Oon 15vuotias tyttö, ja mä en nää ittelläni tulevaisuutta. Kaikki on niin pielessä ku olla voi.
Asiat alko mennä pieleen ku olin 4luokalla. Paras kaveri kuoli, ja suunnittelin jo sillon itsemurhaa. Pelottavinta oli se et olin tosissani. Mietin sitä usein pystyisinkö tekee sitä. Jos en sillo ni nyt ainakin. Oon lukuisia kertoja suunnitellu itsemurhakirjettä. En oo kuitenkaan tekemässä itsemurhaa. Yritän epätoivoisesti räpiköidä pinnalle. Silti asiat vaan huonontuu. En jaksais enää uskoo siihen parempaan. Pari kertaa tullu viilleltyä ja todettua et ei se auta. Ahdistuksen ja masennuksen mukana on tullu syömishäiriö. Ei anoreksia niiku joskus haaveilin. Mä ahmin. Mä mätän sitä ruokaa niin hirveesti et alan lihoo. en oo enää alipainonen. Mä oon lihonu niin paljon et oon jo normipainonen. Ja tää vaan jatkuu.
En tunne iloa enää ees kavereiden ja perheen seurassa. Joka hetki on yks taistelu kyyneleitä vastaan. Ja toisinaan en ees kykene itkemään vaikka haluisinki.
Mitä mun oikeesti pitäs tehä? Ei kukaan välitä. Ne vaan luottaa siihen et mä pärjään. Ei tää oo enää pärjäämistä. Mä tipun.
Kaikki on niin turhaa..
2
111
Vastaukset
- onkosenväliä
Olen 17 vuotta en tiedä mitä tekisin elämällä. Tuntuu et haihdun vain pois tahtoisin kuolla. Olen yrittänytkin tappaa itseni jostain syystä en kuole ei varmaankaan ollut tarpeeksi tehokasta toimintaa. Ainoa mikä saa jatkamaan on usko paremmasta et vielä jonain päivänä on minun vuoro elää. En tiedä toteutuuko pitää vain katsoa mitä huominen tuo tullessaan vaikka tämä päivä oli surkea. Olen käynyt psykologeilla ja vastaavaa he vain tarjoavat pillereitä ja tuntuvat haluavan tehdä minusta lammasta. Ei ole ketään kenenkanssa touhuta mitään kaikki tuntuvat leimaavan minut mielenvikaiseksi. Vaikka en anna siihen edes aihetta en käyttäydy omasta mielestä oudosti. Olen ollut masentuneena jo vuodesta 2006 asti. Päivät kuluvat pois enkä saa mitään aikaan. Välillä en jaksa syödä kuin yhdenkerran päivässä vain sen verran että hädin tuskin pysyn kylläisenä. Taas tällainen syksy tuo masennusta aikaan vaikka eipä sen väliä missä on kun on yksin kuitenkin. Kaikki yritykseni luoda ystävyyttä pirstoutuvat, kun he eivät tahdo tutustua minuun no onko sen väliä kuolevana ihmisenä. Onko syytä kuollakkaan jos ei tunne edes elävänsä?
Löytyisikö mistään ketään ihmistä, jonka kanssa voisit jutella? Ei tarvitse (heti) jutella ahdistuksista, vaan yleensä vain jutella. Tulee sellainen olo, että tarvitsisit toisen ihmisen tukea. Maailmassa on paljon mukavia ihmisiä, usko pois. Täytyy vain löytää heidät.
Voihan soittaakin johonkin (tai tekstailla esim. Tekstaritupuun, ks. www.tekstaritupu.net) tai chattailla netti-saappaan kanssa (no me ei olla täällä koko ajan, mutta joskus, kun ollaan).
Jatka etsimistä! Usko vaan, että kyllä mukavia ihmisiä löytyy, kun et luovuta! Pitää jaksaa vaikeiden aikojen ohi. Parempia on tulossa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad1011825- 591190
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että4601169- 1701053
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän132837- 58831
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä49776- 84773
- 51728
- 57691