Se voi vain aiheuttaa lite mera nervosa. Minä en voi kestää, tilanne yhtäkkiä sisäänruntaavasta virtaveikosta, ja pasifistisesta tyylistä, jopa otteesta elämään, vain nuorena mies-hoitajana, oli ihan kiitettävä myös piristävän ja ulkopuolisuutta luovan irrationaalisen tyylinsä vuoksi. Hän oli niin energinen, että jaksoi piristää koko sisämaamme kylän väkeä, kanssani ja vain tämän kerran....
-Allergiasta se lähti. Niin siinä maitolaiturilla, kylällä ja kaupunkiin olimme menossa, oikein yhdessä sitä joukkoliikennevälinettä käyttäen. Miksi et sitten laitoskäynnein vierailisi ilman ulkopuolisuuden tuntua, vierautta, laitoksessa? Oikein vain yksin ja ajan kanssa.... Ihan vain vaikka täysin vaisut, mutta nuorten vaatteet, ja heidän kanssaan ihan aatteet omaksumalla. Omaksuen, yhdessä vaikka vain oman itsesi, ja peilikuvan kanssa, kuin aikaa on siunannut Jumala, lailla maljakkokukkien kaltaisesti, ja upeasti. Mä vain katsoin, kun mun painon baletit, tilasivat varmaan yli 300 eri mallista ballerinaa. Ihan yhtäkkiä, ja kellokin oli jo ainakin 3 yöllä, puoli neljä, vieläkään en ollut tyytyväinen, mutta kello oli jo 5 ja mä luovutin kauniin yöttömän kesäyön, vesilasilliseen. Mä olin juuri aloittanut mummo-baletin. Niin, ihqun innostunut olin. On ihan ymmärrettävää, jos laitoskierteesi, pitkällinen jopa joskus koko elämän kestävä reissusi, on kestänyt kauan, että sellainen säännöllinen ja säntäilevä skitsofreenikko, kuten vaikkapa laitoksessa työskentelevä hoitaja, tai sitten laitoksen ulkopuolella oleva oskilloskooppi-pää, saattaa pelottaa, virtaisella ja energisellä olemuksellaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joillakin skitsofreenikoilla on ajoittain hoitaja koko ajan mukana.
- Ei sulla olisi tarvetta.
- Ei mä tätä allergiaa vain katson. Mitä sä rakas, hyvä bändimies, sillä mun allergialla? Joka niin usein vaikutat kissojen lailla elävältä, ja jotenkin yksinäiseltä.
Miksi niitä niskoja piti laittaa? En mä voi heittää hukkaan tällaista mahdollisuutta veljellenikään, kun mistään ei mikään auta, ja kaikki on jostakin syystä, ehkä mainoksista, ja ravihevosten niitä lukiessa, jotenkin pitkäpiimäistä. Ei sellainen sovi mulle ollenkaan, mutta ei mua voi tai, raaski hillitä ollenkaan. Mä vain vien sirosti nilkat toistensa eteen, jopa ihan polviin asti, sitten laitan ne ihan leukan saakka, tai käännän vain satoja, kymmeniä tai ehkä jopa tuhansia kertoja, jos matkani on pitkä, ja aikaa on loputtomiin varpaani sisään ja ulos, varpaille nousten, ja sääriluuni aivan äärimmilleen kipuun asti venyttäen. Vieläkään en ollut tyytyväinen...
- Ei vaikka koko bändi olisi jo ollut katsomassa. Entä minkä bändin ottaisin mukaani? Entä minkä bändin kanssa, esiinnyin juuri silloin? Harmaan ilman, ja illan tuoman vaisun kiihkeyden, ja harmaan alasroikkuvan taivaan, kuin kiittämänä.
Katsoin vain yli-pitkiä hiuksiani.
- No, aina ei ollut mun päivä. Vaikka katsoin mä kuinka vain, ja näinpä mä miten paljon vaivaa tahansa, ne aina valuivat ohitse ne hoitajat. He laahustivat työnsä masentamina pitkin käytäviä, kuin etsien ja tutkaillen. Heillä oli lopunelämän kestävä tutkari-vankeus takana, ja meillä oli vain laajat peilit, ja vieras naulakot, ihan yhdessä, alana. Laitos oli pieni ja kodikas, tyypillisestäkin poikkeava, idylli. Sieltä puuttuivat uudenaikaiset, ja niin modernittomat materiaalit ja mallit. Se oli täynnä puhdasta sydäntä ja jaloa totuutta, kuten kaikkien laitosten kuuluukin, ja mikä parasta se oli täydellisesti varusteltu mulle, vain mulle ja ulkonäöstä huolehtimiselle. Laitos ei tainnut olla ihan tarkoitettu mulle, ja olla ihan kokonaan mun käytössä niillä mittakaavoilla.
-Mitä sää taas riehut ja esiinnyt? kysyi "isi", jo hieman vihaisena.
- Hallusinaatioita, onko niistä tullut vielä mitään tietoa?
- Ei ole tullut, eikai niissä pitäisi mitään ongelmia olla ollut. Kyllä mulla rupesi niin sydänsykkimään, kun mä sen viimeisen tanssin sain nähdä. Mä sain nähdä heidät usein niin ihanilla portailla, ja siinä he vain olivat, viltit pienten polviensa peitossa, jota ei kukaan voinut variksenkaan linnun lennon lailla häiritä. He vain katselivat, kuin seniilit maisemaa... Hän niin piti minusta, ja olin laittanut itseni ja varmasti pitkäksi aikaa, samannäköiseksi ja upeaksi, kasvattanut vaaleat ja taas vaaleat pitkät hiukset.
- EI hän täällä ole ilman teitä edes äänioikeusjärjestelmää.