Hei! Kyselen etukäteen tätä asiaa. Esikoiseni laskettuaika on tammikuussa 2012 ja haluaisimme myös lisää perheenlisäystä, mutta kuinka kauan kannattaa odottaa ennenkuin jättää ehkäisyn (kond.) pois ensimmäisen syntymän jälkeen?
Onko parempi odottaa siihen asti, että lopettaa ensimmäisen vauvan imetyksen? (jos kaikki menee hyvin ja imetys onnistuu, niin luultavasti imetän esikoista noin vuoden ikäiseksi). Jos tulisin raskaaksi esikoisen ollessa alle 1-vuotias, olisiko esikoisen imetyksestä mitään haittaa masussa kasvavalle uudelle vauvalle? Voisiko siis imetystä jatkaa aivan normaalisti?
Lisäksi kaipaisin kokemuksia siitä, olisiko raskasta hoitaa pientä vauvaa ja olla samaan aikaan raskaana?
Onko parempi odottaa siihen asti, että lopettaa ensimmäisen vauvan imetyksen? (jos kaikki menee hyvin ja imetys onnistuu, niin luultavasti imetän esikoista noin vuoden ikäiseksi). Jos tulisin raskaaksi esikoisen ollessa alle 1-vuotias, olisiko esikoisen imetyksestä mitään haittaa masussa kasvavalle uudelle vauvalle? Voisiko siis imetystä jatkaa aivan normaalisti?
Lisäksi kaipaisin kokemuksia siitä, olisiko raskasta hoitaa pientä vauvaa ja olla samaan aikaan raskaana?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hups..anteeksi näppäilyvirhe, laskettuaika on tietysti tammikuussa 2013!
No, jospa nyt vaan ensin odotat ja synnytät sen ensimmäisen, niin saat käsityksen, millaista pienen vauvan kanssa oleminen on. :) Jos parin ekan kuukauden jälkeen vielä tuntuu, että heti uutta putkeen vaan, niin sitten toimitte niin. Muistahan muuten se, että jos imetät (täysimetys), niin ette te sitä uutta vauvaa välttämättä saa alulle, monella täysimetys pitää kuukautiset poissa. Joskus on myös niin, että osittaisimetyskin riittää pitämään menkat poissa. Ja raskaana ollessa voi kyllä imettää. Ilman muuta on väsyttävää olla raskaana, jos pieni esikoinen pyörii jaloissa. Silloin ei voi samalla lailla ottaa aikaa itselleen, vaikka kuinka olisi paha olo tai liitoskipuja tms.
Samaa mieltä kuin kirjottaja edellä, kannattaa nyt ensin synnyttää ja totutella tilanteeseen sen esikoisen jälkeen, jos siltä tuntuu niin voitte jättää ehkäisyn ihan heti tai siis ei sitä ehkäisyä tarvi sitten aloittaa edes :) mutta kannattaa muistaa että esikoisen synnyttyä seuraavat raskaudet saattaa tärpätä todella nopeasti, joten kun seuraava syntyisi, esikoinen ei välttämättä edes kävele joten jaksaako kannella siinä sitten kahta... Tsemppiä kuitenkin tähän sekä seuraaviin raskauksiisi :)
Mulla alkoi kuukautiset 3 kk synnytyksestä täysimetyksellä, ja kova vauvakuume ollut siitä lähtien vähintään muistaakseni. Lapsi nyt n. 2,5 v., mutta en olekaan pystynyt tulemaan raskaaksi enää. Itken sisäisesti joka päivä. Ikäkö lienee syynä sitten.
Vaikka teillä onkin jo yksi lapsi, niin voit kyllä noin pitkän yrittämisen jälkeen hakeutua jo tutkimuksiin. Kuinka paljon sinulla sitten ikää on?
Meillä oli tarkoitus tehdä heti toinen pieni. Kuukautiset alkoi vähän ennen kun esikoinen oli 3kk, vaikka täysimetin. Heti tärppäsi imetyksestä huolimatta, eli nyt toinen tulossa. Pikkusilla tulee vuosi ikäeroa, alku voi tuntua hankalalta kahden pikkusen kanssa, mutta luulen sen helpottuvan kun molemmat kumminkin kasvaa koko ajan.. Imetän vieläkin ekaa, ei pitäisi olla haittaa terveelle naiselle.
Meillä näin... Eli esikoisen yrittämisessä meni 10kk ja sitten oltiin päätetty et halutaan sille kaveri pienellä ikäerolla. Synnytyksen jälkeen meni se 2kk kun jälkivuoto loppu ja sitten harrastettiin seksiä ihan normaalisti.. et toinen tulee ku tulee.. koska tietoa ei ollut siitä et olisko siinäkin mennä se 10kk.. mut eipä menny.
nyt esikoinen 1v 4kk ja enskuussa LA.. Eli ikäeroo nille tulee 1v 5kk
Tää raskau on mulle oli todella helppo vaikka tossa on toi taapero touhuumassa. Kun mulla ei oo ollu mitään raskausoireita kokoaikana. :)
Saatan muistaa väärin, mutta muistan jostain lukeneeni, että olisi hyvä odottaa puoli vuotta, ennenkuin alkaa yrittämään uutta raskautta. Ihan siksi, että paikat edellisen synnytyksen jäljiltä on parantuneet. Jos on ollut vaikea synnytys, ja vaikkapa tehty sektio, niin sitten ehkä kauemminkin olisi hyvä odottaa.
Ja imettää voi, vaikka olisi raskaana. Itse tosin lopetin (ei ollut kuin muutama imetys päivässä), ihan oman jaksamisen takia. Toisessa raskaudessa kun oli aikamoista pahoinvointia alussa.
Meillä 4kk vanha vauva ja hetkittäin jo kuumeilen toista... Kun tulee vaikeampia päiviä tuon esikoisen kanssa niin silloin hautaan kyllä ne haaveet. Pari kuukautta olen aatellut vielä oottaa ja kattoa miltä sitten tuntuu. Ja täysimetyksestä huolimatta kuukautiset alkoi kun vauva oli 2,5kk vanha. Ja alkoivat heti samalla säännöllisellä kierrolla kuin ennen raskautta joten ainakaan kuukautisten alkua ei tarvi ootella.
Jännä juttu, että niin monella on menkat alkaneet niin lyhyen ajan kuluttua synnytyksestä täysimetyksestä huolimatta. Meidän vauva on reilut viisi kuukautta vanha ja ei kuukautisia mailla halmeilla. Tosin ei me toista vielä toivotakaan ja sitä paitsi tämä ensimmäinen syntyi sektiolla, joten hyvä antaa paikoille aikaa toipua.
Mulla ikää 42 vuotta, joten en pääse enää tutkimuksiin. Joka kerta kun kuukautiset alkaa, itken ja suren pitkään, vaikka olen kiitollinen ekasta lapsesta. Vaikka sain ekan 40-vuotiaana, ei sitten toinen lähtenytkään alulle, vaikka ensin kävi tämä valtava onni että sain ainakin tämän yhden rakkaan. En vaan voi mitään että toista olen siis halunnut jo pari vuotta, ja kuume vain kasvaa. Nyt olen monta päivää kuvitellut tärpänneen, ja saanut kaikki raskausoireet pahoinvointeja myöten, eli olen varmaan valeraskaana, on alavatsan pulputukset, vilunväristykset, nokan tukkoisuus öisin, valvotukset, päiväväsymykset, vattan turvotus, huimaus, oksettavat olot ja kaikki tämä päättyy isoon pettymykseen ensi viikolla tai vajaa viikko kun kuukautiset alkaa, etenkin kun ei oo rinnat kipeät, en haluaisi nyt liikaa intoilla, mutta ei voi mitään että sitä toista haluaa niin paljon että kuvittelee itselleen kaiken tämän.
kuten muutama muukin on tuumannut, ota ensin se esikoisvauva vastaan ja eläkää sitä vauva-aikaa aluksi rauhassa useampi kuukausi ja katselkaa vaikka sitten :) Täytyy kyllä sanoa, että minula ei olisi tullut mieleenkään yrittää saada hetimiten toista lasta putkeen. Vauva-valvomiset koliikin kera vei tottakai väsymykseen maksimiin ja sitten halusi jo nauttia siitä sujuvasta vauva-elämästä kun ei enää tarvinut öitä valvoa ja vauva jo oli kivassa vuorovaikutuksessa ilman koliikkia. Ja päästä palaamaan aikuisten arkeen, eli työyhteisöön hetkeksi.
Sitten alkoikin parin vuoden iässä mieletön uhma-ikä raivareineen -ja olin onnellinen ettei ollut siinä pientä vauvaa lisänä kun yksi murkkuava pari vuotias oli aika "työläs". Kun kiukkua ja uhmaa piisasi, lensi tavarat, revittiin äitiä tukasta ja vaikka mitä.. Jopa niin,että kun näin vaunuja työntäviä äitejä vauvamasun kanssa mietin, että tietäväköhän mihin ryhtyvät (siis jos isompi on "sopivasti" murkku-kiukkuvaiheessa ja siinä sitten vielä huonolla tuurilla sitten uudella vauvalla koliikki meneillään). Kun 2v murkkuikä taittui ja lapsi oli mukava, ihana ja oppinut jo kommunikoimaan fiksusti ilman raivareita ja tekemään itse juttuja niin olin valmis seuraavaan vauvaan =)
Mutta tosiaan eihän sitä ikinä tiedä, saako edes lapsia lisää vaikka niin toivoo ja yksi jo olisikin! Lahjoja ovat lapset, niitä saadaan jos saadaan, ei ole itsestään selvyys että tärppää vaikka toivookin. Ja lapset on erilaisia, myös saman perheen lapset keskenään - joten joillekin tulee se koliikki ja / tai murkkuikä ja toisille ei. Onneksi näitä ei etukäteen tiedä ;)
Kiitokset vastauksista!
Alustavasti suunnitelmissa on hoitaa noin vuosi esikoista kotona..sitten kun esikoinen on noin vuoden vanha ja vieroitettu rinnasta (jos imetys onnistuu), niin saatamme alkaa toivomaan uutta pikkuista. Ja eihän sitä tiedä tärppääkö heti, esikoista yritimme suunnilleen vähän yli puoli vuotta.
En toki vielä voi tietää minkälaista pienen vauvan jatkuva hoitaminen on, mutta yritän keskittyä tärkeimpiin asioihin ja jaksaa hoitaa pikkuista vaikeinakin aikoina.
ensimmäinen sanoi minusta oleellisen :) Itselläni tilanne että minulla on 5,5kk vauva ja tulossa pikku sisarus. Ikäeroa tulee vuosi tai vähän vajaa. Minun esikoinen on ollut hyvin tyytyväinen tapaus aina, nukkuu nykyään kokonaisia öitä ja on hyvin rauhallinen luonteeltaan. Minulla ei ole ollut tässä raskaudessa läheskään yhtä väsynyt olo kuin oli esikoisesta, alussa oli hieman huonoa oloa mutta sekin on jo jäänyt. Mies auttaa paljon esikoisen hoidossa iltaisin ja viikonloppuisin ja jos tarvin lepäilyä nukun silloin kun esikoinen nukkuu, tässä vaiheessa vauvani nukkuu vielä 3h päikkäreitä.
Itse olen ajatellut myös niin että lapsiluku saa puolestani jäädä tähän kahteen. Ensimmäinen vuosi on varmasti rankka tai sitten ei, mutta esim. neuvolasta saa kyllä apua tai läheisiltä jos mahdollista vaan.
Etukäteenhän et voi siis tietää kuinka jaksat ensimmäisen lapsesi kanssa ja kuinka "vaativa" hän on että jaksatko samaa rumpaa heti alusta jos mahdollisuus tulee.
Onnea odotukseesi :)
Meillä on neljä lasta ja kaikki n. puolentoista vuoden välein syntyneitä. On ollut aivan ihanaa aikaa ja lapsista on koko ajan enemmän seuraa toisilleen. Ensimmäisen jälkitarkastuksessa podin jo jonkinlaista vauvakuumetta. Nyt odotetaan miehen vasektomia toimenpidettä ja mä oon ruvennut puhuun että yhtä ehdittäis vielä yrittää. Siis mulla on krooninen vauvakuume. Raskaudet ovat aina olleet helppoja. Onneksi sukuun syntyy uusi vauva tammikuulla, toivottavasti saan häntä hoitaa!