töihin - yök!

Ihana kuulla, että kohtalotovereita löytyy!

Minä pidän työstäni erityisopettajana, mutta työnantajan puolelta tehdyt työolojen huononnukset ovat niin suuria, että ei tätä ihminen enää jaksa. Vähän harmittaakin, että oman jaksamisen takia täytyy ryhtyä suuntautumaan muualle. Itseään täytyy kuitenkin osata suojella.

siksi miesvaltaiselle alalle hakeuduinkin opettamisen sijaan! :-D

Tuo on ihan totta. Tein tässä taannoin töitä yhden koulunkäyntiavustajan kanssa, joka oli aiemmassa työssään ollut henkilökohtainen avustaja. Käytännössä se oli tarkoittanut, sitä että opettajat olivat vain näyttäneet tunnin alussa, mitä tämä henkilökohtainen avustaja opettaa tälle oppilaalle erillisessa tilassa itse. Hän viihtyi vuoden siinä työssä.

Mutta sitten vastaavasti minä juttelen oman luokkani avustajan kanssa siitä, millä tavoin hän voisi ottaa osan oppilaista erikseen, että voin eriyttää ryhmää... Tämä tosin tapahtuu yhteisestä sopimuksesta ja minä teen tuntisuunnitelmat ja tehtävät hänelle valmiiksi, (joka on muuten hiton aikaa viepää puuhaa!) mutta melkein samasta asiasta on kysymys.

Mahdoton tehtävä aika ajoin tämä opettaminen!

Itse suuntaan työmaalle ihan positiivisin mielin. Ei muuta kuin alaa vaihtamaan, jos kerran ahdistaa. Ei se leipä muualtakaan sen helpommalla irtoa.

Kommenttisi taisi olla vain sellainen huitaisu, etkä oikeasti tunne erityisluokkien todellisuutta.

Oma lapseni on erityisluokalla. Lapsellani on kielenkehityksen erityishäiriö ja hän ei pysty työskentelemään isossa porukassa. Usein pohdin pystyykö hän työskentelemään erityisluokassakaan, sillä niin monenlaista lasta samaan ryhmään on valittu.

Kaikki sillä luokalla olevat lapset tarvitsevat erityisluokan kuntouttavaa opetusta ja opettaja on pätevä sitä antamaan, mutta kun lapsien tarpeet ovat niin erilaiset. Siinä missä yksi tarvitsee kuntouttavaa opetusta sosiaalisten ongelmien tähden, niin toisella syy on aivan muu. Heille ei käy samanlainen opetus.

Samaan aikaan opettajan pitäisi kuntouttaa opetuksen keinoin lapsia niin, että he pystyisivät mahdollisesti siirtymään yleisopetuksen ryhmään muutaman vuoden kuluttua.

Ymmärrän täysin alkuperäisen opettajan turhauman mahdottomasta tehtävästään. Turhautuneita tässä alkavat olla vanhemmatkin! Kyse ei todellakaan ole selkärangattomuudesta ja iilimatona olemisesta. Kyllä tässä yhteiskunnassa koneenhoitoon satsataan, mutta oikeat ihmiset jäävät vähemmälle - on sitten kyseessä lapsi tai vanhus.