Eli mitä te äidit teette kun saatte yksin viettää illan kotona, kun mies lähtee lasten kanssa illaksi vaikka kaverinsa tai veljensä luokse tai johonkin?
mä olen aika harvoin yksin illan kotona siis 3-4tuntia. ehkä kerran pari kuussa.
Ekaksi mä katson pornoa netistä ja harrastan itsetyydytystä, sit menen ihanaan pitkään lämpimään kylpyyn.
Sen jälkeen vain mietiskelen mitä tekisin/odottelen miestä ja lapsia kotiin ja katselen telkkaria jos tulee hyviä ohjelmia tai surffailen netissä.
mä olen aika harvoin yksin illan kotona siis 3-4tuntia. ehkä kerran pari kuussa.
Ekaksi mä katson pornoa netistä ja harrastan itsetyydytystä, sit menen ihanaan pitkään lämpimään kylpyyn.
Sen jälkeen vain mietiskelen mitä tekisin/odottelen miestä ja lapsia kotiin ja katselen telkkaria jos tulee hyviä ohjelmia tai surffailen netissä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyvät sulle.
No en ainakaan pornoa katso :D meillä sitä ei harrasta kumpikaan.
Silloin harvoin kun olen yksin kotona, siivoan ja katson telkkaria tai olen netissä. Sitä kun ei saa rauhassa tehdä silloin kun kaikki ovat kotona.
Itken.
Mies ei tule koskaan kotiin suoraan töistä, vaan hänen on "pakko" mennä pubin kautta kun kaverit muuten nauraa, että hän on tossun alla.
Jos ei mene pubiin, niin lähtee harrastuksiinsa, joita on erilaisia urheiluun liittyviä.
Lapsi alkaa itkeä heti, kun mies tulee kotiin, koska tietää, että isi lähtee taas kohta. Kaipaa isiä ja roikkuu puntissa. Mies ärisee, että hän ei saa olla hetkeäkään rauhassa kotona. Ei ole ihme, että on mieluummin kavereittensa kanssa kuulemma.
Joillekin miehille perhe on ne valokuvat, jotka on lompsassa. Niitä on kiva näytellä kapakan pöydän ääressä.
Ne eivät vaadi rahaa, eivät aikaa, eivät seuraa. Mies voi olla kuin ennenkin.
Sinulle äitiyslomalla , jos jatkat tuossa kynnysmattona olemista, kaikkein eniten siinä kärsivät lapset , pakosti heijastat huonoa energiaa , kun sinulla on koko ajan paha mieli .
Tee rauhassa eroprosessti , käy vaikka jossain juttelemassa itseksesi , vaikka lapsi mukana , jos ei ymmärrä vielä .. ja sano sitten miehellesi rauhassa, että hänen on varmaan parempi jatkaa poikamieselämäänsä itsekseen , et riitele .. lopetat tuon suhteen . Seksin unohdat kokonaan , se sekoittaa näitä päätöksiä .
Ei asunto , seinät saa olla se asia mikä pitää yhdessä , pärjäät kyllä tässä yhteiskunnassa taloudellisesti , vaikka muutat erilleen , on yksi passattava vähemmän ja voit ruveta arvostamaan itseäsi , saat varmaan ystäviäsikin takaisin .
Harvoin ehdotan eroa , mutta .. sinun ja lastesi vuoksi tässä tapauksessa .
Anteeksi kun kysyn, mutta mitä teet tuollaisen miehen kanssa? Kuulostaa ihan kamalalta tapaukselta :(
Yhteiset velat, ja muutama muu seikka, joiden vuoksi en pääse irti tästä tilanteesta.
Miehen mielestä hän on ainoa, joka kärsii, minullahan on kaikki niin hyvin, kun saan olla kotona eikä ole mitään huolia.
Ei tietenkään olekaan, jos tiedän, että laskut on maksettu ja jääkaapissa on huominenkin ruoka.
Nämä asiat ovat kuitenkin kielletty puheenaihe, sillä mies lähtee heti ulos, jos yritän puhua taloudestamme tai kerron, että ruokakassassa on 10 euroa.
TAAS tätä samaa, eikö hän ikinä saa olla kotona ilman jäkätystä.
Niinpä tulen toimeen sillä kympillä. Välillä vain ajattelen, että lapset saattavat olla aliravittuja heikon ruuan takia. Toistaiseksi ovat pysyneet kasvukäyrissä.
Minulle nämä huolet ovat jokapäiväisiä, enkä pääse niistä marssimalla ulos.
Joka päivä postiluukusta putoaa karhuja, Ne ovat tottakai aihettomia, sillä mies on kyllä satavarmasti maksanut laskut, on vain niin huolimatonta porukkaa noissa firmoissa. :)
Kun minä sitten aikanani marssin ulos, niin se on se ensimmäinen ja viimeinen kerta.
Mitäs jos menisit töihin?
Tiedä vaikka tilanne paranisi kaikin tavoin jos eroaisitte. Itse en tuollaista touhua voisi katsella.. Minkä ikäinen lapsi/lapset teillä on? Joko ovat siinä iässä, että voisi hoitoon viedä (suositushan 3v)?
Minä varmaan sanoisin miehelle, että jos meno ei muutu, minä lähden. Jos olisi edelleen "taas jäkätät, mä menen kaljalle"-asenteella, tietäisin, että nyt ei ole vaikea lähteä. Jos mies on tuollainen, ei hän minua ansaitsekaan.
Yrittäisin hakea töihin myös.
Meillä on sellainen tilanne, että minä olen töissä ja mies kotona. Mutta minä en tosiaankaan vietä vapaa-aikaani kavereiden kanssa bissellä. Aamulla kuudeksi töihin, kolmelta kotiin. Viikonloppuisinkin olen yleensä perheeni kanssa. Kavereita näen yleensä lapsi mukanani. Joskus harvemmin menen kaverin luokse kahvittelemaan ilman lasta. Alkoholia nautin kavereiden kanssa suunnilleen ömm kerran kahdesa kuukaudessa, mutta sekin on sellaista rauhallista illan istumista, baareihin en ole mennyt, vaikka kaverit ovat.
Ja vaikka mies on kotona päivät minun ollessa töissä, ei hän vietä kovin usein omaa aikaa missään muualla. Tykkää olla enemmän kotona (ja asia on tosiaankin näin, minä itse joudun jopa joskus häntä "työntämään" harrastuksien pariin että saa vähän vaihtelua :D).
Toki teet niinkuin itse parhaaksi näet, mutta voin sanoa, että jos meno jatkuu tuollaisena, sinä tulet muutaman vuoden päästä katumaan sitä, miten olet kaikki nämä vuodet tuhlannut, vaikka olisit voinut olla onnelli(senmpi)n.
Huomasitko että hän on äitiyslomalla eli hänellä on aivan vauvaikäinen,ei sellaisia edes joka päiväkotiin oteta.
Minä huollan korjailen ja pesen OMIA vaateitani.
Saatan sisustaa uudelleen, laitan hyvää musaa vaihdan esim verhot/matot tai huonekalujen paikkoja.
Lojun sohvalla ja luen lehtiä.
ekaluokkalainen ja kaksi alle koulu iän.
Käyn lenkillä, suihkussa ja luen hyvää kirjaa...
En ole koskaan yksin kotona jtn en tiedä mitä tekisin.. Mies kulkee töissä ja harrastaa.. Minä olen kotona ja hoidan lapset, kunnes palaan työelämään, silloin kuljen töissä ja hoidan lapset.
Elämä on.
No sama täällä. Enhän minä nyt aina itke. Välillä olen vain ahdistunut.
Loma loppuu, ja elämä helpottuu.
Vaihtelee..kaverin kans leffaan tai kattelen kotona elokuvan. Jalkakylpyä,nukun,luen,rentoudun..käyn uimassa. Ompelen tai nikkaroin jotain. Surffailen netissä..mitä milloinkin. Käyn kaverilla kahvilla tai pyydän ystäviä tänne.
SInä Äitiyslomalla-niminen kirjoittaja. Heivaa tuollanen ukko heti,velat ym ovat vain käytännön asioita. Vannon että löydät elämästä paljon iloitsemisen aiheita kun pääset tuollaisesta kurjakkeesta irti. Oma ystäväni roikkuu juuri tuollaisessa suhteessa. Vuosien valitus ja mietin miten aikuinen ihminen voi olla noin naiivi. Koettanut tukea ja ymmärtää mutta ei sitä loputtomiin jaksa. Alkais nyt helvetti ottamaan itseään niskasta kiinni ja eläisi omaa elämää. Ukkokin juoksee vieraissa,rahat menee viinaan,vaimoansa vain haukkuu ja lapsia ei kiinnosta nähdä.