Erään palstan Beatles-papan lempibändit ovat CCR, Led Zeppelin, Beatles ja Kinks.
Tyyppi on syntynyt noin 16 vuotta ennen She Loves You -singlen julkaisua (julkaisu tapahtui 1960-luvun alussa).
Tyyppi ei fanita tai arvosta samassa mittakaavassa 80-luvun, 90-luvun tai 50-luvun rokkia, poppia tai soulia. Hänelle 2000-luvun listamusiikkia ei ole järin tärkeää myöskään.
Onko hän omaehtoinen, musiikkituntemuksen ja -löytöretkeilyn seurauksena omat suosikkinsa löytänyt vilpitön säveltaiteen ystävä vai tietyn sukupolven tyypillinen epämusikaalinen punaniska, jolle suosikeiksi on valikoitunut juuri markkinoiden esiin tuuppamat nimet, kuten CCR, Beatles, Led Zeppelin ja Kinks (ja ainiin, Bob Dylan!).
Mikä heitä yhdistää, näitä artisteja? Briteistä tai Amerikasta, CHECK. Kevyttä musiikkia suurinpiirtein samalta ajalta kuin käsiteltävän henkilön nuoruus, CHECK. Kaupallista "junttimakuun" istuvaa, ei-liian-shokeeraavaa perusrokkia, CHECK. Jokin feminiininen soul voisi tietysti vieroksuttaa punaniskan. Sitä vaaraa ei ole John Fogertyn, John Lennonin tai Jimmy Pagen kohdalla.
Miksi aikakausi ja sen markkinat ovat sattuneet olemaan juuri ne, jotka koukuttivat tämän matosen?
Ainiin, myöhempien vuosikymmenten musiikista Juice on kuitenkin myös sydäntä lähelle mainitulle henkilölle.
Tyyppi on syntynyt noin 16 vuotta ennen She Loves You -singlen julkaisua (julkaisu tapahtui 1960-luvun alussa).
Tyyppi ei fanita tai arvosta samassa mittakaavassa 80-luvun, 90-luvun tai 50-luvun rokkia, poppia tai soulia. Hänelle 2000-luvun listamusiikkia ei ole järin tärkeää myöskään.
Onko hän omaehtoinen, musiikkituntemuksen ja -löytöretkeilyn seurauksena omat suosikkinsa löytänyt vilpitön säveltaiteen ystävä vai tietyn sukupolven tyypillinen epämusikaalinen punaniska, jolle suosikeiksi on valikoitunut juuri markkinoiden esiin tuuppamat nimet, kuten CCR, Beatles, Led Zeppelin ja Kinks (ja ainiin, Bob Dylan!).
Mikä heitä yhdistää, näitä artisteja? Briteistä tai Amerikasta, CHECK. Kevyttä musiikkia suurinpiirtein samalta ajalta kuin käsiteltävän henkilön nuoruus, CHECK. Kaupallista "junttimakuun" istuvaa, ei-liian-shokeeraavaa perusrokkia, CHECK. Jokin feminiininen soul voisi tietysti vieroksuttaa punaniskan. Sitä vaaraa ei ole John Fogertyn, John Lennonin tai Jimmy Pagen kohdalla.
Miksi aikakausi ja sen markkinat ovat sattuneet olemaan juuri ne, jotka koukuttivat tämän matosen?
Ainiin, myöhempien vuosikymmenten musiikista Juice on kuitenkin myös sydäntä lähelle mainitulle henkilölle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Harri Kahlos perus a***..."
Tämä kohta on saanut 3 peukkua: "Harri Kahlos, Harri Kahlos ja Harri Kahlos"
On merkittävää huomata, että poppari usein valitsee tarjotusta kaupallisesta viihdesaasteesta mieleisensän. Todellista musiikinrakkautta tämä ei ole, vaan kaupallisen koneiston sanelemaa toimintaa. Monet tämän päivän 14-vuotiaat Suomessa valitsevat Robinin. Robin ei ilmiönä hirveästi poikkea Beatlesista kaikilla tavoilla. Myös musiikissa on yhtäläisyyksiä esimerkiksi rakenteessa (Let It Bessä ja Frontside Olliessa on myös samat sointuasteet).
´
Löydettyään oman suosikin (tyyliin Queen, Beatles, Abba, Michael Jackson, Madonna) moni kuuntelee sitä sitten hautaan. Ei ole musiikinrakkauden kanssa tällä mitään tekemistä.
Kaupallinen koneisto ei sanele ihmisten kuuntelumieltymyksiä. Ihmiset tekevät itse omat valintansa. Valintoihin kuuluu äärimmäisen harvoin klassinen musiikki.
Miksi? Siksi, koska klassisessa ei ole mitään mikä koukuttaisi ihmiset. Ei ole melodiaa, musiikki on kakofonista mekkalaa, laulun tilalla on sekavaa ulinaa ja mölinää, rytmi laahaa tai sitä ei edes ole. Kakofoniasopan tuottamiseen tarvitaan 100-päinen joukko muusikoita ja ulisijoita!
Edellä kuvatun surkeuden sijaan ihmiset haluavat ja valitsevat oikeaa sekä iloista musiikkia. Musiikkia, jossa on melodiat, harmoniat sekä selkeä laulu ja rytmi. Sellainen musiikki on levyllä ja livenä täysin omassa luokassaan eli ylivertaista huippumusaa. Siksi se on suosittua ja sitä myydään todella paljon.
Viihde on ihmistä varten ja mikäpä sen mukavampaa viihdettä kuin pop- ja rock -show´t ja -konsertit. Niissä ihmiset voivat osallistua itse tapahtumaan laulamalla, tanssimalla ja liikkumalla. He saavat elää tapahtuman mukana. Se on sallittua. Sitä tulee hyvä fiilis.
Klassinen on ihan toinen maailma. Synkkä, depressiivinen, pönöttävä. Ei ole mitään mikä nostaisi tunnelmaa ja saisi jalat liikkumaan. Itse asiassa konserteissa se kielletään, se eläminen ja eläytyminen. Klassisessa vallitsee despotismi.