Omat Mary Suet

No niin, eli nyt on kaikkien aika kaivaa luurangot kaapista ja päästää Mary Suet valloilleen. Jokainen meistä on melko varmasti jossain vaiheessa luonut edes yhden, ja nyt on tullut aika jakaa kaunotar kaikkien kanssa! Eikä tarvitse edes hävetä!

Tässä omani... Hänen nimensä on Fukume ja kirjoitin hänestä jonkin verran Pokémontarinoita pari vuotta sitten. Kommentit aina kappaleen jälkeen.

"Hän oli 14-vuotias tyttö ja monella tapaa erittäin tavallinen. Hänen pitkät, suorat purppuraiset hiuksensa olivat sotkussa, vihreiden silmien alla oli tummat pussit, jotka kertoivat monista unettomista öistä ja hänen ihonsa oli tavallista kalpeampi. Ehkä rusketun hieman kun olen ulkosalla, Fukume ajatteli. Hän juoksi takaisin huoneeseensa ja sytytti valot. Nyt kun huone ei ollut enää hämärä hän näki sen selvästi. Lattialla oli sininen ja pehmeä Sutaamie-matto, tapetit olivat myös siniset ja niitä koristivat erilaiset vesipokémonit. Seinillä oli paljon erilaisia julisteita, joista monet kuvasivat tulipokémoneja. Huoneessa oli kirjahylly, joka oli pullollaan Fukumen omistamia manga-sarjakuvia. Hieman haikeana hän poimi niistä yhden ja istahti pöytänsä ääreen selailemaan sitä. Kestäisi kauan, ennenkuin hän palaisi kotiinsa lukemaan niitä. "

Huomatkaa erikoisen väriset hiukset ja silmät. Taattua animekamaa! Fukume omistaa myös paljon manga-albumeita, koska japanilaisten sarjakuvien lukeminen tekee hänestä mielenkiintoisen ja erikoisen! Hahaha! Erikoishuomion ansaitsee myös se, että käytin japanilaisia Pokémonien nimiä vaikuttaakseni siistimmältä. :P Sitten lisää:

"Pukeuduttuaan Fukume vilkaisi huoneensa ikkunasta ulos. Hän näki suoraan naapuriin, jossa Satoshi asui. Satoshi oli Fukumea kolme vuotta nuorempi, mutta hän oli jo pokémonkouluttaja. Fukume kirosi vanhempiaan, jotka olivat maininneet testamentissaan, ettei heidän tyttärensä saanut lähteä kotoa ennen 14:ta syntymäpäiväänsä. Fukume huokaisi. Hän ei tiennyt vanhemmistaan muuta, kuin että he olivat kuolleet 10 vuotta sitten. Fukumen huoltajuus oli sitten siirtynyt Hanakolle, Satoshin äidille. Aluksi Fukume oli asunut samssa talossa Satoshin ja tämän äidin kanssa, mutta kun he kasvoivat alkoi tila loppua, joten oli sovittu, että Fukume siirtyisi asumaan vanhempiensa hänelle testamenttaamaan taloon naapuriin. Kuinkahan monella minun ikäiselläni on oma talo, Fukume ajatteli itsekseen. Vaikka oli suuressa talossa asumisessa huonotkin puolensa. Hän oli niin yksinäinen. Aiemmin Satoshi oli ollut hänen seuranaan, mutta kun tämä vuosi sitten lähti pokémonmatkalleen Fukume sai olla aivan yksin. Ja kun Satoshi palasi, oli tämä löytänyt uusia ystäviä eikä edes tullut tapaamaan serkkuaan, vaikka tämä asui naapurissa. Mokomakin nirppanokka! Minusta tulee paljon parempi kuin hän!, Fukume ajatteli kiukkuisena ja sijasi vuoteensa. Hän nappasi mukaansa vihreän repun, johon oli pakannut kaiken tarvittavan. Sitten hän poistui huoneesta. Hän pysähtyi ovelle ja katsoi viimeisen kerran huonettaan. Sitten hän sulki oven."

Yksikään Sue ei ole oikea Sue jos hän ei ole rikas ja omista omaa taloa. Hänellä on myös traaginen menneisyys; vanhempien kuolema. Sen lisäksi Fukume on sukua Ashille, mikä täyttää ehdottoman tärkeän vaatimuksen: pakko olla sukua jolle kulle sarjan oikeista hahmoista.

" Pokémoncenter oli suuri pyöreä rakennus. Fukume muisti kuuleensa, että se oli tuhoutunut kokonaan kun Satoshi oli vieraillut siellä. Mitä muuta siltä poropeukalolta voisi odottaakaan?, hän ajatteli. Itse asiassa, kun hän ajatteli asiaa, hän huomasi poliisien epäoikeudenmukaisuuden; kaikki syyttivät Rocketto Dania centerin tuhoutumisesta, vaikka Pikachu oli aiheuttanut räjähdyksen antamalla Dogasulle liian suuren sähköiskun. Dogasu ei varmaankaan ollut räjähtänyt tahallaan, mutta silti kaikki väittivät Rocketto Dania syyllisiksi. Täytyy mainita asiasta joskus serkkupojalle... "

Ah, miten hän onkaan kapinallinen pitäessään Rakettiryhmän puolia!

"Lehtien seassa kahahti ja kuului rääkäisy. Fukume kavahti istualleen ja vilkuili ympärilleen. Ääni herätti myös Wamiyan ja he molemmat nousivat seisomaan pitäen silmällä tummaa metsää. "Se kuulosti Yamikarasulta.", Wamiya sanoi ja piti toista kättään valmiina nappaamaan poképallon vyöltään. Fukume nyökkäsi.
Kauempaa kuului juoksuaskelia, jotka lähestyivät hyvää vauhtia. "Onko Yamikarasu löytänyt mitään?", kuului tuttu ääni. "Nakaho.", Fukume ja Wamiya totesivat toisilleen.
Pian heidän leirinsä oli täynnä itsekseen mutisevia tiedemiehiä. "Minne olette piilottaneet kultaisen Turanseen?"; Nakaho tivasi ja antoi Yamikarasun levätä olallaan. "Meillä ei ole sitä!", Fukume vastusti ja alkoi saada tarpeekseen tästä porukasta. Nakaho tuhahti. "Älä viitsi. Tämä Yamikarasu on saanut koulutuksen ja se löytää kaikki kultaiset pokémonit sadan kilometrin säteellä." Wamiya pyöritti silmiään. "Sen koulutus on epäonnistunut.", hän mutisi. Nakaho sattui kuulemaan. "Minä olen itse kouluttanut sen!", hän raivosi ja silitti suojelevasti pokémonin höyheniä. "Se selittääkin paljon...", Fukume mutisi hiljaa. Nakaho ärisi itsekseen ja kääntyi sitten tovereidensa puoleen. "Tulkaa. Olen varma, että löydämme sen täältä läheltä!" Tiedemiesjoukko nyökkäsi ja suuntasi edemmäs metsään. Wamiya otti muutaman askeleen heidän peräänsä. "Minne sinä menet?", Fukume kysyi haukotellen. Poika kääntyi. "En voi antaa heidän vangita sitä.", hän vastasi päättäväisenä ja jatkoi matkaansa. Fukume kohautti olkiaan ja seurasi pojan perässä."

Tavallista monille Sue-kirjoittajille: oikeanlaisesta kappalejaosta ei ole tietoakaan, vaan kaikki on yhdessä ja samassa pötkössä! Jumissa oli joko enter-näppäin tai aivoni. Veikkaan jälkimmäistä.

No niin, tässä oli yksi omista Sue-hahmoistani. Voin jakaa lopuistakin jotain joskus, mutta nyt on jonkun toisen vuoro. :)