Kuinka voisin toimia, kun huomaan poikani rakastuneen kaiketi narsistiseen naiseen. En voi hänelle suoraan sanoa, kun kuitenkin leijailee pilvissä...
Olen lukenut psykologiaa sen verran, että huomaan kyllä missä mennään.
Vaan kuinka kertoa omalle lapselle, että olet valinnut aivan vääränlaisen kumppanin?
Tietysti voin vain katsella sivusta ja tuntea myötäkärsimystä, mutta auttaako se.
Kaikki naisen esittäminen ja (hänen lastensa) käyttäytyminen on jotakin aivan uskomatonta. Ikinä, en ikinä ole törmännyt aikaisemmin tämmöiseen.
Rakastan poikaani yli kaiken ja soisin hänelle hyvän elämän, mutta tämä kyseinen nainen ei vain ole hänelle oikea.
Sisarusten välit ovat olleet myöst katkolla tämän naisen vuoksi. Haluaisivat kyllä pitää yhteyttä veljeensä, mutta kun hän on muuttunut "niin kummalliseksi" etteivät vaan voi.
Nyt varmasti saan kommentteja, että itsehän olet lapsesi kasvattanut. Näinhän onkin, liian kiltti poika joka kunnioittaa vanhempiaan ja heidän arvojaan, mutta mikä meni pieleen?
Siis kiltteys onkin vain pahasta.
Olen lukenut psykologiaa sen verran, että huomaan kyllä missä mennään.
Vaan kuinka kertoa omalle lapselle, että olet valinnut aivan vääränlaisen kumppanin?
Tietysti voin vain katsella sivusta ja tuntea myötäkärsimystä, mutta auttaako se.
Kaikki naisen esittäminen ja (hänen lastensa) käyttäytyminen on jotakin aivan uskomatonta. Ikinä, en ikinä ole törmännyt aikaisemmin tämmöiseen.
Rakastan poikaani yli kaiken ja soisin hänelle hyvän elämän, mutta tämä kyseinen nainen ei vain ole hänelle oikea.
Sisarusten välit ovat olleet myöst katkolla tämän naisen vuoksi. Haluaisivat kyllä pitää yhteyttä veljeensä, mutta kun hän on muuttunut "niin kummalliseksi" etteivät vaan voi.
Nyt varmasti saan kommentteja, että itsehän olet lapsesi kasvattanut. Näinhän onkin, liian kiltti poika joka kunnioittaa vanhempiaan ja heidän arvojaan, mutta mikä meni pieleen?
Siis kiltteys onkin vain pahasta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kiltti lapsi ja narsisti sopivat yhteen kuin lukko ja avain...
Kerro tarkemmin, ehkä voin auttaa.
Itsellä on aika paljan paskaa takana ja jonkunlainen alkeellinen taju, miten näiden kanssa pitää toimia.
Minä raitistuin kun sain hommattua tietokoneen. Juomariippuvuus vaihtui toiseen ja nyt on hyvin mennyt. Viinaa ei tee mieli kun kahlaa internetin maailmassa kaiken ajan. Kitjoittelen palstoille, mikä omalta osalta terapisoi.
Nyt on nettiriippuaisuus 24/7
Liika kiltteys on pahasta ja rakastuminen sekottaa nupin =)
On ihan järjettömän vaikeeta, ellei mahdotonta, mennä puuttumaan toisten ihmisten suhteisiin ja usein vastaukseksi tulee vain ns uhmaa ja pariskunta liittoutuu vain entistä enemmän.
Kaikkien on kuljettava polkunsa, nuoltava haavansa ja valitettavasti joidenkin on kompuroitava ja opittava liukastumisista. Ihanteellista olis ettei näin tarttis olla, mutta musta se on osa inhimillisyyttä ja kasvamista. Muuten ihminen jäis aika elukaksi =)
Kantsii vain "olla paikalla" ja odottaa jos jotain tukea tai jeesiä sitten joskus tarvitsee.
Niimpänäimpä se on.
Me kuljetaan spiraalitietä pitkin vuorta ylöspäin, jokainen astuu polullaan hiukan eri kohtaan, kenenkään tie ei ole oikea tai väärä. Jokainen kompastuminenkin, ja oikoteiden yrittäminen opettaa elämästä ja itsestä jotain.
Mä en kuitenkaan väitä, että tonkaan hoksaaminen olis mitenkään mukavaa tai helppoa kun paskaa sataa niskaan.
Onhan sitä tullut käytettyä ihan järjetön määrä energiaa siihen ettei "oikeudenmukaisuuden nimissä" tarttis kaikkea kokea mutta minkäs teet.
Sitä oli sitten niin uhria vaikka kuinka pitkään kunnes hoksasin (waaaau....;) )
että elämä on todellakin sitä miksi sen teen eikä mun tartte elää niiden tapahtumien varjostamana loppuikääni. Jos tietyt huonot kokemukset olis jäänyt kokematta, en olis koskaan huomannut sitä mustaa varjoa meikäläisen yllä. Tein elämästä just sitä mitä en halunnut ja sitten nostelin käsiä ilmaan että hei, mitäs mä sanoin, tätä paskaahan tää just on.
Ja joskus tuli viisasteltua ihmisille miten pitäis elää tai mitä nyt ei sais tehdä ja vaikka mitä...mutta sitten tulin sihen tulokseen että koita nyt tehdä ittelles jotain ja unohtaa asiat joihin ET voi vaikuttaa.
Tuli monenlaisia ihmisiä halveksuttua kunnes...huomasin että olen itsekin altis samoille virheille ja "kauheuksille" ja näin opin ymmärtämään ihmisten sairaitakin tekoja ja valintoja. Ihan kauheeta huomata olevansa erehtyväinen ihminen ;) !
Ja ps. älä koskaan sano ei koskaan. Sen oon ainakin oppinu.
Poikasi pitää itse ymmärtää miten ja miksi narsisitsiet naiset ovat pahoja sille. Kyllä se varmaan joskus oppii, mutta jos se oppii jostakin pahasta kokemuksesta se voi olla loukkantuva sille.
Ehkä hän ymmärtäis jos se lukisi samaa psykologi kirjoja kun sinä.
Elämä onjoskus niin kummallista ,kun yrität neuvoa, saat vain paskasankon silmille.Meillä tyttären mies pahinta sorttia. Aikanaan yritin neuvoa , minä elän omaa elämääni ja eletty on viimesen päälle .Kaik on mennyt eikä oo piisannakaan.Velkaa kurkihirttä myöten . Meidän piti välit panna poikki.Oikeuden käyntejä ja sitä valheiden määrää ei usko mikään.Mistä sitä osataan keksiä,kyllä olis hyvät romaanin tarpeet.Kaikki asiat kääntyvät meitä vastaan. Kun saan tämän viimeisen oikeuden käynnin loppuun panen kirjankannet kiinni ja piste.
Kyllä uskoo kun sen on kokenut.
Itse en ole nostanut ensimmäistäkään kannetta, mutta sieltä keksitään aina uusia. Ne on kyllä aina loppupeleissä kaatuneet hänen omaan nilkkaansa, vaikka on ollut "todistajia" ja muuta. Minulla tosin kävi tuuri, sillä entinen puolisoni teki raivoissaan pari todella isoa erhettä.
Milloin on "henkistä" väkivaltaa käytetty (vain minulla on fyysiset ruhjeet), milloin tehty mitäkin... en kehtaa edes laittaa mistä kaikesta on syytetty.
Nykyään poliisi pyytää anteeksi ja pahoittelee kun heidän on pakko tutkia ilmoitukset, alussa oli putkareissut ja minua pidettiin syyllisenä vaikka mihin hirmutekoihin.
Lue muuten uusin valitut palat, siinä on tähän liittyvä juttu.
Ketjun aloittajalle
Kai teillä keskusteluvälit on pojan kanssa? Ei toisia ihmisiä tarvitse luokitella ja kategorioida vaan keskustella pojan kanssa, vaikka hän onkin rakastunut. Voittehan keskustella, vaikka ikuisesti nuoresta aiheesta: mitä rakkaus on?Miltä se tuntuu jne...
Lapset eivät aina valitse oikein, tai sen mukaan mitä me vanhemmat haluaisimme heidän valitsevan. Tärkeää onkin iloita lapsen ilosta ja olla tukena jos vaikeuksia ilmaantuu.
Jokaisen kiltinkin pojan on ihan itse elettävä oma elämänsä ja tehtävä omat ratkaisunsa.
"Lapset eivät aina valitse oikein, tai sen mukaan mitä me vanhemmat haluaisimme heidän valitsevan. Tärkeää onkin iloita lapsen ilosta ja olla tukena jos vaikeuksia ilmaantuu."
Hyvinkin samoilla linjoilla edellisen kirjoittajan kanssa...että vaikket jakaisikaan lapsesi kanssa hänen valintojaan...ole halukas ymmärtämään ja kuuntelemaan häntä...
Muista että lapsesi elää omaa elämäänsä, sinä omaasi...jokainen toimii omalta kannaltaan mielekkäästi, mieti mitkä asiat nuoren vaakakupissa painavat, miksi hän valitsee niinkuin valitsee...
kerro lapsellesi että rakastat häntä, teki hän mitä hyvänsä. saarna, pakottaminen ja väittely eivät auta kun nuori hakee tietään...
Ajatukset ovat nuorisolääkäri Elina Hermanssonin kirjasta..."Oonks mä normaali"
Ehkä pojassasikin on jotain vialla, jos on muuttunut kummalliseksi narsistin myötä. Mielisairaalaan vaan poika pariksi vuodeksi, niin kyllä se siitä. Naisen lapset huostaanottoon jne.