meillä on sellainen ongelma että mieheni sukulaiset painostavat minua luopumaan viidestä koirastani tulevan vauvamme takia.
en voi käsittää miksi ihmeessä niin pitäisi tehdä? rankkaa tästä tekee sen että mieskin on koittanut vihjailla että tarvisi luopua rakkaista lemmikseistäni jotka ovat minulle kaikki kaikessa, valitettavasti tärkeämpi osa elämääni kuin mieheni.
koirani ovat hyvin lapsirakkaita yksilöitä ja hyvin koulutettuja sellaisia.
isojahan nuo rontit ovat mutta tiedän jo 100prosenttisen varmaksi ettei meillä ongelmia tule olemaan ja voisin ennemmin koirani jättää lapsenvahdiksi kuin jonkun mieheni sukulaisen.
suoranaisesti vitu**aa aina kun käymme "sukuloimassa", koirat nousevat ensimmäisenä puheenaiheeksi ja siitä sitten kinataan ja jauhetaan siellä ja loppujen lopuksi suutun niin että lähden kotia kohti.
ei kenelläkään muulla ole samanlaisia kokemuksia?
en voi käsittää miksi ihmeessä niin pitäisi tehdä? rankkaa tästä tekee sen että mieskin on koittanut vihjailla että tarvisi luopua rakkaista lemmikseistäni jotka ovat minulle kaikki kaikessa, valitettavasti tärkeämpi osa elämääni kuin mieheni.
koirani ovat hyvin lapsirakkaita yksilöitä ja hyvin koulutettuja sellaisia.
isojahan nuo rontit ovat mutta tiedän jo 100prosenttisen varmaksi ettei meillä ongelmia tule olemaan ja voisin ennemmin koirani jättää lapsenvahdiksi kuin jonkun mieheni sukulaisen.
suoranaisesti vitu**aa aina kun käymme "sukuloimassa", koirat nousevat ensimmäisenä puheenaiheeksi ja siitä sitten kinataan ja jauhetaan siellä ja loppujen lopuksi suutun niin että lähden kotia kohti.
ei kenelläkään muulla ole samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 44
Vanhimmat
ei hätää et ole ainoa joidenka sukulaiset painostavat erilaisissa jutuissa. meillä painostettiin käärmeestä luopumiseen ja kodin vaihtoon.(käärme kun voi vaikkapa kuristaa vauvan,täh?terraariossahan se majailee)(isompi asunto sen takia että kaksiossa ei voi kuvitellakkaan pienen lapsen kanssa asuvansa)
meillä meni kyllä silloin välit poikki sukulaisten kanssa ja myöhemmin jopa miehen kanssa suhde päättyi. itse olen nyt onnellinen käärmeen sekä 3vuotiaan tytön äiti ja asustamme kaksiossa ja hyvin meillä on mennyt ilman miehen sukulaisia ja ilman miestä.
jos kerta miehesikin on alkanut taipumaan koirien luovutuksen puolelle niin heitä mäkeen, et sinä sellaista ääliötä tarvitse pärjäät hyvin itsekkin koirinesi ja lapsinesi :)
Ja hössöttäjistä(=juuri myös nämä painostavat sukulaiset) ei muka ole haittaa..viittaan keskusteluun jossa hössöttäjiä pitäisi suvaita jne...
Mielenkiinnolla odotan minkälainen painostus asioista täällä alkaa..toivon, että sukulaisemme tietävät ettei siihen kannata ryhtyä!
Kohta joku varmaan tulee kertomaan kuinka itsekäs ihminen olet, kun sinulla on muutakin elämää kuin tuleva vauva.
Tsempoiä! Pysy vahvana, periksi antamalla vain katkeroidut suotta
Kylläpäs sä jaksat hössöttää hössöttämisestä. ;)
parasta on, jos vain pystyy niin olla välittämättä. Aikanaan sukulaisesi huomaavat että koirasi menee siinä samassa missä vauvasikin..vaikka vauva sitä huomioo tarvitseekin suurimman osan ajasta. Ja sinähän kerroit että koirat ovat hyvin koulutettuja niin tuskin ongelmia tulee kunhan hekin saavat huomionsa. Meillä on 10kk koira ja koira oli 5kk vauvan synnyttyä. Äitini oli aivan kauhuissaan koska oli varma että koira tulee mustasukkaiseksi ja loukkaannuin siitä. Mutta ajan myötä hän on huomannut että ei huolta. Me ollaan selvitty hyvin vaikka koira vasta nuori onkin. Hän oli kuitenkin jo sisäsiisti vauvan tullessa ja perusoppinut.
Että anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..aikanaan kyllä hyväksyvät.
Voi jeesus, et kai tosissasi harkitse kuuntelevasi miestäsi ja hänen sukulaisiaan tuossa asiassa? He eivät ilmeisesti koiriasi tunne. Sano heille, että luovut koirista jos mitään ongelmia ilmenee (jos koirat ei osaa käyttäytyä lasta kohtaan), ehkä he sitten jättävät sinut rauhaan aiheen tiimoilta. En kyllä itse keksi mitään rotua, joka ei sopisi lapsiperheeseen oikein koulutettuna. Jos joku pitäisi keksiä, sanoisin chihuahuan, sekään ei lapsien turvallisuuden vuoksi, vaan koiran turvallisuuden vuoksi. Isompi koira kestää paremmin iskuja, joita se väkisinkin tulee lasten kanssa saamaan. Iso koira ei korvaansa hetkauta, kun se makaa lattiallla ja lapsi kaatuu päälle. Chihuahualta on pää poikki ja parhaassa tapauksessa se ehtii paniikissa purra lasta, ennen kuin heittää henkensä. Terveellä ja hyvinvoivalla koiralla ei ole mitään syytä purra lasta, oli koiran rotu mikä tahansa. Koirat ymmärtää lapsen ja aikuisen eron, ei ne mitään luupäitä ole. Koirat ottaa lapsilta hyvinkin paljon vastaan tahattomia iskuja ja korvakarvoista nykimisiä, edes väistämättä tai poistumatta lasten läheisyydestä. Ehkä isoin ongelma iso koira lapsi yhtälössä on se, että koira voi olla vähän turhankin vakuuttavan näköinen suojellessaan lasta. Eli pidä huoli, ettei koirat ala suojelemaan lasta vääristä asioista, (esmes lenkillä vastaantulevalta lapselle lässyttävältä mummolta) niin kaikki on hyvin.
Itse aion kyllä tehdä alusta asti selväksi anopille, että en hänen mielipidettä kaipaa yhden ainoassa lasta koskevassa asiassa. Se matami on sellainen, että kun sille kerran antaa periksi, se on hääräämässä jatkuvasti..
Onko tuo "painostus" tullut tulkituksi väärin raskaushormoneissa ja kyse onkin ollut normaalista keskustelusta tyyliin "jos olisin sinun tilanteessasi, luopuisin koirista". Vai onko se ollut oikeaa painostusta "jos et luovu, teemme elämästäsi helvettiä"?
Olet aikuinen ja jos et ole holhouksen alaisena, saat tehdä ihan itse päätökset omaisuudestasi (johon myös lemmikit kuuluvat, noin juridisessa mielessä)
sinulla on myös oikeus sanoa oma mielipiteesi sukulaisten mielipiteeseen eikä tuollaisen takia tarvtise mistään kylästä lähteä ovet paukkuen. Sanot ettet aio luopua ja koko keskustelunaihe on turha etkä tarvtise lapsenhoitovinkkejä ellet erikseen niitä pyydä.
minua hymyilytti väitteesi, että tiedät 100 % varmaksi ettei ongelmia tule. Koiranomistajan /lemmikinomistajan tulisi tietää, että koiran kanssa mikään ei ole 100 % varmaa.
miksi et ole kysynyt sukulaisiltasi ja mieheltäsi miksi heidän mielestään pitäisi luopua koirista? Tuntuukohan heistä, että käytät jo nyt liikaa aikaa koiriin ja jätät muut velvoitteesi hoitamatta? Vai pelkäävätkö he jotain mystistä koiran laumakäyttäytymistä ja sen mahdollisia arvaamattomia seurauksia?
miehen sukulaiset väittävät sekä inttävät taukoamatta sitä etten tule pärjäämään koirien plus lapsen kanssa ja että paras vaihtoehto olisi alkaa etsimään koirille uusia koteja, myös ovat kavereillensa puhuneet että koirat olisivat vihaisia ja että lapsi ei taloudessani kauaa elä. että näin meillä.
hauskaa tässä on se että pelkkä rotu saa heidät puhumaan noin vaikka koiria eivät ole nähnyt muutakuin autossa, eli kyläilemässä eivät ole meillä paikan päällä käyneet. olen asiallisesti heille koittanut selittää että oikein lapsirakkaita ja rauhallisia tapauksia nämä minun koirat ovat ja että on se kumma juttu kun eivät ole vielä siskon ja veljen lapsia suihinsa pistäneet vaikka ovat olleet meillä hoidossa.
en jätä myöskään muita velvoitteitani hoitamatta mutta kyllä koirani vievät tällä hetkellä suurimman osan ajastani ja tiedän että lapsi vie myös ja sen mukaan elellään. eniten sukulaiset taitaavat pelätä miten pääsen lenkittämään koiria lapsen kanssa. mutta onhan siihenkin apuja esim.kantoreppu ja vaunut. ja on se kumma juttu kun ovat nähneet minut veljen tyttären kanssa lenkillä vaunujen kanssa niin että kaikki koirat ovat mukana.ja mitään ongelmia ei ole ollut. sitten ymmärtäisin niiden huolen jos koirat olisivat vaaraksi muille esim.lenkkeillessä muttakun eivät ole vaan rauhassa kävellään tulee kuka tahansa vastaan, koirineen taikka ilman.
varmasti pelkäävät että jotakin sattuu mutta lapsia tässä talossa on käynyt aika paljon niin miten se sitten eroaisi omasta paitsi sillä että se on joka päivä meidän kanssamme.
ja kyllä näiden koirieni kanssa kaikki on 100prosenttisesti varmaa, lenkkeillessäkin pystyn pitämään vapaana ihan missä vain tuli vastaan ketä tahansa, meni autoja tms.
No nyt kiinnostaa tuo koiriesi rotu..? =)
Mutta pointti on nyt tämä:
Älä herranjee kuuntele mitään höpötyksiä, sanot vaan joo, niin just aha..
Minulla kolme suurta koiraa ja neljä lasta, hyvin pyyhkii.
Kukaan ei ole purrut ketään (no okei lapset koiria), kukaan ei ole istunut kenenkään päälle (no okei, lapset vähän ratsastusleikkiä leikkii)..
Minua vainosi eräs sukulaisen vaimo, kun ensimmäistä odottaessani laitoin uuden koiran.. Hän jatkaa sitä tuhuaan edelleen, mutta olen hänen lähettyvillään todella vähän, jos ollenkaan.. Ystäviltä kuulen näitä juttuja ja pyydän heitä vaan jättämään nämä omaan arvoonsa, ei edes kertoa minulle. Hänellä on muitakin juttuja minusta, joskus jäänyt jtn hampaan koloon jostain, en ole koskaan edes tuntenut tätä ihmistä kunnolla.
Tokikin koirat olen kuluttanut hyvin, eivätkä pienet lapset ole koirien kanssa koskaan yksin, isommat toki lenkittävätkin.
Mutta jutun pointti on; älä hyvä ihminen välitä tuollaisista sukulaisista! Älä heidän puheistaan, käännä ajatukset jonnekkin muualle ja vastaile vaikka aha jokaiseen asiaan. Kyllä ne sen lopettavat kun huomaavat ettet provosoidu tai edes kuuntele.
Eikö koirat ole miehesi koiria?
Ovatko yksin sinun? Miksi ihmeessä hän kanssasi on ja halusin lapsenkin jos kerran on sitämieltä, että et kykene lapsesta huolehtimaan, olkoonkin koirat syynä..
Juttele hänen kanssaan asiasta, älä anna tunteiden kuumentua. Kysele mikä ihme hänellä on ja kerro että nyt se napanuora täytyy siihen sukuun katkaista, kun vauvakin tulee, täytyy olla aikuinen ja isä ja sinä ja lapsi menette kaiken edelle.
Mikäli nai mamman pojan joutuu sitä kädenvääntöä käymään pitkään..! Minä rakastuin alkoholistiäidin mamman poikaan ja nyt 15v yhdessä oltu.. Ikuinen tappelu miksi lapset eivät tule hoitoon, "no kun mummi on humalassa"...
Mutta äläs huoli, se helpottaa jo pikkuhiljaa, kohta varmaan ei tarvitse enää sitä äitikultaa sääliä ja asioista tapella.
Voimia =)
Sano sukulaisille että ovat tervetulleita lenkittämään koiria mikäli kokevat niiden olevan rasite vauva-arjessanne.
Toki tälläinen koiraton ihminen on sitä mieltä, että hiukan säälittää miestäsi, jos koirat ovat elämässäsi tärkeämpi osa.
Mietippä, jos miehelläsi olisi elämässään jotain, mikä olisi yhtä paljon tarkeämpää kuin sinä? Entä tuleva vauvanne, onko hän missä osassa elämässänne? Tärkeässä vaiko toisarvoisessa.
No voi harmi, aloittaja varmaan nyt lopettaa rakastamasta koiriaan, koska sinulla tuli paha olo. Kyynel. Jos mieheni sanoisi, että koira lähtee, ottaisin koiran ja lähtisin. En siksi, että rakastaisin koiraani enemmän kuin miestäni, mutta jos mieheni rakastaa minua niin vähän, että hän voi riistää minulta yhden rakkaimmista asioista, hän ei ansaitse minua.
Niin, minä olen todella empaattinen ihminen, mutta ymmärrän että sinä et sitä ole. Oikeastaan säälin tuota avaajan miestä ihan hitosti. Omalla miehelläni on onneksi rakastava vaimo ja kolme lasta, joille isä on tärkeä. Meillä ei kukaan aseta lemmikkiä korkeammalle jalustalle kuin läheiset ihmiset.
ja se on kyl varma et yhtä paljon aikaa sulla ei ainakaan ALUSSA tuu olemaan viidelle koiralle vauvan synnyttyä.. auttaako miehesi koirien hoidossa, esim antaa ruuan tai lenkittää välillä? Mutta ajan kuluessa tasapainottuu..
Meillä on jo miehen kanssa keskusteltu paljon aiemmin,ennenkuin tulin edes raskaaksi, siitä että yhdestäkään hankitusta elikosta ei luovuta, jos lapsia tulee. Tehty muutenkin "pelisäännöt" selviksi, mitä mahdollinen raskaus tuo tullessaan jne.
Et ehken ole avaaja, mutta koska himputille vastasit, niin oletan että olet.
Et vastannut himputin kysymykseen, kuka hoitaa ne viisi koiraa (antaa ruuan, lenkittää, siivoaa sotkut ja pesee tassut), kun vauva syntyy?
Toivottavasti sukulaiset kuitenkin jelppii, jos miehesi on töissä, vaikka painostavatkin nyt luopumaan koirista.
Eihän se vauva nyt herran jestas 24/7 ole kiinni äidissä!!! Uskomatonta...
Inhoan ihmisiä, jotka leikkivät elävillä eläimillä ja voi, kun tulee vauva, niin pistetään koirat pois.
Isyysloma on olemassa.
Tosin,itse en lasta edes tekisi miehen kanssa,joka vihjailisi mitään tuollaista
En ole,meni vahingossa
Kyllä se vastasyntynyt vaan aikalailla kiinni äidissä on, tiedät sen mikäli olet/ollut vastasyntyneen äiti. Sä et voi itse päättää milloin syötät vauvan ym. hoidat vaan sä teet sen silloin kun vastasyntynyt niin vaatii ja tarvitsee!
Ja tässä ei ole kukaan käskenyt luopumaan koirista paitsi aloittajan miehen sukulaiset/mies.
Isyysloma on joo VAIN sen 18 päivää ja kaikilla ei ole rahallisesti mahdollisuutta tuota esim. heti käyttää jollei työnanataja maksa tuolta ajalta palkkaa sillä KELA maksaa isyysloma rahat jälkikäteen.
Ja mieshän on alkanut vasta raskauden aikana vihjailemaan ei ennen.
juu sen tiedän että vauva vie aikaa ja tietenkin sen mukaan mennään ja oma äitini ja siskoni on luvannut minua auttaa että pääsemme koirien kanssa ulkoilemaan alussa jne . kun vauvaa voi alkaa totuttelemaan ulos niin minulla on hankittuna sellainen kantoreppukin missä vauva voi matkustaa ja pääsen sutjakasti samalla koirieni kanssa kävelemään. meillä on tässä myös peltoa/metsää missä koirat voivat vapaana temmeltää ihan niinkuin ennenkin.
eilen se vasta myrkyn lykkäsikin kun anoppi soitti minulle tohkeissaan ja sanoi että yhdelle koiristani on löytynyt oikein hyvä koti ja he voisivat tulla tutustumaan koiraani.se vasta saikin minut varpailleni ja kihisemään niin kiukusta että jos tämä anoppi olisi ollut naamatusten kanssani varmasti olisin käynyt käsiksi.
tokaisin sitten vaan että jaa-a, sinä se et koiralleni kotia etsi ja koira ei lähde yhtään minnekkään,ja löin luurin korvaan. ehkä jokunen ärräpääkin taisi tuossa sumassa lennellä.
siis on se vaan niin käsittämätöntä että "vieras" ilmoittaa löytäneensä kodin koiralleni vaikka koira ei mihinkään lähde ja tämän olen moneen kertaan selväksi tehnyt että kukaan noista ei mihinkään lähde.
joku täällä halusi tietää mikä rotu kyseessä koirillani, niin käyttölinjan saksanpaimenkoiria ovat kaikki haukkuni. ja tiedän että ne vaativat liikuntaa sun muita juttuja ja vähemmälle tietenkin vauvan syntymän jälkeen tuo harrastaminen jää vähemmälle mutta olen aivan varma asiasta että koirat osaavat olla viikosta kuukauteen ilman treenejä kun emme tälläkään hetkellä treenaa joka viikko edes. ja pääsevät kuitenkin vapaana juoksemaan kun vauva syntyy kun on tuo pelto tuossa vieressä.
ja kyllä tuo isukkikin varmasti osansa kantaa ja on vauvan kanssa yhtälailla siinä kuin minäkin.ja varmasti pärjää vauvan kanssa jos minä lenkille lähden.
meillä tämä raskaus oli ns.vahinko mutta kuitenkin positiivinen sellainen, ja en tiedä mikä kumma mieheen on tullut kun koittaa vihjailla koirista luopumaan kun tosiaan mitään hänellä ei pitäisi koiria vastaankaan olla. ja kyllä koirat ovat minun. mies ei niistä huolehdi lähes lainkaan, vaan minä.joskus saattaa mies antaa herkkuja koirille mutta minä ruokin,lenkitän ja pesen tassut. sotkua nämä eivät tee sisällä onneksi niinkuin jonkun kirjoituksesta ymmärsin.
mutta millä ihmeen ilveellä saan sukulaiset varmoiksi siitä että me pärjätään ja että heidän ei todellakaan kuulu etsiä jo ennakkoon koirilleni koteja kun eivät ne edes heidän ole. suututtaa ja ahdistaa tuollainen todella paljon.
kuka ihme edes tekee niin että luopuu ennen vauvan tuloa lemmikeistään? mielestäni aina kannattaa yrittää ja haluan kyllä nähdä sukulaisten ilmeet kun vauva tässä meillä on kun jo varmaksi tiedän että nuo tulevat keskenään toimeen.
Jessus mitä sukulaisia. Kuule, et saa heitä vakuuttuneiksi ainakaan nyt ennen vauvan syntymää, joten paras lienee pitää niin paljon etäisyyttä, kuin mahdollista. Lisäksi voit vaan joka kerta todeta tiukasti, että koirat ovat sinun ja heidän ei kuulu asiaan puuttua.
Minulla on ystävä, jolla on neljä koiraa ja liuta muita eläimiä. Hän sai vauvan ja kaikki on mennyt mainiosti! Tosin vauva sattuu olemaan ns. helppo lapsi, ei pahemmin valvota äitiä ja on tyytyväinen. Voihan kuitenkin olla, että sinulle sattuu samanlainen yksilö ja kaikki menee mainiosti. Sen sanoisin, että jos vauvalla on koliikkia tai hän on muuten kovin itkuinen eikä nuku kunnolla, niin sitten voi vaikeuksia tulla. Oma jaksaminen on siinä niin tiukilla, että jos sinun pitää huolehtia koirista ja lapsesta samaan aikaan, voi olla, ettet yksinkertaisesti jaksa. Mutta se on sitten sen ajan murhe ja kun etukäteen ei voi tietää millainen pieni ihmisyksilö sieltä tulee, niin turha murehtia. Jaksamista sinulle sukulaisten kanssa!
"mutta millä ihmeen ilveellä saan sukulaiset varmoiksi siitä että me pärjätään ja että heidän ei todellakaan kuulu etsiä jo ennakkoon koirilleni koteja kun eivät ne edes heidän ole. suututtaa ja ahdistaa tuollainen todella paljon."
kuule. Ei sinun tarvitse saada sukulaisia varmoiksi koirasi pidossa.Se on heidän mielipiteensä ja sinun on vain hyväksyttävä se. Ei kaikkien tarvtise hyväksyä ajatusta, että joku voisi elää viiden koiran ja vauvan kanssa. Koita siis itse opetella hyväksymään, että miehesi puoleinen suku ei pidä siitä ajatuksesta. Jos he haluavat pitää sitä ongelmana, niin pitäkööt. Se on heidän ongelmansa. Jos he haluavat tehdä siitä lastensuojeluilmoituksen, niin tehkööt. Ei sinulla ole hätäpäivää, jos asiat sujuu kunnolla ja sossu tulee käymään. Sittenpä toteavat, että vaikuttaa ihan normaalilta lapsiperheeltä ja että ei tarvita lastensuojelutoimenpiteitä. Siinä saa anoppi sitten miettiä syntyjä syviä.
Sinun tehtäväsi on järjestää asiat niin, että kykenet hoitamaan sekä vauvan, että koirat. Ja johan äitisi ja sisaresi on luvannut olla apuna, joten eiköhän tuosta ole ihan hyvä jatkaa ja kokeilla onnistuuko.
Anopillasi ei ole oikeutta alkaa kauppaamaan koiriasi, jos sitä tekee, niin tee rikosilmoitus.
kuka ihme edes tekee niin että luopuu ennen vauvan tuloa lemmikeistään?
Niimpä, tällaiset asiat pitäisi olla mietittynä valmiiksi, kun lemmikkiä hankitaan.
Ei ne koirat kyllä saisi siellä metsässä ja pellolla ihan vapaana temmeltää, vaikka ne temmeltäsikin omalla maalla.
Ja ihan varmana saavat. Kokeilepa lukea huviksesi vaikka lakia.
Käsitääkseni, jos on enemmän metsää, pitää irtokoirista olla varoitus, koska siellä omassakin metsässä voi joku kulkea jokamiehenoikeudella. Ja tietenkin, vaikka olisit omalla tontillasi, olet velvollinen korvaamaan koirasi aiheuttamat vahingot. Mutta muuten, omalla maalla saa kyllä koirat 'temmeltää ihan vapaina'.
Lueppa la56 myös itse hiukan lakia, niin tietäisit että: Metsästyslain 51 § kieltää koiran irtipidon maaliskuun 1. päivän alusta elokuun 19. päivän loppuun.
Sinuna pitäisin nyt tarkan huolen koirista. Tulee väkisinkin mieleen juttu minkä jostain kerran luin, kuinka anoppi(?) oli omin lupineen vienyt perheen koiran lopetettavaksi sillä aikaa kun perheen äiti oli synnyttämässä. Oli aika paha yllätys äidille kun vauvan kanssa kotiutui.
Törkeää alkaa sinun koiriasi kaupittelemaan! Ota siltä muijalta luulot pois! Ja sanot että jos yksikin koira sinulta katoaa, rikosilmoitus lähtee heti vetämään!
Siihen ei auta kuin aika..ennen vauvaa tuskin saat heitä vakuuttuneeksi..mutta ajan myötä, joten nyt ei auta kun laittaa jäitä hattuun ja sulkea korvat. Onko sulla kuinka pitkä aika vauvan syntymään? Yritä nyt vaan olla ressaamatta ja välittämättä..
Noh, viisi koiraa ovat aikamoinen sakki..Ehkä sukulaisesi tarkoittivat hyvää ja olivat huolissaan kuinka jaksat hoitaa vauvaa, kun sinulla on jo VIISI koiraa hoidettavana. Eivät hekään itsestään hoidu ja olisi aika itsekästä tunkea ne muille hoidettaviksi.
Ei aina kannata vetää sitä hernettä nenään vaan ihan oikeasti tajuta että kysymys voi olla ihan puhtaasta huolesta! Eläimet ovat kuitenkin eläimiä. Et voi ikinä olla 100% varma mitä koirat ajattelevat lapsesta. Ihan yksin heidän kanssa en suosittele vauvan jättämistä. Onhan koirat tahallaan ja vahingossa tappaneetkin lapsia..
Viidessä isossa koirassa on todella kova hoitaminen. Siihen päälle vastasyntynyt niin olet aika äkkiä piipussa. Varsinkin jos lapsi sattuu olemaan koliikki ym..Joten nyt se herne pois nenästä ja ajattelemaan asioita järkevästi ja aikuismaisesti. Angsti pitää jättää sinne teini-ikään. Nyt pitäisi jo aikuisen ihmisen ajatella järkevästi eikä tinttailla sukulaisten kanssa.
Miten viisi koiraa eroaa yhdestä? Jos aloittaja pystyy lenkkeilyttämään kaikkia samaan aikaan, niin se on kyllä ihan tasan yhtä iso homma käydä lenkillä viiden, kuin yhden koiran kanssa. Saman määrän askelia joudut ottamaan. Vai meinaatko, että pitää kävellä viisi kertaa pidemmästi, koska viisi koiraa?
Sakemannien turkkeja ei tarvitse sen kummemmin harjailla, joten sekään ei ole homma eikä mikään. Hampaita jos tahtoo harjata, niin kerran viikossa viiden koiran kanssa siihen menee se viisi minuuttia, minuutti per koira. Kynsiä pitää leikata kerran kuukaudessa, siihenkin menee viisi minuuttia, hitaammalta peräti kymmenen. Ompa aivan järisyttävän kauhistuttavan hirvittävä urakka!
Kyllä, koirat tarvitsevat muutakin huomiota, mutta sehän on koiraihmiselle vain rentoutumista, kun saa helliä koiriaan ja aktivoida niitä muistuttelemalla oppimistaan tempuista. Vastasyntynyt kuitenkin nukkuu suurimman osan ajasta, vaikka tarvitseekin äidin läsnäolon lähes 24/7, siinä voi helliä koiria ylenpalttisesti. Lisäksi äidinmaidonkorvike on keksitty, jos lapsi sattuu sen tunnin aikana, kun äiti on poissa, kehittelemään itsellensä nälkäkuoleman, niin isä voi tarjota äidinmaidonkorviketta.
Vastasyntynyt ei onneksi ole kauaa vastasyntynyt, sekin kasvaa. Jos ensimmäiset kuukaudet on rankkoja, niin sitten ne on ja ne rahaudutaan läpi vaikka väsymyksen sokaisemina. Kuukausi kuukaudelta elämä helpottaa, kun muksu kasvaa. Pian sen voi ottaa jo lenkille mukaan kantoreppuun, pian se jo herää vain kerran yössä. Ihmiset on selvinneet pahemmastakin, uskon, että aloittaja kyllä jaksaa muutaman normaalia raskaamman kuukauden.
täällä palstoilla ihan järkensä menettäneitä..Tämäkin lause että kyllä yksi menee sinnä missä viisikin pistää ihan naurattamaan.Onhan sillä nyt takuulla merkitystä hoidatko yhtä koiraa vai viittä.
kiitos glklehdjlawkölsö olen aivan samaa mieltä että nuo viisi menee samanlailla kun yksikin. ja hoitotoimenpiteissä meillä ei mene kauaa, ne voi tehdä kun vauva nukkuu ja lenkittämäänkin pääsen kyllä koiriani.onhan minulla omat rakkaat sukulaiset käytettävänä päivittäin kun asuvat niin lähellä ja ovat luvanneet auttaa meitä kaikin mahdollisin tavoin.
Sanonpa vaan että vaikkakin olisi kaksi aikuista,
niin lapsi&koira eivät mene siinä "sivussa" molemmat vaativat ja paljon.
Sukulaisista sen verran et aika kuultaa muistot.
Asennoitumis kysymys kenestäkään ei tarvitse pitää mutta tulee tulla toimeen.
Mielipiteitä on yhtä monta kun asianosaisiakin.
Vauva vasta tulossa, tervetuloa siis karuun todellisuuteen :)
Lasten/koirien vihaajat tulevat entistä tutummiksi ja huomaat kaipaavasi kaltaistasi seuraa.
Ihanat kommentit "Itse olet soppasi keittänyt" "jääkö lapsi vaiko koirat vähemmälle?" "Muksu varmaan huutaa kun on niin paljon karvojakin" jne.
Nokka vaan pystyyn ja kohti uusia tuulia :)
Ja miksihän edes pitäisi tulla toimeen kenenkään kanssa? Ihme asenne.
Ihme asenne myös se, että vauvan saamisesta tehdään tuollainen numero, kyllä iät ajat on selvitty ja joskus on sentään odottavat äidit tehneet raskaita, fyysisiä maatilan töitä! Nyt ollaan kolmannella viikolla NIIN RASKAANA ettei mitään töitä voi tehdä..
Kolmannella viikolla raskaana oleva nainen ei vielä tiedä olevansa raskaana.
Johan löytyi näsäviisas täältäkin
Toki, ajat ovat muuttuneet. Ajat ovat muuttuneet myös niin, että nyky"mamit" ovat uusavutonta sakkia näköjään suurin osa.
Se, että asioihin suhtautuu järkevästi, ei tarkoita, että lapsia pitää piestä.
Ei tietenkään mene siinä sivussa, eihän aloittaja olekkaan sanonut, että niiden pitäisi mennä 'siinä sivussa'. Minulla on koira, minulle on tulossa lapsi ja olen alle 20v. En minä aio opiskella ja käydä töissä, hoitaa lasta ja koiraa 'siinä sivussa'. Tietenkin olen kokopäiväisesti töissä kotona, hoitamassa lasta ja koiraa. Mutta ei se mikään helvetin mahdottomuus ole. Eikö äideillä ole muuta aikaa kuin hoitaa lastaan 24/7? Aivan takuulla on, sen verran olen nähnyt mammablogeja, uusia äitejä kitisemässä pitkin nettiä ja vinkumassa tyhjänpäiväisyyksistä, jos heillä ei olisi aikaa, he eivät ehtisi tehdä tuota kaikkea. Minä voin käyttää sen ajan koirani hoitamiseen ja väitän, että minulle jää myös hiukan aikaa siivoiluun ja suomi24ssä provoiluun. Kuka myöskään estää hoitamasta lasta ja koiraa yhtä aikaa? Kersa kantoreppuun ja koiran kanssa takapihalle telmimään. Sisällä taas mukelo voi olla hyppykeinussaan ja nauraa itsensä väsyksiin, kun katselee minun ja koiran temppuharjoituksia. Voin myös kehitellä aktiiviselle koiralleni jotain vauvaan liittyviä askareita. Opetan sen vaikka tuomaan minulle pudonneen tutin, opetan sen ojentamaan vauvalle lelun (vauva oppii varmasti alta aikayksikön heittämään lelun lattialle, kun on niin hassunhauskaa kun koira tuo sen takaisin) ja opetan sen ilmoittamaan kun vaippa pitää vaihtaa, koira saa aktivointia ja muksu viihtyy.
Voisimpa jopa harkita ottavani toisen koiran tässä ennen lapsen syntymää, ehtisin sopivasti kouluttaa pennelin yhteiskuntakelpoiseksi.
huomaa kyllä että et ole ihan perillä lapsen hoidosta..perehdyppä ensin noihin apuvälineisiin ja miten niitä käytetään ym. Vauvaa ei väsytetä hyppykeinussa/hyppykeinuun ja vastasyntynyttä "kersaa" ei kantorepussa koiran kanssa telmiessä kanneta.
Sulla on hyvin helpot ja ruusuiset kuvitelmat kyllä..
iät ja ajat jne. ennen oli ennen ja nyt on nyt. Ennen myös piiskattiin ym. lapsia koska heille ei ollut muuten aikaa ja oli helppoa "opettaa" koivuniemenherralla. Opeta sinä nyt sitten lapsellesi ettei tarvitse tulla toimeen kenenkään kanssa.
Voi, miten toivonkaan koiraveroa takaisin. Ottaa päähän , kun monet hoitavat koiriaan paremmin, kuin lapsiaan. Sinäkin sanot koirien olevan ykkösasia elämässäsi...
Jeps, koiravero viiteen tonniin per koira!
Entä kun ylipaine, tressi ja masis iskevät, eikä jaksa hoitaa enää ketään/mitään. Ikävä kyllä näitä saa välillä lukea lehdistä. Ei se työssä käyvälle ainakaan onnistu helposti pidemmän päälle, että työpäivän päätteeksi odottaa iso jengi vielä ulkoilua. Niin eikä vain päätteeksi, vaan ennen töihin menoa jne.
Luin vasta kaikki kirjoituksesi ja huomasin, että tilaa kyllä löytyy. En silti täysin luottaisi sakemanneihin, vaikka kuinka olis koulutettuja. Nehän on jalostettu tiettyihin tarkoituksiin. Ensin vaatii myös tottumisen uuteen perheenjäseneen, ennen, kuin voi olla varma hyväksymisen. Onnea ja pärjäämistä jatkoon:)