Luin tässä taannoin erään tänä vuonna ilmestynyeen novellikokoelman arvostelua ja siinä osaa novelleista syytettiin harrastajamaisuudesta. En ole itse kokoelmaa vielä lukenut, mutta termi jäi vaivaamaan minua. MItä sillä teidän mielestänne tarkoitetaan? Sen verrran olen kyseiseen kokoelmaan tutustunut, että kielenhuolto ja kielioppi siinä ovat kunnossa, kuten ulkoasu yleensäkin. Ilmeisesti kyse on siis sisällön ongelmista, mutta mistä? Miten harrastajamaisuus ilmenee kirjoitetussa tekstissä? Entä ammattimaisuus? Kuinka kuroa tuo väli umpeen?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ehkä harrastelija erottuu ammattilaisesta siinä, ettei raaski karsia tarinastaan epäolennaisuuksia ja teksti pursuilee ja sisältää kliseitä. Ammattilainen sen sijaan "tappaa kullannuppunsa" ja suhtautuu tekeleeseensä kliinisemmin.
Surkeinta mielestäni Suomessa on se, että ammattilaiset "tappavat kullannuppunsa"
eli lukijansakin siinä ohessa.
Vai mitkä tämän vuoden tähänastiset ovat sitä luxusta jota kannattaa lukea rivi riviltä,
onko sitä tänä vuonna sitten Teidän mielestänne ?
Ja tarkoitan nyt ihan pelkästään kaunokirjoja poissulkien dekkarit sun muut viihdehömpötykset, siis sitä huippukaunokirjaa = taidepläjäys.
Voisiko esim. scarabaeuksena kirjoittava antaa itsestään julki, noin niin kuin Mariko Vaarallekin esimerkiksi, sellaisen tekstinäytteen Kirjailijanalut -sivulle, joka olisi nimimerkin scarabaeus takaa mainituksi tullutta luxusta, eli niin ollen se huippukaunokirjallinen taidepläjäys?
Jostakin syystä epäilen, että tietyistä syistä ei voisi.
Vaikka niin kovin scarabaeuksen nimimerkinkin takaa pakataan sopivan tilaisuuden tullen/sellainen järjestäen esiintymään milloin minkäkin asian tiimoilta suorastaan itse asian tuntijana. ;D
Suomi24:ssä luulisi taidepläjäyksen julkaisemisen olevan hyvinkin iisisti mahdollista - Aller kun näyttäisi olevan sellainen kustantaja, joka näyttäisi päästävän läpi mitä tahansa soopaa kirjoittelevankin jokaisen tuherruksen. Laadussa riippumatta.
Eikä vain näyttäisi.
Mielenkiinnolla luxusesiinmarssia esimerkiksi scarabaeus-nimimerkkiä käyttävältä, varsinaiselta Kirjailijan alut-sivunkin kullannupulta, ikuisesti odotellen.
Joten moi, moi jälleen, kuten kulloisenkin Tartu tikkiin -ohjelmanumeron päätteeksi mitä luultavimmin taas ja taas huutelisi ko. ohjelman juontajakin.
Ellei sitten perinteiseltä näyttävään käsikirjoitukseen olisi ilmaantunut sentään joskus jotakin uutta. Vaikka uusia juonia.:)
Olen aistivinani jotakin närkästystä. Ookoo. Närkästyksen kärkästys
Mariko Vaara.
Vastaan siis vaikka en tiedä käsitinkö tekstisi oikein.
Tuolla ylläolevalla kirjoituksellani tarkoitin, että
mitkä nyt mahtavat olla ne tämän vuoden 2012 huippukaunokirjalliset tuotokset,
eli sitä pyramidin yläosaa, josta Finlandiapalkitut valitaan.
Teen aina sitten oman osuuteni, eli ostan mielestäni sen parhaimman vuoden kirjan kirjahyllyyni. Esimerkiksi vuonna 2010 se oli
Alexandra Salmela
27 eli kuolema tekee taiteilijan
ja vuodelta 2011 se oli
Laura Gustafsson
Huorasatu
Luen paljon kaunokirjoja, mutta useimmiten ulkolaisia. Tämänpäivän nobelpalkinnon saajaa en ole lukenut, ehkä niitäkin pitää sitten lukaista. Tiedä häntä. Olen myös laittanut aika monesta lukemastani kaunokirjasta kirja-arvosteluja tuonne saitille
Kirja-arvostelut
Joten löytyy kyllä aika kattavaa tekstiä.
Ja jos Mariko Vaara tarkoitatte, että mikä se on se
minun taidepläjäykseni, niin löytyy sekin. Olen omakustantanut
runokirjani
juokse pupu juokse, joka löytyy nettikirjakaupasta Opus Liberum. Sitä voi käydä lukemassa myös Kansalliskirjastossa.
Ja Mariko Vaara puolestaan lienee tarkoittanut, että esimerkkinä paljon sivulla esilläolevasta, kirjoittamisesta ja julkaisuista kirjoittavista nimmarin scarabaeus takaa ajoittain kääk- yms. rääkäisytyyliin kirjoitetun sijaan raaskittaisiin ns. yleisön pyynnöstä ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta uskaltaa, viitsiä hieman edes vilauttaa.
Niitä kaunokirjallisia taitoja nimittäin. Eli kykyä luoda uutta kaunokirjallisuutta, silleen suit sait. Ja jättääedes tämän kerran mainostamatta jo ainakin kertaalleen julkaistua materiaalia, jolla palstalla on näytetty kerran jos toisenkin ratsastettavan.
Ja luoda nimenomaan tälle palstalle luettavaksi jokusen luxusrivin, jotta muillekin tiettyjä kuvioita vielä tuntemattomille satunnaisille palstan lukijoille kuin Mariko Vaaralle selkenisi, mistä kanat Kirjailijanalut-sivullakin tyypilliseen tapaansa kusevat ja kukot tavanomaiseen tapaansa yrittävät kiekaista.
Kirja-arvosteluja kun Mariko Vaara ainakaan ei pidä aikaisemmassa scarabaeus -nimimerkin takaa kirjoitetussa kommentissa mainittuina kaunokirjallisina tuotoksina.
Eikä yllä olevastakaan scarabaeus-vastinenäytteestä päässyt ilmenemään muunlaista kirjoittamisen taitoa kuin niin Kirjailijan alut -palstalla kun Suomi24:ssä yleensä ja ko. firman suojeluksessa usein toistuva, äärimmilleen huippuunsa kehitelty, ylemmyydentuntoiselta vaikuttavan, nokkavan wannabeen hienovarainen yritys .... todistaa erinäisille lukijoille vastineellaan... niin mitä?
Ja mikä nimimerkin scarabaeus takaa tällä kertaa tuli aivan varmaan tahattomasti ilmaistuksi: scarabaeus ei sitten ilmaiseksi anna.
Ettäkö Mariko Vaara olisi muka jostakin närkästynyt? Mieluumminkin huvittunut. Myös siitä ajatuksesta, että miksi hemmetissä niin moni niitä näitä kirjoitteleva niin vimmatusti edes haluaa pyrkiä juuri kirjailijaksi?
Ja jauhaa kenties vuosikausia jollakin Kirjailijan alut-sivulla kustantajilta saamistaan tai saamatta jääneistä palautteista. Opettelisi tehokkaasti senkin ajan vakavissaan kirjoittamaan!:)
Toisaalta, mistäs minä tiedän, mitä se Mariko Vaara tuli oikeasti tarkoittaneeksi.
PS. Kirjailijanalut -sivulla esiintyy myös muunlaisia kuin Mariko Vaaran ylläkirjoittamassa esiintuomia tekstinäytteitä, joissa ilmenee vilpittömältä näyttävää halua edesauttaa edes sitä olennaisinta, eli kirjoittamaan oppimista. Noin niin kuin ensialkuun.
” Ettäkö Mariko Vaara olisi muka jostakin närkästynyt? Mieluumminkin huvittunut. Myös siitä ajatuksesta, että miksi hemmetissä niin moni niitä näitä kirjoitteleva niin vimmatusti edes haluaa pyrkiä juuri kirjailijaksi?
Ja jauhaa kenties vuosikausia jollakin Kirjailijan alut-sivulla kustantajilta saamistaan tai saamatta jääneistä palautteista. Opettelisi tehokkaasti senkin ajan vakavissaan kirjoittamaan!:) ”
mussunmussunmussun............. tarkoittanetteko Mariko Vaara että scarabaeus niin vimmatusti haluaisi
kirjailijaksi,
bpöh,
minähän olen
runoilija !
Ja tarkoittaneeko Mariko Vaara, että itkeskelisin täällä jauhamassa kustantajilta saamistani tai saamatta jääneistä palautteista. En tunnusta ! Olen kyllä joissakin jatkokertomuksissa (Jatko-novellit saitti) kirjoittanut lähes
omaelämäkertakirjoitusta
siitä fiiliksestä kun se
hylsy
tipahtaa luukusta.
Postiluukusta.
Joo, jatkan kirjoitusharjoituksia ja luultavasti ensi vuoden puolella
pukkaa omakustanne.
Ilmoittelen sitten kun se on ajankohtaista, ja varmaan pyydän taas Kirjailijan-alut palstalaisilta neuvoja ja apuja, aivan niinkuin tein runokirjaani valmistellessakin, silloin vuonna 2009 syksyllä.
Hyvät muistot on siitä ajasta !
Hyvä lukija voisi tässäkin kohtaa huomata toisaalla Mariko Vaaran mainitseman tavan, jolla Mariko Vaara onnistuu kuin onnistuukin käsittelemaan antoisasti kullannuppujaan.
Yksinkertaisesti. Ja vaihtamalla vaikkapa vain yhden sanajärjestyksen opetella vakavissaan kirjoittamaan paremmin ymmärrettävään muotoon kirjoittamaan vakavissaan.:)
PS. Vielä parempi lukija, joka olisi aivan vahingossa ja ajatuksen kanssa sattunut lukaisemaan kaiken Mariko Vaaran tänä aamuna 12.10.2012 10.38 mennessä Kirjailijan alut -sivulle kirjoittaman läpi voisi edelleen huomata, että Mariko Vaarasta tuli melkein silmänräpäyksessä juuri julkaistu runoilija. Jos sekään nyt sitten on itsestään millään muotoa mainitsemisen arvoinen asia.
Mariko Vaara valitsee tämän muodon ilmaista yllämainittu asia:
"Eikä Mariko Vaara tule niin ollen laskelmoineeksi, miten keräisi esim. eniten lukijoita tai kenenkään suomaa suosiota kirjoittamalla toisin kuin kirjoittaa saati että suostuisi kirjoittamaan, niin kuin Mariko Vaara yleensä kirjoittaa, ainakaan rahasta."
Scarabaeuksen takaa palstalle kirjoittava kiitellee jälleen Mariko Vaaraa.:)
Nyt on kyllä pakko kysyä: mikset scarabaeus käytä normaaleja kappale- ja rivijakoja viestejä kirjoittaessasi? Onko tarkoitus näyttää intellektuellilta ja/tai runolliselta? Viesteihisi jätetyistä kommenteista voi päätellä, että sanot joskus kiinnostaviakin asioita, mutta en kerta kaikkiaan pysty lukemaan viestejäsi koska se on niin epämiellyttävää silmille.
" sanot joskus kiinnostaviakin asioita, mutta en kerta kaikkiaan pysty lukemaan viestejäsi "
bpöhhhh......... opetelisit Sinäkin lukemaan
rivien väleistä !
Kivoja rakennelmia jälleen K-alut -sivulla, sanoisi Mariko Vaara, ja sanookin.:)
Aina ei vaan tartte Mariko Vaarankaan ääneen nousta muistuttamaan minkään nimmarin takaa kulloinkin juuri siitä, mitä milloinkin, kukin tai kaktuksin on rivien väliin yrittämällä yritetty ujuttaa.:)
Niin kullannuppusista kehkeytyy esiin aina vain hauskempia piirteitä. Ja yrityksestä vähemmän hauskoja. Helpoimmin, muuten.
Mikä on tämä Mariko Vaara, joka käyttää kirjallisia, eittämättä loistavia, ehkä vakankin alla pidettyjä, taitojaan, toisten kirjailijanalkujen piikittelyyn tai jopa järeämmällä esineellä käsittelyyn?
Ja tietenkin pitää kysyä, miksi hän moiseen vaivautuu?
Ai niin tähän mun piti laittaa vielä, että minunkin mielestäni tämä Mariko Vaara on jotenkin outo tyyppi. Mikälienurkanvaltaaja !
Hän varmaan osaisi neuvoa Kirjailijanalkuja, että mitenkä tehdään sellainen blogi jolla tienaa.
Nyt kun eilen tuli oikein uutisista, että nämä muotibloggaajat elantonsa kerryttävät blogikirjoituksillaan ja muilla myyntihommeleillaan.
Että sehän olisi oiva juttu tälle Mariko Vaaralle auttaa köyhiä Kirjailijanalkuja busineksen
valtaväylille !
Näin minä nyt täällä ajattelen.
Mitenkäs Te muut ?
aihelvetti, nyt kun suoraan ruudulle kirjoitin niin tuli yleistys
köyhiä
anteeksi,
sitä ei tullut nyt oikein niin harkinnaista sorminäppäryyttä harjoitettua täältä Bentleyn ratin ja penkin välistä.
Sorry !
Olisin sanonut että Tommi Melenderin Lohtu, mutta se ilmestyikin jo viime vuonna.
En sitten tied tosta kullannuppujen tappamisesta- Itsestäni tuntuu että liian moni useamman kirjan tehnyt kirjailija tyytyy kirjoittamaan sitä samaa proosaa vuodesta toiseen, eikä edes yritä luoda niitä kullannuppuja. Pahiten tämä näkyy juuri suomalaisissa dekkareissa, mutta varmaan yleistettävissä moneen muuhunkin kirjailijaan.
Tätä Melenderin Lohtu en ole lukenut. Täytynee vilkaista seuraavalla kirjastokierroksella. Siitä edellisestä en tykännyt yhtään. Minusta oli silloin parempi että olisi pitäytynyt runoissa. Jotenkin olen käsittänyt, että hän on totaalisesti lopettanut runoilemisen. Saatan olla mielikuvaharhoissa kyllä sensuhteen. Tiedättekö Te paremmin ?
Ja
r0binson mitä tarkoitat tuolla "Pahiten tämä näkyy juuri suomalaisissa dekkareissa, "
ai että sitä samaa ja samaa ja samaa, sitäkö tarkoitat ? Minun mielestäni kyllä naisdekkaristit yrittävät kovastikin tulla esiin, mutta jotenkin en vain löydä oikein niitä kirjoja. Kirjakaupoista en jaksa etsiä enkä kysellä. Missä olisi lista uusista dekkareista, tämän vuoden ? Laittakaa jos tiedätte linkin, eikä mitään hajanaisia mene sinne tänne netissä ja etsi kirjailijan nimellä. Sellaiset on rasittavia.
Kyllä täällä on niin saamatonta porukkaa. Aamulla kun laitoin virikettä ja kysymystä, niin ei kun kaikotaan ja pällistellään jotain jonninjoutavia.
Missä ne kaikki tekniikkaihmiset on,
voisitte laittaa vinkkiä tuottavista toiminnoista bloggareille. Minäkin juuri käväisin pankissa tarkistamassa,
eikä hyvältä näytä.
Ja sitten vielä muka kirjamessuille,
eikä se Erkki Pikakivääri mitään kutsukorttia ole vieläkään laittanut
avec.
Viikko menee ihan saletiksi vai ?
Puolen tunnin surffauksella löysin ainoastaan nämä vuonna 2012 ilmestyneet esikoisdekkarit:
Christian Rönnbacka: Operaatio Troijalainen
Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa
Voiko niitä tosiaan muka olla noin vähän?
Scarabeus - jotakin tuollaista ajatusta tavoittelinkin. Siis sitä että nuo dekkaristit pyrkivät niin kovasti brändäytymään ja tyydyttämään sen jo saadun yleisön, ettei rohkeutta mihinkään kokeiluihin ole. Ei kai tuo kaavoihin kangistuminenkaan olisi ongelma, jos ne tuotannon lähtökohdat olisivat edes olleet hyviä, mutta ainakin itse olen pettynyt niin Pirkko Arhippaan, Outi Pakkaseen kuin Leena Lehtolaiseenkin.
Kappas, löytyihän näitä esikoisdekkareita lisää, kun etsi oikeasta paikasta:
Hänninen, Vepe: Minä, vakuutusetsivä.
Laitinen, Jaakko: Kuolema Ulan Batorissa.
Salonen, Aimo: Leivättömän pöydän hovimestari.
Korkea-aho, Kaj: Tummempaa tuolla puolen
Niemi, Marjo: Ihmissyöjän ystävyys.
Erra, Jyrki: Kaunasin sivut.
Heino, Jyrki: Kellari,
Kesävuori, Saara: Saarroksissa.
Yhtäkään en itse ole noista lukenut. Olisi kiinnostavaa kuulla mielipiteitä, jos jollain sellaisia on?
Vai pitääkö ruveta itse lukemaan ja blogia pitämään?
En tiedä mistä tuli moinen, mutta viime yönä näin unta, että Mariko Vaara on julkaissut romantiikkaa Karistolta.
oliko julkaisussa mukana de Sade niminen henkilö? ;-)
Vai eyyä sellaista painajaista tällä kertaa?;D
Tosin, olihan sekin jo helppoa ennalta arvata
että...:)
Tämä mielenkiintoinen kirjailija löytyy myös "Minä, vakuutusetsivä" - Facebookin ryhmän kautta.
- r0binson 23.10.2012 13:24 -
"Kappas, löytyihän näitä esikoisdekkareita lisää, kun etsi oikeasta paikasta:
Hänninen, Vepe: Minä, vakuutusetsivä.
Yhtäkään en itse ole noista lukenut. Olisi kiinnostavaa kuulla mielipiteitä, jos jollain sellaisia on?
Vai pitääkö ruveta itse lukemaan ja blogia pitämään? "
Tuo kirjablogien pito olisi ihan paikallaan. Murto-osa hyvistäkään kirjoista ei tahdo päästä esiin.
Tässä näköjään legendaarisen Oikeusturvan VOLF-työryhmän arvio, joka osuu aivan loistavan Minä, vakuutusetsivä - kirjan ytimiin:
tiistaina, joulukuuta 04, 2012 - Joululahjavinkki
"Minä, vakuutusetsivä" - kirjan sisällöstä käynnistyy myönteisten tapahtumien sarja...
Erilaisten vakuutuspetosten selvittämisen kautta, palkkatyösuhteestaan yrittäjäksi ulkoistettu, vakuutusetsivä Reko Laulumaa tutustuu pikku hiljaa petosvakuuttamisen ja vakuutusalan sisälle rakennetun harmaan hallinnon alueisiin. Kuvitteellisen vakuutusyhtiö Kullervon kautta.
Valta vaihtuu nopeasti uusien osakkeenomistajien määrätessä uudenlaista tekemisen tahtia ja tapaa toimia. Uudet vakuutusyhtiön Kullervon omistajat kytkevät nopeasti Kullervon tikittämään tiukan globaalin rahamaailman tahtiin ja tästä seuraa mielenkiintoisia episodeja.
Kuka huijaa ketäkin ja miksi? Kenen moraali joustaa eniten? Tarvitaanko omantunnon ohitus- tai puudutusleikkauksia?
"Petosvakuuttaminen - oikeusvaltion HIV" - banderollin näkeminen, vakuutusyhtiö Kullervon edessä pidetyssä mielenosoituksessa, käynnistää Rekon syvällisemmän tutustumisen Vakuutusyhtiöiden uhrit ry:n jäsenten hyvin tuntemaan maailmaan. Vakuutusturva toimii aina hyvin paperilla ja teoriassa.
Yhteistyössä yhdistyksen puheenjohtajan Risto Santakarin kautta Laulumaan Rekolle avautuu eteensä maailma, joka on kokonaan vastakkainen vakuutuspetosten suhteen. Kirja avaa avoimen kurkistusikkunan tässä kohtaa Suomessakin erittäin ajankohtaiseen asiaan.
Onko vakuutetuilla perustuslain takaamaa oikeusturvaa ja ihmisoikeuksia? Erittäin merkittävää julkista valtaa käyttävissä yksityisissä vakuutusyhtiöissä. Koskien esimerkiksi työtapaturmia ja ammattitauteja.
"Minä, vakuutusetsivä" - kirja koukuttaa lukijaansa pirullisen mukavalla tavalla. Monella tasolla. Ensin vakuutuspetoksia tehtailevien henkilöiden näkökulmasta. Sitten petosvakuuttamisen.
Mielestämme kirjassa esiin vyöryvää globaalin harmaan hallinnon valaisemista tarvitaan suomalaisissakin pörssinoteraatuissa vakuutusyhtiöissä. Ensin alkuun sellaisten, joiden osakkeenomistajista jo yli 50 prosenttia piileskelee, sinänsä laillisten, hallintarekistereiden takana.
Valtaosinhan sisäänsaapuva rahavirta tulee näihin yksityisesti omistettuihin; miljardien eurojen liikevaihtovaihtoa pyörittäviin, yhtiöihin kaikille pakollisista vakuutuksista. Kuten liikenne- ja työtapaturmavakuutukset. Pakollisia työeläkkeitä unohtamatta. Omistavathan työeläkealan yritykset merkittävällä tavalla ristiin pörssinoteerattuja vahinkovakuutusyhtiöitä.
"Minä vakuutusetsivä" - kirjassa on mielestämme hyvä ainekset jatko-osille tai tv-tuotantoon.
Oliko edellinen viesti kirjan mainos?
En tiedä miksi ko. vakuutusdekkari on tähän ketjuun laitettu. Sehän on esikoisdekkari, mutta kirjoittaja ei ole harrastelija vaan ammattilainen, joka kirjoittaa elämäntyökseen lähinnä käsikirjoituksia. Ehkä on siis mainos?
http://yle.fi/uutiset/aamun_kirjassa_vepe_hannisen_mina_vakuutusetsiva/6413966
Mainostamista tai ei, niin nykyisillä kirjamarkkinoilla tuntuu olevan erittäin vaikeaa päästä esiin. Vaikka olisi nimeä käsikirjoittajana, niin esikoiskirja on aina kova paikka. Mitenhän on ko. kirjan myynti sujunut?
Harmittaa tosi paljon, että alkuperäinen mielenkiintoinen kysymys hukkui scarabeuksen ja Vaaran väittelyyn aiheen vierestä. Miksi niin usein tällä palstalla käy noin? Scarabeus on aina haastamassa riitaa ja väittelyä, mikä ei ollenkaan kehitä tätä palstaa. Nykyään tänne melkein aina harmittaa tulla, kun aina vähän pelottaa, että minkäköhän ketjun scarabeus on tällä kertaa pilannut asian vierestä puhumalla ja riitelemällä.
Aloittaja halusi herättää keskustelun siitä, mikä tekstissä tekee siitä harrastelijamaisen. Siihen ei tainnut juuri vastauksia tulla, vaikka ketju on jo näin pitkä...ikävä kyllä.
” Scarabeus on aina haastamassa riitaa ja väittelyä, mikä ei ollenkaan kehitä tätä palstaa. ”
nimimerkkini on
scarabaeus
ja minäkö muka riitaa ja väittelyä pukkasen täällä? HÖHÖHHHH............. minähän yritän
keskustella Teidän kaikkien ketjuissa sen kuin kerkeän, ja välillä on kyllä kiirettä että ei ehdi, ja välillä aloitukset sitä luokkaa, että ”hei mä oon kolmetoista viiva viistoista ja tuleeko musta kirjailija kun mun pöytälaatikossa on jo noin seitsemän pinkkaa valmiina millon mä voin lähettää niitä kustantajille vai oonko mä jotenkin liian nuori, ja sitte kun oon vanha niin mitä sitten tehdään?”
Ja kuinka moni Teistä on lukenut runokirjani
juokse pupu juokse
???
Toivoisin myös keskustelun tason nostoa paikka paikoin. Parhaimmillaan tämä palsta antaa paljon vertaistukea ja kehittämisajatuksia. Koen saaneeni täältä myös puhdasta tietoa ja hyviä näkemyksiä. Kiitos siitä kaikille ja tähdätään ylemmäs!