Jos kuolisin nyt, tänään, 16-vuotiaana... en olisi ehtinyt tehdä paljonkaan elämässäni. Olisin ehtinyt syntyä, jäädä isän kanssa kaksin ja mennä päiväkotiin, jossa kukaan ei minusta tykännyt. Olisin ehtinyt aloittaa koulun, kierrellä välitunnit puiden ympärillä ja jutella välituntivalvojien kanssa, jotka sentään puhuivat minulle. Olisin kokenut sen yön, kun äiti sai siivet selkään ja myöhemmin laskenut maalliset jäännökset maan syleilyyn. Olisin aloittanut yläasteen, jossa minulle oltiin yleensä ilkeitä, eikä kukaan kaipaillut kouluajan ulkopuolella. Jollakin ihmeen voimalla olisin myös saanut yläasteen puskettua läpi vielä hyvin arvosanoin ja siirtynyt lukioon.
Lähtisin täältä ensirakkauden kokeneena. Se oli rakkautta minun puoleltani, mutta toiselle olin vain testikappale, valitettavasti. Lähtisin vieden mukanani tarkan tiedon siitä, millaista on olla yksin. Olisin kokenut suuria toiveita, murskattuja unelmia ja jatkuvaa ulkopuolisuuden sekä kelpaamattomuuden tunnetta, johon olen kanssaihmisiltäni saanut tukea. Lähtisin yksin, todella yksin. Kokisin vielä kauniin viimeisen hetken, kuin lupauksen paremmasta ja näkisin tämän kaiken vielä viimeisen kerran ennen kuin maailma haihtuisi ympäriltäni.
Lähtisin täältä ensirakkauden kokeneena. Se oli rakkautta minun puoleltani, mutta toiselle olin vain testikappale, valitettavasti. Lähtisin vieden mukanani tarkan tiedon siitä, millaista on olla yksin. Olisin kokenut suuria toiveita, murskattuja unelmia ja jatkuvaa ulkopuolisuuden sekä kelpaamattomuuden tunnetta, johon olen kanssaihmisiltäni saanut tukea. Lähtisin yksin, todella yksin. Kokisin vielä kauniin viimeisen hetken, kuin lupauksen paremmasta ja näkisin tämän kaiken vielä viimeisen kerran ennen kuin maailma haihtuisi ympäriltäni.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Otan osaa.
Hei, tiijät itekki että tollasta tekstiä ei osaa typerykset kirjoittaa. Älä tee itelles mitään pahaa... tekstissäsi oli pahaenteinen sävy... Siis aina on toivoa...
Hei osaat kirjoittaa hyvin. =)
-> ap
Hienoa, todella viiltävän kaunista tekstiä..
Älä lähde minnekään, maailma tarvitsee paljon kaltaisiasi, noita minä_minä_ minulle_kaikki öykkäreita on jo liiankin kanssa.
>>en olisi ehtinyt tehdä paljonkaan elämässäni.
Palataan asiaan 30 vuoden kuluttua. Mutta hyvä lähtökohta olisi ajatella mitä sinä voit tehdä sen sijaan että moittisit muiden tekemisiä tai tekemättä jättämisiä.
Unohdit lisätä että kirjoitat todella hyvin. Sinun teini ahdistus vähentyy joka päivä, kunnes olet vahva ja ylpeä aikuinen, mutta sinun kirjoitus lahjakkuus vaan parenee.
Mitä tekstiä. Ei noin fiksusta nuoresta miehestä voi luopua!! Vaikutat tosi rakastettavalta persoonalta, älä hyvä ihminen vedä sitä vessasta alas!
Tunteen kanssa et ole yksin, musta on tuntunut samanlaiselta vuositolkulla... Mut täällä sitä vieläkin ollaan. Kokemuksilla on aina joku tarkoitus. Niistä voi nauttia, oppia ja tulla vahvemmaksi. Ja ehkä jonain päivänä jostain tulee ihminen, joka näkee suoraan sun sisään, hymyilee ja haluaa tietää susta kaiken. Ehkä jonain päivänä saat jotain, mitä oot jo kauan tavoitellut.
Sitten kaikki on sen arvoista.
Halauksia.
Eivät ne muutkaan ehdi paljon. Ei siinä nyt ole niin paljon eroa elääkö 16 vai 60 vuotta. Ihmiset syntyvät tyhminä, elävät tyhminä ja kuolevat tyhminä.
Osaat jo nyt ajatella kypsemmin kuin moni 30-vuotiaana. Käy lukio loppuun, susta tulee vielä jotain paljon enemmän kuin monesta muusta!
Hei munkin on pakko sanoa että sä kirjotat TOSI hyvin, koskettava teksti. Tiedän miltä toi tuntuu ite oon 18 ja ollut aivan samassa tilanteessa , ei kokonaan helpota vielä tässäkään iässä mutta kokoajan valoa päin mennään. Mun stoori on samanlainen, paitsi jäin äidin kanssa.
Toivon ettet hirveesti antais ittes vajoutua synkkiin ajatuksiin kirjota jos siitä tykkäät tee mielekkäitä asioita sun aikas aivan varmasti tulee vielä jos löydät vahvuuden itsestäs!
Sinulla on ollut paljon surullisia päiviä nuoren elämäsi aikana. Jospa kohdallasi on niin, että koet surut jo nuorena ja sittten keski-ikä ja vanhuus on seesteistä ja iloista aikaa. toisilla on lapsena ja nuorena kaikki hyvin, mutta sitten alkavat ne synkät vuodet. Kannattaa toivoa ja unelmoida sinukin myös valoisista vuosita.
jos kuolet kuole tyylikkäästi hyppäämällä mummon päälle lentokoneesta
Kärsimys synnyttää joskus kauniita ja runollisia sieluja. Kyllä se sinullakin helpottaa vielä, mutta muista olla kiitollinen niistä tuskallisista vuosista, ainoastaan silloin ihminen oppii itsestään ja maailmasta.
No siinä on ensimmäiset 16 vuotta.. Kohta olet aikuinen ja voit tehdä elämästäsi niin hyvää, kuin haluat :) Been there.. Nenä pystyyn! Elämässä tapahtuu joskus huonoja asioita, ei luovuttaminen auta mitään. Tiedä mitä kaikkea hienoa on tulossa.
NIINKÖ